Information Wants To Be Free …. And Expensive

Kuukausittaisen 10 gigan raja meni sitten taas rikki. Ja taas kilahti serveritilan tarjoajalle 8 euroa rahaa automaattisen nollauksen ”tekemisestä”. Mahtavaa …

Jokainen informaatioyhteiskunnan ja -liikkeen alkeet tunteva henkilö tuntee myös hakkereiden ja muiden intoilijoiden sloganin ”Information Wants To Be Free”. Slogan kuuluu ns. ”hakkerietiikkaan”, jonka vanhempi muoto löytyy kirjattuna Steven Levyn teoksessa Hackers: Heroes of the Computer Revolution. Valitettavasti kovinkaan moni näistä ”tietokonevallankumouksen” esitaistelijoista ja heidän jälkeläisistä ei tiedä, että sloganin alkuperäinen isä on Stewart Brand ja oikea lainaus kuuluu seuraavasti – ”Information wants to be free; information also wants to be expensive”. Suosittelen tutustumaan lähemmin aiheeseen lukemalla Bruce Strelingin teoksen Tomorrow Now – Envisioning Next Fifty Years (erityisesti teoksen 6. luku).

Informaatiohan ei sinänsä halua yhtään mitään. Mutta ihmiset haluavat sen olevan vapaata ja samalla he yrittävät laskuttaa toisia ihmisiä tästä vapaudesta (mahdollisimman korkeasti). Informaatio ei siis ole ilmaista. Joten pitääkseni blogin informaatiovirran vapaana teille, maksan itse siitä ylimääräistä … great! Mutta tätähän me haluamme … onneksi suunnitelmissa on muutama muutos, jotta nämä laskut loppuisivat lyhyeen. Kapitalismin ylläpitävä voima on maksun pyyttämisen ja sen mahdollisimman tehokkaan välttämisen synnyttävä jännite. Juuri tällä hetkellä tämä jännite on tässä kohdassa vähän liian löysä.

Ja asiasta kukkaruukkuun … kun kerran Stewart Brandissa ollaan. Kannattaa tutusuta herran Rolling Stoneen vuonna 1972 kirjoittamaan artikkeliin Spacewar! pelistä – ”Spacewar – Fanatic Life and Symbolic Death Among the Computer Bums”. Aivan fantastinen nostalgiapläjäys.

(s)AINT

manson_saint.jpg

Shock-Rock on ollut aina lähellä sydäntäni. Screaming Jay Hawkinsin ”I Put The Spell On You” on ollut suosikkini siitä asti, kun biisin kuulin joskus 12-vuotiaana. Samoin Alice Cooperin vanhempi tuotanto potki aika lujaa teininä, mutta ”Poison” hitti ja sitä seuranneen kiertueen Suomen keikka lopetti Alice-diggailun lopullisesti.

Marilyn Manson on kuulunut myös suosikkeihini jo vuosia. Viimeiset vuodet tuo Amerikan kauhukakara on pysynyt omituisen vaitonaisena. Ja kun kuulin miehen tuovan markkinoille oman parfyyminsä, niin ajattelin hänen jo olevan pahemman kerran mennyt toivo. Mutta ei …

Manson tarjoaa nyt sivuillaan ”(s)AINT” biisistä tehdyn videon, joka on pitkästä aikaa jotain ihan oikeasti shokeeraavaa tavaraa. Juuri sitä, mitä nykyinen pysähtyneisyyden aika musiikkiteollisuudessa tarvitsee … vai olenko vain jääräpäisesti jäänyt looppaamaan jonnekin, kun kaikki nykyinen musiikki tuntuu aika munattomalta paskalta (näin asian suoraan ilmaisten).

Niin ja sitten ne varoittavat sanat:

The video for (s)AINT contains sexually explicit and graphic material. If you are under the age of 18, if such material offends you, or if it is illegal to view such material in your community then please do not continue. By clicking on the link below, you indicate you are at least 18 years of age and you are legally permissable and desire to view this material.

(s)AINT

Tästä on hyvä jatkaa kohti parempaa rock-viihdettä.

Arnold Does Rio

Iso-Arskan poliittinen ura on ajautunut pahaan alavireeseen. Mutta olisiko se koskaan alkanutkaan, jos tämä Carnival In Rio With Arnold Schwarzenegger video olisi kaivettu demokraattien toimesta esille ajoissa.

arska_riossa.jpg

Pätkästä on myös tarjolla disco-versio. Ja muistakaa nämä Iso-Arskan kuolemattomat sana:

I can totally understand why brazilians are totally devoted to my favorite body part … the ass.
Arnold Schwarzenegger

Hurra Torpedo

Meillä suomalaisilla on elektronisesti vahvistettuja pyykkitelineitä ja -välineitä soittava Cleaning Women, mutta norjalaisilla on Hurra Torpedo. Bändi soittaa musiikkiaan hakkaamalla vanhoja keittiövälineitä. En tiedä kumpi on siistimpää, mutta Hulla Torpedon jenkkirundista ollaan tekemässä dokumenttia, jonka valmistumista sekä valmiita pätkiä voi seurata videoblogissa The Crushing Blow.

Ai, niin. Ja bändin sivuilla voi voittaa uuden Fordin. Ihan hauska mainoskikka. Mitäköhän seuraavaksi?

