Kriteereistä

Pari päivää sitten törmäsin netissä surffaillessani puolitoista vuotta vanhaan artikkeliin ”Short Men Make Better Boyfriends and Husbands”. Sen inspiroimana aloin päivittämään omia kokemuksiani. Kuten olen aikaisemmin maininnut, niin aihe on minulle hyvin henkilökohtainen ja juuri siksi jopa vältän sen käsittelemistä.

Teen tällä kertaa teen pienen poikkeuksen. Kerron kokemuksistani nettideittien maailmassa. Ei sen takia, että haluaisin hirveästi asiasta avautua, vaan alleviivatakseni käsiteltävää asiaa. Niillä deittisaiteilla, joilla hakijat voivat ilmoittaa haettavan partnerin pituuden, naisista valtava enemmistö ei etsi miestä, joka olisi reilusti alle keskipituuden (joka on about 178 senttiä suomalaisilla miehillä – naisilla keskipituus on 164 senttiä). Tämä on siis omakohtainen kokemukseni, ei tutkittua dataa. Jos jollakin sellaista on, niin saa vinkata.

Niissä palveluissa, joilla pituutta ei määritellä (kuten esimerkiksi Tinderissä) pituus ilmoitetaan usein ja toive, että partneri olisi pidempi. Tämä ei ole mitenkään yllättävää, koska deittipalvelut pelaavat ulkoisilla kriteereillä. En ole suuremmin selaillut miesten ilmoituksia, mutta tutuilta naisilta raportoidut havainnot eivät anna kovinkaan imartelevaa kuvaa oman sukupuoleni edustajista (pituudesta riippumatta).

Mitä siis ulkonäölle asetetut kriteerimme kertovat meistä? Tämä on kysymys, joka kiinnostaa minua huomattavasti enemmän kuin näihin kriteereihin  vastaaminen. Viimeisten vuosien aikana on puhuttu paljon miehien kokemasta ulkoisesta paineesta, joka heille asetetaan. Osittain tämä keskustelu on mennyt sukupuolten väliseksi syyllistämiseksi ja osittain yleiseksi voivotteluksi. Viisasta tai filosofista pohdintaa ei ole esittänyt juuri kukaan.

Kun deittipalvelujen ilmoituksia selaa, niin tahtomattaan tulee mieleen vanha Peter Toshin kappale ”Equal Rights”:

Everybody want to go up to heaven
But none of them, none of them want to die

Kriteereitä asetetaan vastapuolelle, mutta harvempi esittää mitä vastineeksi saa. Ollaan torilla kaupoilla tyhjän kukkaron kanssa. Ja siitähän deittipalveluissa on kyse – kaupasta. Tätä ei pidä ottaa moralisointina, koska kauppa ja vaihto ovat merkittävä osa meidän kulttuuria. Puhe jostakin kaikki ulkoiset tekijät ylittävästä romanttisesta rakkaudesta ovat… niin romantiikkaa, tarinaa ja ei-todellista.

Tässä vaihdossa valitettavan monella on valuutta ja -kurssit pahemman kerran kadoksissa. Ei siis ole mikään ihme, että yksinäisyyden oravanpyörä ei katkea niiltä, jotka sitä kaikkein kipeimmin tarvitsisivat. Mutta ”don’t hate the player, hate the game”. Kun vuosia sitten jäin sinkuksi, niin useampi sinkkuystäväni suositteli deittipalveluja. Ja miksi ei, siellähän ”äksön” näytti olevan. Olen viimeinen ihminen, joka lähtisi tuomitsemaan ulkokohtaista ja pinnallista vuorovaikutusta. Se on osa meitä kaikkia. Näillä saiteilla sain nopean muistutuksen siitä maailmasta, johon olin taas astunut. Helpotti sopeutumista ja samalla osoitti, että tietyissä asioissa olen edelleenkin ”vanhan koulukunnan miehiä”.

Mutta se miten me ”mittaamme” toisiamme ei valitettavasti jää nettipalstoille. Olen nähnyt Suomen ahdasmielisyyden kaikessa julmuudessaan. Olen myös nähnyt kuinka me vapauduimme siitä 2000-luvun alussa ja valitettavasti olen todistamassa sitä kuinka me käperrymme taas kuoreen. Väitän, että ulkonäöllä on nykyään enemmän merkitystä meille kuin koskaan aikaisemmin. Toisen ihon pigmentin tummuusaste tai muu ei-ugrilaiseen etniseen alkuperään viittaava ulkoinen ominaisuus merkitsee enemmän ja enemmän. Ja nämä ulkoiset ominaisuudet nähdään poikkeuksetta merkkinä jostain muusta kuin ulkoisesta ominaisuudesta; ympärillä on varkaita, ahdistelijoita, valloittajia… listaa voi jatkaa ihan omin avuin.

