Vellihame esittäytyy

Kun kerran toinen niin kiihkeästi haluaa tunkea omaa sanallista antiaan kommentteihini eikä deletoinnit ja muut näytä häntä estävän, niin pistetään sitten oikein kaikkien pällisteltäväksi.

Törmäsin sattumoisin googlauksen yhteydessä skitsopaskan vuoden 2003 kirjoituksiin. Pikaotannan perusteella tekstit olivat tuolloin varsin laadukkaita ja mielenkiintoisia, mm. kirja-arvioita, yms. Mitä on siis oikein tapahtunut? Tyhmentääkö bloggaaminen ihmistä? Olisiko skitsopaskan de-evoluutio malliesimerkki siitä, miten bloggaus vie osa-aikaisen Rede-ihmisen lähes pelkästään Gereden piiriin[*]?

En tiedä, sen tiedän.

-vellihame

[*] Viittaan Heideggerin erotteluun Rede (aito keskustelu) Gerede (tyhjänpäiväinen lörpöttely).

Jokainen voi sitten vetää omat johtopäätöksensä.

On se nyt sitten vaan niin mahtavaa, kun osataan lainata fenomenologia, joka sekosi omiin höpinöihinsä pahemman kerran. Annetaan sitten takaisin saksalaiselle ylimieliselle vakavuudelle ranskalaisella kevytmielisyydellä:

Ne, jotka lukevat Nietzscheä nauramatta, nauramatta makeasti ja usein ja joskus hullun lailla, voisivat yhtä hyvin olla lukematta häntä. […] Meidän dekadenssimme, rappiomme näkyy parhaiten tarpeessamme tunkea joka paikkaan ahdistusta, yksinäisyyttä, syyllisyyttä, kommunikaatiodraamaa, koko tätä sisäisyytemme traagisuutta.

Gilles Deleuze ”Nomadinen ajattelu”
Autiomaa (Gaudeamus, 1992)

Jos siis jotain vakavaa ja painavaa haluaa etsiä, niin hyvää matkaa jonnekin muualle. Täällä ei ole tarjolla akateemisessa pölyssä ja tunkkaisuudessa liian hyvin viihtyville mitään muuta kuin pintaa, turhuutta ja tyhjiä sanoja. Skitsoanalyytikko ei kysy merkityksiä. Hänelle on huomattavasti tärkeämpää ymmärtää miten se toimii.

Luulisi tulleen jo selväksi, että tässä ei ole kyse akateemisesta esityksestä. Mutta kaikkein mielikuvituksettomin ja typerin lukija on juuri akateeminen lukija. Hän kykenee harvoin, jos koskaan, katsomaan maailmaa akateemisen kurikoneen ulkopuolelta. Varsinkin kirjoitetun sanan kohdalla akateeminen lukija on täysin kyvytön astumaan ulos tuosta koneistosta edes hetkeksi.

Janne Toivoniemi ”Skitsoanalyysia keltanokille”
Vastarintaa nykyisyydelle – Näkökulmia Gilles Deleuzen ajatteluun (Eetos, 2004).

Enuff said …

TA-VAA-MI-NEN

Kaikki ne, jotka ovat kadottaneet sähköistymisen jalon taidon elämästään, eivät taaskaan ymmärrä tätä. Mutta ei se mitään. Ja kaikki ne, joilla on asiasta jotain nupistavaa, voivat ihailla hyvin muodostunutta oikean käteni keskisormea.

Muille lähtee sytykesyöttö seuraavasti:

T-E-K … TEK … K-E-N … KEN … TEKKEN … V-I-I … VII … S-I … SI … VIISI … TEKKEN VIISI … siis Tekken 5. Ymmärrättekö?

Olen muuten huomannut, että varsin moni vastakkaista sukupuolta edustava kanssaihminen pitää fanaattisesti Tekkeneistä. Kaikille Tekken-sisarille siis lämmin tervehdys. Nyt vetäydyn sohvan syleilyyn pyörittelemään peukaloitani peliohjaimella.

Kun suomalaisuus hävettää

Olen ollut tasan kaksi kertaa Tallinnassa. Kummallakin kerralla olen saanut hävetä omaa kansallisuuttani. Suomalaisten ördääminen Tallinnassa on paikoitellen niin hävettävää, että ei kehtaa sanoa olevan kotoisin samasta maasta.