DOA The Movie

Dead Or Alive on yksi peliteollisuuden kulmakivistä, mitä tappelupeleihin tulee. Ja tietenkin tästäkin aiheesta on pitänyt tehdä elokuva, jonka traileri on nyt imuroitavissa (imuroiminen kestää kauan …). Ja kuten saatatte jo arvata, niin kyseessä on raina, jonka pääosissa ovat vähäpukeiset nuoret naiset, aseet, miekat ja potkiminen. Vaikka olen tällaisen eksploitaation suuri ystävä, niin jopa minä en jaksa innostua DOA elokuvasta. Vaikuttaa sen verran kehnolta (siis niin kehnolta, että se ei ole edes camp-asteikolla hyvä). [via Kotaku]

DOA_04.jpg

DOA_01.jpg

DOA_02.jpg

Elokuvien ja pelien välinen suhde on aina ollut ongelmallinen. Miltein jokainen pelistä tehty elokuva ja elokuvasta tehty peli on ollut alatasoinen tekele, joka ei tee kunniaa kummallekaan formaatille. Ainoina poikkeuksina ovat olleet Rockstarin The Warriors (joka tehtiin 25 vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen) ja Peter Jacksonin elouvaan perustuva Peter Jackson’s King Kong (joka tehtiin pieteelillä ja ajatuksen kanssa). Jälkimmäistä en ole vielä testannut, mutta arvostelut ovat luvanneet ihan oikeasti mielenkiintoista pelikokemusta.

Seuraavaksi voikin jäädä odottamaan mielenkiinnolla EA:n Kummisetä- ja Arpinaama-pelejä. Toivon parasta, mutta pelkään pahinta …

Säätöä

MovableType 3.2 … kommentit ei toimi … omituisia ongelmia … ja tämän piti olla helppoa …

Update: Olen todella kiitollinen, jos joku blogosfäärin überguru viitsii auttaa tässä hädässä. Keskeisinä ongelmina ovat kommenttien toimivuus sekä non-ascii kirjainten näkyminen oikein ilman umlautteja (esim. ä). Tietokantana on MySQL (jotain numeroita). Koska kommentit eivät toimi, niin ohjeet voi lähettää sähköpostiin:

janne[at]schizoblog.net

Jo etukäteen kiittäen …

Update #2: Kommentit sitten toimii …

Nietzsche ja filosofia

pappa_deleuze.jpg

Elämässäni kahdella filosofisella teoksella on ollut keskeinen rooli. Toinen on Spinozan Etiikka ja toinen on Gilles Deleuzen Nietzsche et la philosophie. Jälkimmäinen on vihdoinkin (vuosien odottelun jälkeen) julkaistu suomeksi. Minun tuli alunperin kirjoittaa Tapani Kilpeläisen suomennokseen esipuhe, mutta julkaisijan töppäilyjen seurauksena se jäi kirjoittamatta.

Pari viikkoa sitten kauppoihin tullut Haastatteluja kokoelman essee ”Välimiehet” tiivistää olennaisimman, joka puhuttelee minua kerta toisensa jälkeen.

Jos nykyisellä ajattelulla menee huonosti, se johtuu siitä, että modernismin nimissä palataan abstraktioihin, löydetään alkuperien ongelma, ja kaikkea sellaista … […] Jos filosofia ei luo mitään itse, mitä se voi tehdä, ellei ajatella jotain jostakin? Niinpä se pohtii ikuista tai historiallista, mutta ei kykene enää itse luomaan liikettä.

On uskomatonta kuinka ajattelun kohdalla ”liikkuminen” herättää niin voimakkaita reaktioita. Mutta toisaalta, konservatismi on jähmettymistä yhteen pisteeseen ja ajattelun katatonian tyranniaa. Minä olen aina ollut liikkeellä intensiteeteissä.

Nyt suomeksi saatu Nietzsche ja filosofia kannattaa lukea elämänfilosofisena teoksena, ei akateemisena esityksenä Nietzschestä taikka filosofiasta. Se on filosofiaa …

100 kirjaa sitten 1923

Timen kirjallisuuskriitikot kokosivat 100 merkittävintä englanninkielistä teosta, jotka ovat ilmestyneet vuoden 1923 jälkeen. Lista on varsin mielenkiintoinen ja sisältää jopa pari yllätystäkin. Oma kirjamakuni on ollut hyvin angloamerikkalaisesti painottunut ja Timen kriitikoiden listalta on tullut luettua seuraavat teokset:

  1. Animal Farm George Orwell
  2. The Big Sleep Raymond Chandler
  3. Catch-22 Joseph Heller
  4. The Catcher in the Rye J.D. Salinger
  5. A Clockwork Orange Anthony Burgess
  6. The Crying of Lot 49 Thomas Pynchon
  7. The Grapes of Wrath John Steinbeck
  8. The Great Gatsby F. Scott Fitzgerald
  9. Lolita Vladimir Nabokov
  10. Lord of the Flies William Golding
  11. Naked Lunch William Burroughs
  12. Neuromancer William Gibson
  13. 1984 George Orwell
  14. On the Road Jack Kerouac
  15. Portnoy’s Complaint Philip Roth
  16. Rabbit, Run John Updike
  17. Slaughterhouse-Five Kurt Vonnegut
  18. Tropic of Cancer Henry Miller
  19. Ubik Philip K. Dick
  20. Watchmen Alan Moore & Dave Gibbons
  21. White Noise Don DeLillo

Suurin yllätys oli, että Alan Mooren & Dave Gibbonsin sarjakuvaromaani Watchmen löytyi listalta ja että teos on lukijoiden listan ykkösenä. Ehkäpä sarjakuva alkaa lopultakin saavuttamaan sille kuuluvan aseman kulttuurikriitikoiden ja muiden sen sellaisten arvosteluasteikoissa.