Elämisen arvoinen elämä

Elämäni oli katkolla jouluaaton aattona. Lumisella ja jäisellä kylätiellä autoni perä lähti liirtoon ja en saanut enää kulkuneuvoa hallintaan. Kuskista tuli matkustaja. Törmäsin reilulla 60km/h nopeudella ojaan, josta auto vielä keikahti katolleen. Onneksi nykyaikainen insinööritaito on tehnyt autot niin turvallisiksi, että törmäyksessä ainoaksi ruumiilliseksi vaurioksi tuli vasemman käden peukalon kynnen murtuminen. Toisin olisi voinut kuitenkin … Jatka lukemista Elämisen arvoinen elämä

Nuoli yli-ihmiseen osa 3: Ilo ja tieto

Pyyhin terän farkkujani vasten ja kävelin sisälle baariin. Oli keskipäivä, hyvin kuuma ja tyyni. Baari oli tyhjillään. Tilasin viskin. Baarimikko katseli verta ja kysyi: "Jumala?" "Jeps." "Oli jo aikakin, että joku pistää sen tekopyhän nulikan pois päiviltä. Aina leveilemässä faijansa vallalla..." (Nick Land: The Thirst For Annihilation, s. 75) Jumalan kuolema on Nietzschelle suuri ilon hetki. … Jatka lukemista Nuoli yli-ihmiseen osa 3: Ilo ja tieto

Nuoli yli-ihmiseen osa 2: ”Jumala on kuollut”

Lause: "Jumala on kuollut." on yksi Nietzchen tunnetuimpia lauseita, mutta samalla se on yksi väärinymmärretyimpiä. Nietzsche ei ole akateeminen ateisti, joka palauttaa kysymyksen jumalan olemassaolosta loogiseen ristiriitaan tai kielelliseen sekaannukseen. "Jumala on kuollut" tuo jumalan ajattomuudesta ajan tälle puolen ja tekee jumalasta maallisen. Se ei sano, että jumalaa ei ole olemassa, vaan julistaa elävän jumalan … Jatka lukemista Nuoli yli-ihmiseen osa 2: ”Jumala on kuollut”

Nuoli yli-ihmiseen osa 1: Miksi luen Nietzscheä?

Olen huomannut, että minulla on kummallinen tapa kiintyä filosofeihin, joiden nimessä on kirjain "z" - Spinoza, Deleuze ja Nietzsche. Olen aloittanut kahdesta ensin mainitusta kirjoitussarjan, jotka kummatkin ovat edelleen kesken (valmistuvat sitten joskus). On siis syy aloittaa kolmas sarja Nietzschestä. Friedrich Nietzsche (1844 - 1900) on vaarallinen kohde kirjoitukselle. Vaara ei piile Nietzschen ajattelussa tai sen akateemisessa … Jatka lukemista Nuoli yli-ihmiseen osa 1: Miksi luen Nietzscheä?