Kämnerinkuja

Sain kuvan nyrkkeilyhanskat syntymäpäivälähjaksi 1982 lapsuudenystävältäni Peteltä. Hänen kanssa tuli koettua kaikki keskeiset tapahtumat nuoruudessa: ensimmäiset tytöt, ensimmäiset kännit, ensimmäiset bändit... ensimmäiset kaikki. Viisitoistavuotiaina teimme meidän pihalla valan, jossa kumpikin lupasi olla toisen bestman, kun menemme naimisiin. Vuosina 2004 ja 2008 lunastettiin lupaukset. Olemme edelleen ystäviä ja pidämme yhteyttä toisiimme vaikka asumme satojen kilometrien päässä … Jatka lukemista Kämnerinkuja

Mainokset

Yhtenäiskulttuuria vastaan: Hanoi Rocks

Todetaan tässä heti alkuun pari asiaa. Tämä kirjoitus ei ole rock-kirjoitus. Kirjoitus ei käsittele Hanoi Rocksia sinänsä, vaan bändiä kulttuurisena ilmiönä. Tarkemmin sanottuna on tarkoitus tarkastella kulttuuria ja sitä vaikutusta, mikä Hanoi Rocksilla siihen oli... minun kokemukseni pohjalta. Tämä on kulttuurihistoriallinen syväsukellus subjektiivisesta perspektiivistä. Tarkoitus ei ole olla objektiivinen tai edes selväjärkinen. Tarkoitus on kuvata … Jatka lukemista Yhtenäiskulttuuria vastaan: Hanoi Rocks

Lukijapalautteesta: mitäs sitten?

Eilinen persuhipsteri-kirjoitukseni näyttää osuneen johonkin hermoon. Tähän mennessä vierailijoita on ollut reilusti toista tuhatta. Kirjoitus näyttää osuneen joidenkin kiukkuhermoon, kun on pitänyt vihaista lukijapalautetta allekirjoittaneelle lähettää. Miksi muuten blogien kommentointia ei käytetä tähän enää? Oli tarkoitus pyhittää tämä ilta John Watersin liftauskirjan (kuva alla) lukemiselle, mutta sitten inboxiin kolahti pari käsittämätöntä palautetta. Katson velvollisuudekseni vastata … Jatka lukemista Lukijapalautteesta: mitäs sitten?

Persuhipsterikupla ja miten se puhkaistaan

Vaalit ovat vihdoinkin ohi. Ja olen riemuissani. Vaalitulos osoittaa minun olleen oikeassa kaikki nämä vuodet. Kansamme ei ole muuttunut mihinkään sitten 80-luvun. Meistä suurin osa on edelleen sitä samaa vanhaa ahdasmielistä kusipääsakkia kuin aikaisemminkin. Toisaalla meillä on urbaanissa punaviherkuplassa Jopojansa polkeva suvaitsevaisto ja toisaalla pikkupaikkakuntalaisessa muumilaaksossa Toyota Corollaansa kaasuttava rasististo. Näennäisestä eroista huolimatta nämä kaksi kansanosaa … Jatka lukemista Persuhipsterikupla ja miten se puhkaistaan

À la carte

Louis CK:n sarja Louie on niitä sarjoja, joita katsellessa alkaa pohtimaan omaa elämää ja sen sisältämiä suhteita. Sarjan päähahmo on keski-ikäinen eronnut mies, joka kamppailee arjessa oman riittämättömyyden tunteiden ja suhdekoukeroiden kanssa. Työkseen mies toimii stand-up -koomikkona. Tästä huolimatta en luettelisi Louieta komediaksi. Se on yksi parhaista draamasarjoistan tällä hetkellä. Sarja osuu ja uppoaa ällistyttävän hyvin oman … Jatka lukemista À la carte

Amsterdamin pilven katku

Vierailin kaverieni kanssa Amsterdamissa viime viikonloppuna. Ystäväni kommentoi Facebook-statusta reissusta lakonisesti: "Kävittekö huorissa? Poltitteko pilveä?". Pettymykseksenne voin paljastaa, että suurimman osan ajastani tuossa Euroopan liberaaleimmassa kaupungissa vietin kävellen. Rakastan kaupungeissa kävelemistä. Flaneeraten kaduilla annan kaupungin tehdä vaikutuksensa ja imen sen ilmapiiriä vapautuneesti. Annan ajatusteni ketjuuntua ja muodostaa uusia näkökulmia. Pyrin hävittämään entisen uuden tieltä. Seuraavat kappaleet ovat … Jatka lukemista Amsterdamin pilven katku

Spinoza ja elämä osa 9: kristillisen moraalin ala-arvoisuudesta

Näin pääsiäisenä on hyvä kohdistaa katse kristinuskoon ja kristillisyyteen yleensä. Spinozalaisittain on suorastaan huvittavaa, että Kristuksen kärsimystä kuvaavaa sävellystä kutsutaan passioksi. Mutta tässä huvittavassa sattumuksessa piilee huomattavasti syvempi sanoma kristinuskon luonteesta ja siitä mitä se meille tekee. Aluksi on tunnustettava, että tunnen syvää vastenmielisyyttä juutalais-kristillistä moraalia kohtaan. Luettelen tämän moraalin piiriin juutalaisen, kristillisen ja islamin … Jatka lukemista Spinoza ja elämä osa 9: kristillisen moraalin ala-arvoisuudesta

Viihteestä ja mediasta

Jatketaan etäisesti työhöni liittyvillä aiheilla, kun kerran vauhtiin on päästy. Työskentelen viihteen monialayritykseksi pyrkivässä firmassa, jonka keskeisintä aluetta (ainakin vielä) on mobiilipelit. Vaikka se ei työhöni kuulu, niin tulen ajatelleeksi paljon niin viihdettä, populaarikulttuuria ja mediaa. Mitä on tämän ajan viihde? Miten tuottaa juuri nykyiselle media-alustalle viihdettä sen ehdoilla? Viihteen paradigma 1900-luvulla oli elokuva. Tässä kohdassa … Jatka lukemista Viihteestä ja mediasta

Markkinointi & mainonta

Joskus 90-luvun jälkipuoliskolla kävin ensimmäisen kerran ravintola Helmessä. Tuolloin uusmedia oli kuuminta hottia kaupungilla ja jokainen tuntui työskentelevän alalla. Uusmediatyöläisen (tai sellaiseksi haluavan) tunnisti paksupohjaisista mustista kävelykengistä, joita yliopistopiireissä kutsuttiin pilkallisesti uusmediakengiksi. Jostain syystä Helmi tuntui olevan täynnä uusmediatyyppejä paksupohjaisine kenkineen, Frendien Rossiakin enemmän geeliä tukassa, trendifarkkuineen ja muine tykötarpeineen. Ajattelin mielessäni, että paikka olisi poikkeuksellisen viihtyisä, … Jatka lukemista Markkinointi & mainonta