Ja tämä ei jää pelkästään ”rodullisten” ominaisuuksien tasolle. Katsokaa kuinka me arvotamme toisiamme. Kalliolainen hipsteri-suvakki elää kuplassa, koska hän on mielialalääkkeillä doupattu idiootti, jonka elämän keskeisin asian pyörii sen moitteettoman 70-luvun Jopon pimppaamisessa ja persua äänestävä rasisti-juntti heilaa hakaristilipun edessä vähän ennen kuin lähtee ”Soldiers of Odinin” riveissä pakolaisia pahoinpitelemään.

simpanssi_opt

En tiedä onko se ihmiselle ominaista, mutta universaali tahtotila näyttää olevan, että jotkut ulkoiset ominaisuudet vastaavat sisäisiä tai henkisiä ominaisuuksia. Sinänsä sehän olisi helppoa, että kuin kaupanhyllyllä tuotteet rivissä me voisimme valikoida ja arvostella toisiamme. Ei tarvitsisi suuremmin käyttää aivojen uloimpia kuoria. Ja siihenhän meidän aivomme ovat ”ohjelmoidut”. Uloimman aivokuoren aktivointi vaatii enemmän energiaa kuin syvien aivokuorien. Syvemmät aivokuoret ovat arkaaisemmat. Niiden voidaan kutsua olevan meidän ”apina-aivot”. Ne ovat lähellä simpanssin aivotoimintaa. Yksi aivojen keskeinen tehtävä on säästää energiaa; selittää hyvin meidän laiskuuden ajatteluun.

Pohtia ja ymmärtää toista ulkokuoren takana vaatii meiltä huomattavasti kuluttavampaa aivotoimintaa kuin arvottaa toinen ulkonäön perusteella. Tästä näkökulmasta katsottuna ennakkoluuloisen aivot toimivat ”inhimillisesti”. Ne säästävät energiaa tärkeämpiä toimintoja varten. Ennakkoluuloinen ajattelu on tässä mielessä käytännöllistä. Mutta ihmisenä oleminen vaatii meiltä enemmän kuin säästöliekillä elämistä. Ihmisenä eläminen on haaste, johon tulee vastata jatkuvasti ja toistuvasti. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa elää tyhmemmin… Tarvitsetteko todisteita? – Olemme kolmannen maailmansodan kynnyksellä pelkän aivottoman itsekkyyden takia (vuoden 2008 finanssikriisi ja siihen johtaneet syyt aloitti tämän kaiken).

Lyhytmittaisena miehenä olen tullut herkäksi näille ilmiöille. Kaikesta huolimatta en voi tuomita toisia, koska se olisi liian helppo polku. Jos jotain voi tuhlata hyvää omatuntoa tuntien, niin se on aivojen käyttämä energia. Se ruoan määrä, minkä tungen kehooni päivittäin tuottaa glukoosia tuhlattavaksi asti (aivot saavat energiansa veren glukoosista). Energian säästäminen on siis turhaa. Tähän rohkaisen meitä kaikkia. Jokainen hyvältä ja oikealta tuntuva ajatus on aivojen tapa säästää energiaa… ja samalla keino tehdä meistä tyhmempiä kuin mitä olemme.

Meidän toisille asettamamme kriteerit ovat aivojen käyttämän energian säästöliekkiä. Niitä asettaessamme me olemme vähiten luovassa tilassa. Siinä meidän sisäinen simpanssi latelee ihmiselämälle ennakkoehtoja, mutta samalla pakenee vastuuta, kun shit hit the fan… ja nämä rivit kirjoitan enemmän itselleni kuin kenellekään muulle.

Ai niin. Ovatko lyhyet miehet parempia partnereita kuin muut? – No, ei todellakaan. Kusipää on kusipää ja egoisti on egoisti, vaikka pituus olisi mikä tahansa. Ihan turha elätellä toivoa, että jokin ulkoinen ominaisuus kertoisi mitään sen enempää kuin mitä kertoo. Mehän kaikki tiedämme, mitä iso nenä kertoo miehestä… aivan totta, hänellä on iso nenä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s