Hei te anonyymit postailijat!!

Sinä anonyymi postittaja, joka kyselit pituuteni totuudenmukaisuutta, niin voi sanoa sen olevan juuri 158 senttiä. Ei yhtään vähempää eikä yhtään enempää. Nyt sitten senkin tiedät. Mitä sitten tuollakin tiedolla teet … en tiedä.

Ja te innokkaat anonyymit postittajat, jotka yritätte tarjota minulle blogini postituslomakkeen kautta sitä hemmetin elokuvaanne. Lukekaa tämä – ei voisi vähempää kiinnostaa!! Toivottavasti te spämmääjät saatte jonkun hemmetin kivuliaan sairauden, joka aiheuttaa tuskallisen ja kiduttavan hitaan kuoleman. Tämän lisäksi toivon, että se lamaannuttaa teidät siten, että ette kykene spämmiänne lähettämään …

Sarjassamme Arkipäivän turhautumista digitaalisen kulttuurin syövereissä.

Musameemi

Melkein internetittömän viikonlopun jälkeen pitää osallistua musameemiin, jonka huomasin kunnianarvoiselta Pers-kaimalta. Eli otin iTunesista 15 randomilla tullutta biisiä ja nyt teidän tulisi tunnistaa biisit esittäneet artistit kuvien perusteella (kuvaa klikkaamalla pääsee isompaan).

musa_meemi.jpg

Olen siinä mielessä vähän pettynyt, kun artistit olivat aika helppoja ja naisartistien määrä luvattoman vähäinen. Mutta sellaista se sattuma on.

Some Girls

moby_naiset.jpg

Koska Superchick avautui Hurinan seikkailujen rapotoinnista ja hänen saamasta palautteesta, niin avaan asiasta oman sanaisen arkkuni … myös (tänään samat aiheet blogeissa ja huomenna sitten yhtenäiset tuulipuvut).

Tunnen tiettyä sympatiaa Lord Boredomia kohtaan. Samalla en voi olla ihmettelemättä, että hän sortuu samaan kuin hänen kutsumat ”ämmäväen” edustajat – yksittäistapausten pohjalta tehtyyn liian voimakkaaseen yleistykseen. Se, että jotkut jaksavat räksyttää, niin siihen ei kannata tarrautua ja menettää mielenrauhaansa. Meidän kaikkien joukossa on idiootteja. Ja tämä vähä-älyisyyden muoto ei katso sukupuoleen pesiytyessään henkilön korvien väliin.

Sirkuksemme saapuu kaupunkiinne rakkikoirien räksytyksen säestämänä.

Huono itsetunto on todellinen ”turn-off” kummallakin sukupuolella. Ja se näkyy, kuuluu ja haisee ympäristöön selkeämmin kuin moni osaa arvatakkaan. Jos jotain viisautta voisin ihmisille jakaa, niin se on tässä – Miksi epäonniset jaksavat etsiä syitä omalle epäonnelleen kaikista muista kuin itsestään? Jos ajautuu jatkuvasti katastrofaalisiin ihmissuhteisiin, toistuviin lähestymisyritysten torjuntoihin tai syvenevään katkeruuden kierteeseen, niin kannattaa katsoa peilistä takaisin katsoviin silmiin … syvään.

Neuroottisen toiston huomaamiseen ei tarvita vuosia kestävää psykoterapeutin koulutusta. Eikä toistosta eroon pääsemiseenkään mitään terapeuttia välttämättä tarvita. Vain hivenen rehelisyyttä kaikkein keskesimmälle tekijälle …

Ai, mistäkö minä tuon tiedän? Kokemus on elämän aikana opettanut kaikenlaista. Elämäni paras taideteos on minä itse. Ja se on valmistettu monien kolhujen, mutkien ja mäkien kautta kulkeneen matkan aikana. Ei mikään maailman helpoin tai mukavin matka, mutta tulipahan tehtyä eikä heitettyä hanskoja narikkaan kesken leikin … onneksi.

Mitä taas Hurinan seikkailuihin Kallessa tulee, niin en yhtään ihmettele etteikö paikasta ketään mielenkiintoista seuralaista löytynyt. Niinä parina kertana jolloin olen paikassa käynyt olen löytänyt ystävieni lisäksi ainoastaan yhden mielenkiintoisen miespuolisen henkilön. Tämä huonoon Dresmann-pukuun pukeutunut liikemies puhui viereisessä vessakopissa monologia omalle penikselleen huonosta naisonnestaan. Ja hänen mielenkiintoisuutensa ei varmaan olisi avautunut monelle vastakkaisen sukupuolen edustajalle.

Minusta on hienoa, että ihmiset osaavat pitää hauskaa ja siitä kepeästi kertoa ihmisille. Tämä elämään kuuluva kepeys on virkistävää kaiken painolastin keskellä. Ja samalla se tekee painostakin vähemmän painavaa … Ihminen, joka ei osaa liikkua näiden kahden ääripään välillä luontevasti on surullinen. Onnellinen ihminen on samalla viehättävä. Siinä arkipäivän spinozalaisuutta ja zeniä SchizoBlogin tapaan.

Some girls give me money, some girls buy me clothes
Some girls give me jewelry, that I never thought I’d own

Some girls take my money, some girls take my clothes
Some girls get the shirt off my back, and leave me with a lethal dose

The Rolling Stones: ”Some Girls”

Parempia ja tehokkaampia flunssalääkkeitä … kiitos

Olen ollut reilun kuukauden sairastelukierteessä – influenssa, ripuli ja nyt sitten kunno nuha kaupan päälle. Tiedän varsin hyvin, että flunssalääkkeet eivät paranna itse sairautta, vaan lieventävät oireita. Siitäkin huolimatta suomalaisten flunssalääkkeiden lällärimäinen teho ottaa päähän (kirjaimellisesti, kun on tällä hetkellä päänsärky päällä). Ulkomailla vierailleet tuttavani ovat joskus tarjonneet minulle Advil Multi-Symptom Coldia ja olen ollut kuin taivaassa. Ibuprofeiinia, pseudoefedriiniä ja antihistamiinia samassa kapselissa. Tätä Suomenkin apteekkeihin ja, kuten muuallakin, ilman sitä reseptiä … kiitos.

advil_multi_symptom.jpg