Eilen saatiin taas lukea Iltalehdestä kuinka jotkut valopää-kansalaisemme ovat taas pitäneet kansamme kulttuurillista antia yllä Virossa. Ja samainen lehti kysyy aivan oikeutetusti tänään: ”Voisiko näin sikailla meillä?”. Niinpä. ”Kesä-Hessut” ovat jokakesäinen riesa Helsingin terassien liepeillä ja puistoissa. Eikö heille voisi asettaa jonkinlaista maastapoistumiskieltoa näin kesäaikaan?

Ja pyydän anteeksi vielä kerran eräiden kotimaani kansalaisten käyttäytymistä. Kaikki suomalaiset eivät ole sellaisia. Ihan totta … Vaikka vaikeahan se on uskoa.

Balladisytkäri

Jokainen jäähallikeikalla ollut henkilö on kokenut hitaan biisin aikana syntyvän sytkärien liekeistä muodostuvan meren, joka valtaa katsomon. SimpleBitsin Dan Cederholm huomasi Duran Duranin keikalla asioiden muuttuneen. Ilmassa ei enää heilunut sytkärien liekit vaan kännyköiden näytöt. So 21st Century.

iTunes 4.9 ja Podcasting

Omenatarhablogi tietää kertoa, että iTunes 4.9 on julkaistu ja ladattavissa. Keskeisin muutos minulle on podcasting ominaisuus. Vihdoinkin voin hallita yhdellä ja samalla ohjelmalla kaikkea kuuntelemaani tavaraa. Ei enää sympaattista, mutta niin kankeaa iPodderin sovellusta (sorry Adam, niin sympaattinen kuin tuo onkin, niin se on vain kankea).

Nyt sitten jäädään jännäämään, että kuinka Applen näin julkinen tuki vaikuttaa ilmiön laajenemiseen …

Näkökulman ilmaiseminen ja blogi

Reilussa vuorokaudessa on syntynyt blogosfäärissä hyvää keskustelua bloggaamisesta ja sen tarkoitusperistä. Herkko Hietasen seikkailu Ravintola Lehtovaaran kanssa on näköjään saanut perinteisenkin median edustajat kiinnostumaan aiheesta.

Merten on jo ehtinyt pohtimaan internetin tuomaa valta-asemaa. Nämä pohdinnot ovat varsin ansiokkaita vaikka en itse sitä täysin allekirjoita (itse en ole nähnyt mitään lynkkausmielialaa). Bloggaaminen on mielestäni varsin mainio kanava tuoda esille näkökulmia ja tällaisena se eroaa perinteisestä journalismista.

Suomenkieleen iskostunut pakkomielle kääntää sana ”informaatio” joka käänteessä sanalla ”tieto” herättää poikkeuksellisen usein väärinkäsityksiä. Internet ja erityisesti blogit eivät ole pelkästään tiedonvälityskanavia, vaan enemmänkin informaationvälityskanavia. Kun ilmaisen mielipiteeni jostain asiasta, informoin tällöin ympärilleni olevani tätä tiettyä mieltä asiasta. Tämä ilmaisemani mielipide tai näkökulma ei ole tietoa. Se, että olen kyseistä mieltä kyseisestä asiasta, kuuluu tiedon piiriin.*

Kansalaisen ilmaistessa mielipiteensä esim. ravintolan tasosta, hän ilmaisee
mielipiteensä. Hän ei väitä esittävänsä totuudenmukaista tietoa asiantilasta.
Näitä mielipiteen
ilmaisemisen tapoja on monia. Sanonnnan mukaan asiakas äänestää jaloillaan.
Tämä äänestysmuoto on palvelua tarjoavalle yrittäjälle turmiollista. Hänen
on huolehdittava, että näin ei tule käymään. Paras keino saavuttaa tämä päämäärä on palvelutason nostaminen.

Mielestäni on huolestuttavaa, että yksityinen henkilö ei saisi eräiden tahojen
mielestä ilmaista internetin välityksellä omaa mielipidettään. Kohta kai jaloillakin äänestäminen
halutaan tehdä uhanalaiseksi. Kyseisessä tapauksessa jokainen lukija voi päätellä täyttääkö Herkko
Hietasen internetissä julkaisema reklamaatio asianajotoimiston
välityksellä lähetetyn kirjeen (pdf)
ilmaisemia asiantiloja. Omasta mielestäni ei.

