Miesmanuaali osa 6: pienen miehen dilemma

prince

Lähestyn käsiteltävää aihetta hyvin henkilökohtaisesta kulmasta, mutta tarkoituksenani ei ole kirjoittaa pelkästään itsestäni. Aihe on universaali ja on minua suurempi. Inspiraatio tähän postaukseen lähti JoukoTurkan mainion Aiheita (Otava, 1982) teoksen seuraavasta lauseesta:

Pienen miehen ainoa mahdollisuus on olla hyökkäävä, ja yhteisö sietää häntä pienuutensa tähden.

(Aiheita, s. 41)

Tässä kohden lause on erotettu kontekstistaan ja ei tee oikeutta Turkan ajatuksen juoksulle. Mutta tässä ollaankin minun ajatuksen juoksussa.

Pienen miehen dilemman on seuraava: käyttäytyäkö yhteisön odotusten mukaisesti vai kuten itseltä tuntuu? Tiedän erittäin hyvin, että vertikaalisesti rajoitteisena miehenä on käyttäydyttävä paikoin typerästi ja korostetun aggressiivisesti saadakseen edes osittain sitä kohtelua ympäröiviltä ihmisiltä, johon on ihmisenä oikeutettu.

Kun keikalla bändin ja minun väliin tunkee miltein kaksi metrinen heppu, koska siinähän oli mitä mainioin paikka, niin sisällä kiehahtaa tahtomattani. Enemmän kuin useammin (ei nimittäin ole mitenkään poikkeuksellinen ilmiö) olen joutunut potkaisemaan heppua takamukselle ja sanomaan: ”Painu [naurettava jono painokelvottomia kirosanoja] nyt hevon vittuun siitä mun edestä!” Ja yhtä monta kertaa tunnen itseni pelleksi. Miksi näin? – Siitä yksinkertaisesta syystä, että en oikeasti ole luonteeltani kovinkaan hyökkäävä tai aggressiivinen. Sellaiseksi on vain pitänyt opetella, että saisi sen hongan kolistelijan siirtymään selkäni taakse, jossa hän ei ainakaan peitä minun näkymää kokonaan.

Mistä Turkan kuvaama ilmiö sitten johtuu? – Yritän hieman avata tätä vyyhtiä. Pysytelkää perässä, mutta on haettava vastausta sivuteitä pitkin. Maailma on kaoottinen paikka. Kun me synnymme, niin maailman herättämät aistimukset ovat jäsentymätöntä virtausta, jossa ei tunnu olevan mitään rakennetta. Esimerkiksi vauvan sängyn yläpuolelle laitetaan roikkumaan värikkäitä esineitä heilumaan, jotta vauva oppisi kohdistamaan silmänsä. Katsokaa pienen vauvan silmiä – nehän heiluvat täysin holtittomasti.

Kognitiivisten kykyjemme harjaantuessa alamme muodostamaan kaoottisena ilmenevään maailmaan järjestystä. Korostan sanaa ”muodostaa”. Me siis itse muodostamme järjestyksen havaintoihimme; sitä ei ole maailmassa. Maailma pysyy kaoottisena ja arvaamattomana. Tämä havaintojen strukturoiminen on meidän keinomme selviytyä todellisuuden kanssa. Ilman sitä elämä tulisi mahdottomaksi ja olisimme vauvan tavoin riippuvaisia ulkoisesta avusta.

Vuosien saatossa alkaa tämä havaintojemme järjestäytyminen saamaan monimutkaisempia muotoja. Jossain vaiheessa alamme muodostamaan abstrakteja ajatuksia ja lopulta uskomuksia, jotka voivat alkaa elämään hyvinkin autonomista elämää. Näitä uskomuksia meillä riittää. Punatukkaiset ovat tuittupäitä. Blondit naiset ovat tyhmiä. Mustilla miehillä on kookas penis. Ja pienet miehet ovat hyökkääviä. Näiden uskomusten voima johtuu siitä, että harvoin olemme tietoisia niiden syntymekanismeista tai edes ymmärrämme niiden olevan muodostettuja uskomuksia. Me alamme kohtelemaan niitä kiistattomina tosiasioina.

