Päätän tämän kirjoitussarjani kaikkein oleellisimpaan kappaleeseen. Käsittelemme naisia, mutta aivan yhtä hyvin voisimme käsitellä toiseutta sinänsä. Koska kyseessä on manuaali miehistä, niin pysytelkäämme naisten piirissä. En yritä selittää mitä nainen on, koska siihen tarvittaisiin koko internetin talletuskapasiteetti ja ei varmaan riittäisi. Pyrin käsittelemään naisia tämän manuaalin näkökulmasta. Joten aiheen käsittely tulee olemaan jo määritelmällisesti puutteellinen. … Jatka lukemista Miesmanuaali osa 7: naisista →

Lähestyn käsiteltävää aihetta hyvin henkilökohtaisesta kulmasta, mutta tarkoituksenani ei ole kirjoittaa pelkästään itsestäni. Aihe on universaali ja on minua suurempi. Inspiraatio tähän postaukseen lähti JoukoTurkan mainion Aiheita (Otava, 1982) teoksen seuraavasta lauseesta: Pienen miehen ainoa mahdollisuus on olla hyökkäävä, ja yhteisö sietää häntä pienuutensa tähden. (Aiheita, s. 41) Tässä kohden lause on erotettu kontekstistaan ja ei … Jatka lukemista Miesmanuaali osa 6: pienen miehen dilemma →

Yksi myyttisimmistä miehen arkkityypeistä on viettelijä. Monet miehet seuraavat kateellisina näitä tiettyjä yksilöitä, jotka tuntuvat saavan naisen kuin naisen lankeamaan heidän pauloihinsa. Mutta harvempi ymmärtää mitä viettelijän sielun elämään oikeasti kuuluu. Minulla on ollut kunnia (kyseenalainen sellainen) seurata parin maanisen viettelijän elämää läheltä. He ovat olleet läheisiä ja rakkaita ystäviä minulle. Siitäkin huolimatta, että en … Jatka lukemista Miesmanuaali osa 5: Viettelijä →

Antti Nylénin kääntämä Jules Barbey d'Aurevillyn essee Dandyismistä ja George Brummelista (Sammakko, 2009) sisältää kääntäjän erinomaisen johdannon aiheeseen. Ei ole mitenkään yllättävää, että Nylén tuntee samanhenkisyyttä dandyismiin. Koska minä en ole Nylénin tasoinen ajattelija ja suhteeni hänen tuotantoonsa on kaksijakoinen, niin otan tämänkertaisen manuaalin osan arkkityypiksi rokkikukon. Vaikka ihmisen käyttäytymisen selittäminen analogioilla eläinkuntaan on typerää ja keinotekoista, … Jatka lukemista Miesmanuaali osa 4: rokkikukkojen sukupuutto →

Henkisyys ja syvällisyys ovat ummehtuneita, pölyttyneitä ja homehtuneita termejä. Ne viittaavat menneeseen maailmaan, joka eli hengen ja materian dikotomiasta sekä vertikaalisista hierarkioista. Emme ole vieläkään päässeet vanhasta tukahduttamisesta eroon, mutta yrittäkäämme lähestyä henkisyyttä ja syvällisyyttä uudesta näkökulmasta. Puhukaamme siis psykedeliasta. Sana tulee kreikan sanoista psyke, ψυχή (psyche) sielu, ja kertoa, δηλωνω, δήλος (delos). Psykedelia on siis jotain … Jatka lukemista Miesmanuaali osa 3: miten olla psykedeelinen? →

"Miehekäs teksti" on otsikkona tarkoituksellisen ongelmallinen. Ymmärrän hyvin feministisen kirjallisuuskritiikin kohdistaman arvostelun Lacanin tekstin fallogosentrisyyteen, mutta en tarkoita "miehekkäällä tekstillä" sitä. Miehekäs teksti ei ole automaattisesti tekstiä, jonka on kirjoittanut mies. Miehekäs teksti voisi olla aivan yhtä hyvin naisen kirjoittamaa, mutta miehekkyys välittyy tekstin kautta. Teksti on myös ongelmallinen käsite. Tässä kohdassa käsitän tekstin kaikeksi … Jatka lukemista Miesmanuaali osa 2: miehekäs teksti →

Olen muutaman viime vuoden aikana saastuttanut mieltäni erilaisilla oppailla maskuliinisuudesta ja miehen asemasta maailmassa. Mielestäni on kiehtovaa kuinka tyhjästä sisällöstä tehdään täysin vakuuttavalta tuntuvaa tekstiä. Varsinkin oppaat, jotka yrittävät vakuuttaa tavalliselle katujen tallaajalle, että hän voisi olla maailman suurin naistenmies ovat alassaan huippusaavutuksia. Netti on täynnä erilaisia ja -tasoisia sivustoja manosfääristä ja meninismistä, jossa opetetaan … Jatka lukemista Miesmanuaali osa 1: Oksennuksen prinssi ja maailman kaunein nainen →