Jos Herkko Hietanen tuomitaan maksamaan ravintoloitsijan vaatimat korvaukset,
niin miten enää Suomessa voi kirjoittaa lehtiin ravintola-arvosteluja, jotka
ovat paikoitellen hyvinkin piikikkäitä. Samantien joutuisimme luopumaan televisio-,
teatteri-, kirja- ja radiokritiikistä. Ja miten käy yhteiskuntakritiikin?

Maassamme on viimeisten vuosikymmenten aikana ahneus ja häikäilemätön oman edun tavoittelu muuttunut paheesta miltein pyhän hyveen asemaan. Jos yksittäisten kansalaisten mielipiteen ilmaiseminen ”kriminalisoidaan” lakimiesten uhkailuilla, ollaan mielestäni siirrytty demokraattisesta yhteiskunnasta syvälle ahneuden ohjaamaan diktatuuriin. Tällaista kehitystä vastaan olen aina valmis taistelemaan viimeiseen hengenvetooni saakka. Toivottavasti moni muukin tuntee samoin.

* Asiasta enemmän kiinnostuneille voin suositella tutustumista Ilkka Niiniluodon teokseen Informaatio, tieto ja yhteiskunta : filosofinen käsiteanalyysi (1989).

Aina ei kannata uhkailla

Kun maailman suosituin blogi mainitsee postauksessaan jotain, niin se tulee saamaan aika runsaan määrän huomiota netissä. Tämän on nyt sitten saanut kokea Ravintola Lehtovaara, joka uhkaili heille osoitetun reklamaation julkaissutta Herkko Hietasta 80 000 € laskulla.

Olisikohan Ravintola Lehtovaaran ollut viisaampaa keskittyä toimialaansa ja alkaa reklamaation mainitsemien puutteiden korjaamiseen kuin uhkailemaan maksavaa asiakasta? Suomessa (ja erityisesti Helsingissä) ravintola-alan palvelualttius on joissakin ravintoloissa surkean alapuolella. Tämä tapaus osoittaa sen, että jotkut ravintoloitsijat eivät kykene katsomaan peiliin, vaan syyttelevät kaikesta ulkopuolisia.*

Ja vaikka ravintola ei olisi syyllistynyt laiminlyönteihin, niin reklamaation julkaisseen henkilön uhkailu kohtuuttomilla laskuilla osoittaa erittäin huonoa asioiden hoitamista. Jos asiakas on tuntenut saaneensa huonoa palvelua ja hänen iltansa ei ole ollut nautinnollinen, niin jossain on menty vikaan. Vika ei välttämättä ole ravintolassa, mutta asiakasta uhkailemalla tämä asia ei tule hoidettua kovinkaan tyylikkäästi. [ via Visa Kopu ]

* Ja näille tarpeettomien yleistysten tekijöille kehoitan keskittämään huomion sanoihin ”joissakin” ja ”jotkut”. Ne eivät merkitse samaa kuin sanat ”kaikissa” ja ”jokainen”.

Sunnuntai-lista

Piiitkä viikonloppu takana, mutta siitäkin huolimatta listataan ainaostaan viikonlopun tuhoamiset ja tuhlaamiset.

  • Baari-iltoja 0 kpl
  • Juhannusbileita 1 kpl
  • Lenkkejä 1 kpl
  • Grillattua makkaraa 2 kpl
  • Grillattua pihviä 1 kpl
  • Uusia bloggaajia tavattu 1 kpl
  • Naurua paljon
  • Uusia tasoja pelattu Area 51 -pelissä 4 kpl
  • Kesälomasuunnitelmia 2 kpl (parempi olla liikaa suunnitelematta)
  • Ylipitkiä yöunia 2 kpl
  • Ylipitkiä iltapäivänokosia 1 kpl

Juhannus siis ei vienyt tätä miestä tällä kertaa baariin viikonlopun aikana. Seuraava lista kirjoitetaankin jo kesäloman aattona … jeeeeee.