Jos tieteellisen tiedon luonne olisi laajemmassa tiedossa, niin suhtautuisimme näihin ”kiistattomiin tosiasioihin” huomattavasti varovaisemmin. Itse asiassa me luopuisimme niiden käytöstä kokonaan. Matematiikan täydellisyys selittyy sillä, että se viittaa itse itseensä. Se ei siis viittaa maailmaan sen ulkopuolella. Tästä syystä matematiikka toimii hyvänä instrumenttina muodostettaessa malleja todellisuudesta. Pyrkiessään selittämään maailmaa tiede luo siitä malleja. Näitä malleja kutsutaan myös teorioiksi. Jos jokin teoria osoittautuu selitysvoimaisemmaksi kuin kilpailevat teoriat, niin siitä muodostuu paradigma. Tämä asema horjuu, jos löydämme sen selitysvoimalle ylivoimaisia poikkeamia eli anomalioita. Näin paradigma valta-asema murtuu ja toiset kilpailevat teoriat alkavat valtaamaan alaa.

Missään vaiheessa tieteellinen tieto tai teoria ei väitä olevansa ”kiistaton tosiasia”. Sellaista voidaan lausua tieteen harjoittajien toimesta, mutta tuolloin he eivät enää toimi tieteellisen diskurssin piirissä, vaan ovat astuneet uskomusten piiriin. Jokainen tieteellinen teoria on syntynyt pyörrettäväksi. Tieteen tehtävä on kyseenlaistaa ja mennä eteenpäin kehityksessään. Tiede on olemukseltaan vallankumouksellista. Uskomuksilla ei tällaista missiota ole.

Uskomukset pyrkivät säilyttämään asemansa muuttumattomina. Meillä suomalaisilla on yksi maailman turhin ja vahingollisin kansan viisaus – ”Poikkeus vahvistaa säännön”. Yleensä tätä käytetään täysin harmittomissa asia yhteyksissä, mutta valitettavasti liian usein sillä oikeutetaan moukkamainen, vihamielinen ja kusipäinen käyttäytyminen. Kansan viisauden tulkitaan usein tarkoittavat jotain seuraavaa: kun meillä on sääntö jostain, niin sen selitysvoiman pyörtävä ilmiö vain vahvistaa, että sääntö on enemmän totta. Kun asia ilmaistaan näin, niin tyhmempikin ymmärtää ”viisauden” sisältämän idiotismin.

Poikkeus vahvistaa tieteellistä teoriaa sinänsä, mutta ei jotain tiettyä teoriaa. Teoriaa muutettaessa se selittää ilmenneen poikkeuksen ja on täten vahvempi kuin ennen laajennusta. Samoin se merkitsee aikaisemman teorian kuolemaa. Tiede vahvistuu teorioiden kuoleman kautta. Mutta suomalainen ”kansan viisaus” viis veisaa tieteestä, edistyksestä tai vallankumouksesta. Se porskuttaa eteenpäin voimistaen lannistusmekanismeja, kurimatriiseja ja sortoa.

Mutta asiaa voidaan lähestyä myös toisesta näkökulmasta. Ugriviisaus puhuu säännöistä. Ja sääntöjen poikkeus oikeastaan vahvistaa niitä, koska poikkeukset kuuluvat sääntöjen alueen ulkopuoliseen. Koripallokentällä käytettävät säännöt eivät ole käytettävissä jääkiekkokaukalossa ja toisinpäin. Säännön olemukseen kuuluu, että se pätee vain rajatulla alueella. Se ei pyri pätemään maailmaan, todellisuuteen ja elämään. Jossain rajatussa ilmiöpiirissä pieni mies seuraa hyökkäävyyden sääntöä, mutta sillä hetkellä kun säännön vaikutusalue laajennetaan koskemaan maailmaa sinänsä, elämää kokonaisuudessa ja todellisuutta moninaisuudessaan, ollaan astuttu absurdin alueelle. Silloin jääkiekkoa pelataan koripallon säännöillä. Koripalloa tai jääkiekkoa ei voida pelata ilman niiden omia sääntöjä, mutta sääntöjen sekoittaminen lajien kesken tekee pelaamisesta yhtä mahdotonta. Ja pelaaminen ei ole elämää.

