Niccolò Machiavellin runo Di Fortuna avaa huumaavia näkymiä onneen. Ja tässä kohdassa puhutaan siitä onnesta, joka kohtaa meitä sekä uhkapeleissä että elämässä. Meille sattuma ja onni merkitsevät usein toistensa vastakohtia. Sattuma on pelottavaa epämääräisyyttä, kun taas onni on jotain, jonka me ansaitsemme omilla teoillamme. Antiikin roomalaisille tämä dikotomia ei ollut itsestään selvää. Antiikin roomalaisille Fortuna on … Jatka lukemista Onnesta ja sattumasta →

Voi Voltairea, kun on joutunut SchizoBlogin postauksen otsikkoon. Mutta antaa mennä. Jatkan itse asiassa Nietzschestä. Ennen kaikkea jatkan hänen "ikuisen paluun" käsitteestä - tuo ajattelun raskain taakka. Ja rajatakseni aihetta vielä enemmän, niin puhun ikuisesta paluusta deleuzelaisessa merkityksessä. Mikä on se, joka lakkaamatta palaa nykyhetkeen? Deleuzen näkemyksen mukaan tämä ikuisesti nykyhetkeen palaava "voima" on ero kaikesta … Jatka lukemista Mieux perdre un ami, qu’un bon mot →

Tämä on aihe, joka ei jätä minua rauhaan. Emma Watsonin puhe feminismistä YK:ssa aiheutti taas hirvittävän paskamyrskyn eräissä piireissä. Takuuvarma keino saada vihat niskoille on julistautua julkisesti feministiksi. Onhan sukupuolien välillä ollut kautta historian tiettyä jännitettä, mutta nykyinen miesten herkkähipiäisyys feminismin yhteydessä ei ole enää järjellä selitettävissä. On totta, että kauniit puheet sukupuolien välisestä tasa-arvosta … Jatka lukemista Feminismistä →

Elin vuosia kovan itsetunnon ja -varmuuden muodostamassa maailmassa. Tuolloin nuo tunteet tuntuivat hyvin aidoilta ja niiden varmuudesta en tuntenut minkään tasoista epäillystä. En voi sanoa pettäneeni itseäni. Juuri siltä minusta silloin tuntui. Sitten tuli se hetki elämässä, kun kaikki romahti. Aikaisempi elämä oli poissa. Siinä itsetunnon ja -varmuuden kuningas istui oman elämänsä raunioilla. Hetken aikaa tuntui … Jatka lukemista Qui s’excuse, s’accuse →

Viime viikolla järjestetty surkuhupaisan maineen saanut MTV Push on lytätty kaikkialla muualla paitsi Helsingin Kaupungin elinkeinojohdossa. Kaupungin hallituskin tivaa selvitystä tapahtumasta. Tapahtuman budjetti (pdf) on täynnä epäselvyyksiä ja aika monelle on noussut mieleen: "Kuka veti välistä?" Aika monella sormet etsiytyvät tiettyyn suuntaan, mutta ei mennä siihen. Huomattavasti mielenkiintoisempaa on pohtia minkälaista roolia nykyinen MTV näyttelee nuorisokulttuurissa … Jatka lukemista MTV – never heard… →

Leikitään vähän ajatuksilla... Symboli on meille hyvin tuttu termi. Yleisesti sillä tarkoitetaan jotain yhteen kokoavaa merkkiä. Esimerkiksi lippu voidaan nähdä valtion symbolina. Semiotiikka on yleinen merkkien tiede, joka tutkii merkkien järjestelmiä. Merkin ja symboli olevat sopimukseen perustuvia. On jossain vaiheessa sovittu, että tämä merkki merkitsee jotain. Samoin jokin merkki on nostettu samanlaisella sopimuksella symboliksi. “Symboli” sana … Jatka lukemista Symboli/diaboli →

Kirjoitinkin jo aikaisemmin maskuliinisuudesta ja sen kriisistä. Menemättä sen pidemmälle dikotomiat rikkovaan käsiteakrobatiaan, mainitsen maskuliinisuuden suhteutuvan aina feminisyyteen - mies ja nainen. Ikuiset vastapallot tai toisensa erottamattomat puolet. Mieskeskustelussa ajaudutaan usein ja helposti pohtimaan naisia. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa. Itseänikin mietityttää nuo toisen sukupuolen edustajat päivittäin. Valitettavasti  miesten käymä naiskeskustelu urautuu harmillisen usein sotatilan lietsomiseksi. … Jatka lukemista Sukupuolten välinen sota ja rauha →

Tällä viikolla kotimaiseen kapitalismi-keskusteluun oman panoksensa ovat antannet Riku Rantala ja Matti Apunen vastineineen. Ja sanasotahan siitä saatiin aikaiseksi. Myrskyä vesilasissa, jos saan sanoa. Rantalan argumentaatio on hieman epäselvä, mutta Apusen argumentaatiossa ei ole päätä eikä häntää. Suomalaisessa kapitalismissa pistävin ominaisuus on, että siinä ideologian (sitä se on muiden joukossa!) keskeisimmät mantrat unohdetaan heti alkumetreillä. Kotimainen kapitalismi on yhtä … Jatka lukemista Suomalainen kapitalismi →

Tänään pysähdyin Miika Petterssonin Kirjoituksen "Kun rakkaus kuolee" äärelle. Uskomattoman tiivis lyyrinen pakkaus siitä, mitä rakkaus ja sen kuolema ovat. Samoin oli yllätyksellistä löytää kirjoitus Iltalehden blogien joukosta. Pettersson ei säästele runollista kaasujalkaansa.Rakkautta on kai ne loukkaavat sanat, jotka jättää sanomatta. Se voitto, jota ei juhli. Ne virheet, joita sietää koska toinen on juuri se … Jatka lukemista Toisen halu →