Annan toisen esimerkin. Olen kotona ja ripustanut punaisen lakanan kuivumaan. Olisi enemmän kuin absurdia, että jäisin odottamaan sen vaihtumista vihreäksi ennen kuin voisin mennä sen ohi vessaan. Liikenteessä punaisia päin ajaminen tai käveleminen on rangaistava teko. Rangaistus liittyy olemuksellisesti sääntöjen ja lakien rikkomiseen. Mutta elämää ei voi rangaista meidän keksimien sääntöjen ja lakien mukaan. Maailma ei kuuntele meitä. Luonto ei pyydä anteeksi, kun se ei tottele meidän mielihalujamme. Eläimen tuomitseminen ihmisoikeudessa on täysin absurdia, mutta sellaista on sattunut ja luulisin että sattuu edelleen. Me emme aseta elämälle ja maailmalle ennakkoehtoja, vaan toisinpäin. Sääntöjä laatiessaan ihminen leikkii Jumalaa. Pelikentän sääntöjen kohdalla Jumalaa leikkiminen on harmitonta, mutta sitä laajemmalle alueelle levittäytyessä ollaan astuttu vaarallisille vesille.

Elämää voidaan teoretisoida, mutta sille ei voida asettaa sääntöjä tai lakeja. Elämä on niille yksinkertaisesti liian laaja kokonaisuus. Kun sääntöjä ja lakeja aletaan noudattamaan liian laajoille alueille, niin tuolloin Matti ja Seppo eivät voi mennä naimisiin, koska lapsen oikeudet. Ihan sama, että perinteisen heteroliiton ulkopuolella elävät eivät nauti samanlaista juridista turvaa kuin avioliitossa elävät. Koska se hemmetin lapsen oikeudet… ihan sama vaikka se ei liity mitenkään tähän keskusteluun, mutta kun ne lapsen oikeudet perkele! Avioliitto ilman sitä teoreettista lasta ei nyt vaan tule kysymykseen… Jos olisimme alunperinkin lähteneet muodostamaan teorian avioliitosta heteroliiton pohjalta, niin olisimme jo aikoja sitten joutuneet luopumaan tästä teoriasta ilmeisten anomalioiden edessä. Mutta tässä kohdassa meillä ei ole teoriaa, vaan soveltamisrajansa ylittäneet säännöt ja lait.

Yhteiskunta ilman sääntöjä ja lakeja ei olisi yhteiskunta, mutta elämä ja maailma eivät seuraa yhteiskuntamme ennakkoehtoja. Yhteiskuntamme tulisi pyrkiä vastaamaan elämän ja maailman sille asettamia haasteita sopeutumalla niihin – muuttamalla muotoaan, kumoamalla itsensä, olemalla vallankumouksellinen. Jokainen pieni mies ei halua olla hyökkäävä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hänen eteensä saa astua konsertin aikana tai tuupata hänet jonosta sivuun, koska kykenee tekemään niin. Ja jokainen meistä tavallaan on pieni mies. On hetkiä ja kohtia elämässä, jossa me jokainen tunnemme riittämättömyyttä, voimattomuuta tai emme vaan fyysisesti tai vertauskuvannollisesti vaan yletä sinne korkeimmalle hyllylle.

Ole mies ja luo teorioita. Jos tilanne vaatii niin laadi sääntöjä tai säädä lakeja, mutta todellinen luova toiminta tapahtuu teorioiden luomisessa. Äläkä murehdi teorian kuollessa, koska tuolloin se on asettunut kuolemattomaan teorioiden kuolemisen ketjuun. Kuolevaisuuden kuolemattomuus… jotain hyvin lohdullista. Säännöt ja lait ovat syntyneet jo kuolleina. Ei niissä koskaan henki pihissyt. Teoretisoi – ole vallankumouksellinen. Hellitä ja päästä irti. Antaudu elämän virran vietäväksi. Tulet päätymään uskomattomiin seikkailuihin ja päätä huimaaviin näkyihin.

Mainokset

4 vastausta artikkeliin “Miesmanuaali osa 6: pienen miehen dilemma

  1. Kiitos Schizo. Tämä on mielestäni yksi puhuttelevimmista ja samalla vaikeimmista kirjoituksistasi joita olet vuosien mittaan kirjoittanut. Pienuus – lyhyisyys tai muutoin rajoitteinen kyky toimia halutulla tavalla – on aina jokseenkin suhteellinen käsite.

    Itse toivoisin, että jokainen haluaa omalla tavallaan ja mahdollisuuksiensa mukaan avata silmänsä tälle asialle: kuka on, ja mistä syystä, itseäsi ”vähempi” ja miltä osin fyysinen jyrä / henkinen välinpitämättömyys – suuntaan tai toiseen – vie ihmiskuntaa kollektiivisesti hyväksi todettuun suuntaan. Tai sitten ei.

    Liked by 1 henkilö

  2. Päivitysilmoitus: Kriteereistä | SchizoBlog

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s