Alkufasismista

Pari päivää sitten törmäsin The Daily Beastia selatessa heidän postaukseen edesmenneen Umberto Econ artikkelista ”Ur-Fascism” (The New York Review of Books, June 1995). Econ kirjoitus on siis reilut 20 vuotta vanha, mutta sen sanoma istuu edelleen tähän päivään; ehkä jopa enemmän kuin aikoinaan.

Käyn tässä lyhennetysti ja omaa tulkintaa käyttäen Econ artikkelin sisällön läpi päästäkseni omaan näkemykseeni. Ne, jotka haluavat ”aitoa asiaa” voivat klikata edellisessä kappaleessa olevaa linkkiä ja lukea alkuperäisen artikkelin (palaan myöhemmin ”aidon” ja ”alkuperän” teemoihin). Tarkoitus ei ole siis käydä artikkelia läpi sellaisenaan. Siihen riittäisi tuo edellä mainitun linkin tarjoaminen.

Econ aloittaa selventämällä fasismin, natsismin ja stalinismin välisiä eroja. Varsinkin Suomessa fasismi ja natsismi niputetaan yhteen ja sanoja käytetään miltein toistensa synonyymeinä. Tämä on harhaanjohtavaa, koska kyseessä oli hyvin erilaiset ideologiat vaikkakin totalitaarisia ideologioita kummatkin – sama pätee stalinismiin. Mutta Econ tarkoitus ei ole alleviivata näiden ideologioiden välisiä eroja ja ihmisten sekaannusta niiden äärellä, vaan kartoittaa sitä yhteistä maaperää, josta totalitaristiset ideologiat kumpuavat; niiden kasvualustaa. Tätä maaperää Eco kutsuu ”alkufasismiksi” (riippuu vähän miten halutaan kääntää etuliite ”ur-”, mutta olen kääntänyt sen tässä kohdassa etuliitteeksi ”alku”, joka selittyy toivottavasti lopussa).

Eco löytää tästä kasvualustasta 14 mineraalia, jotka ovat osittain ristiriitaisia keskenään, mutta ristiriitaisuus sisältyy totalitaristisiin ideologioihin. Samaa voidaan sanoa itse asiassa kaikista ideologioista…

1. Traditionalismi

Traditionalismi on fasismia, natsismia ja stalinismia vanhempi ilmiö, joka eli ja voi hyvin jo helleenisellä ajalla antiikin Kreikassa. Perinteiden noudattaminen katsoo, että aikaisemmat sukupolvet ovat omanneet jonkin kadotetun totuuden, joka saavutetaan tarkasti toistamalla heidän jättämää perintöä. Totuus nähdään syklisesti takaisin palaavana. Se on saavutettu aikaisemmin ja perinteen rikkomista tulee varoa, koska se voi estää tuon arkaaisen totuuden saavuttamisen.

2. Modernismin hyljintä

Totalitaristiset järjestelmät ovat harvemmin sylkeneet teknologisten uudistusten mahdollistamien helpotusten kasvoille. Erityisesti sotateknologian innovaatiot on otettu vastaan kiivain syleilyin. Mutta edistyksellinen ajattelu ja tyyli ovat aiheuttaneet kohtalokaita allergisia reaktioita. Valistuksen henki on totalitarististen yhteiskuntien teloituslistan kärkisijalla. Samoin edistyksellinen taide ei suuremmin ole näissä yhteiskunnissa nauttinut suurta arvostusta. Tässä kohdassa on hyvä palauttaa mieliin persujen ”postmoderni tekotaide” -linjaukset vaaliohjelmassa.

3. Toiminta

Jos taidetta taiteen takia -ajattelu on totalitarismissa hyljeksitty, niin toiminta toiminnan tähden -periaate taas juhlii sen sisällä. Ajattelu nähdään toiminnan esteenä. Harkintaan ei kehoteta. Tärkeintä on lähteä partioimaan kadulle kuria ja järjestystä, ei pohtia tarvitaanko kyseistä partiointia laisinkaan.

4. Erimielisyyden petollisuus

Analyyttinen kritiikki on kiellettävä keinoja kaihtamatta. Kaikki eroavan näkemyksen omaavat ovat vihollisia. Tiedon kartuttaminen on vaarallista totalitarismin sisällä.

5. Differenssifobia

Rakkain aiheeni – joten siitä lyhyesti. Erilaisuus ei ole rikkautta, vaan erilaiset ovat tunkeutujia. Piste!

6. Keskiluokan turhautuneisuus

Kun yhteiskunnassa turhautuneisuus lisääntyy keskiluokassa tietyn pisteen yli, niin totalitaristiset ideologiat alkavat saamaan kannatusta. Tämän takia tämän turhautumisen aiheuttamaa jännitettä ei pidä lieventää. Eco pyytää artikkelissaan katsomaan aikansa (1990 puolivälin) porvarisoituvaa proletariaattia; se muodostaa tulevaisuuden (tämän päivän) turhautuneen keskiluokan, joka tulee nielemään totalitaristisen ideologian sellaisenaan (jopa omaa etuaan vastaan) – Amerikan köyhtynyt keskiluokka, Donald Trump… tarvitseeko jatkaa tätä tämän pidemmälle?

7. Salaliittoteoriat

Salaliitot elävät meidän aikakautenamme uskomattoman leveää elämää. Tärkeintä on, että salaliiton ”pahat voimat” sijaitsevat maan rajojen ulkopuolella ja ulottavat sieltä lonkeroitaan rahvaan kansan elämän keskelle – huomaamattomasti. Venäjän käymä hybridisota lännessä ja lännen salakavala soluttautuminen Venäjällä… täydellinen salaliitto. Sionistien salajuonen moderni versio on new world order, jolla voidaan selittää ihan mitä tahansa.

8. Etuoikeutetut ulkopuoliset

Jossain tuolla ulkopuolella on äärimmäisen etuoikeutettujen joukko, jonka hyvinvointi on revitty totalitaristisessa järjestelmässä elävän kansan nahoista. Onko sattumaa, että juuri tässä ajassa korostetaan sen myyttisen yhden prosentin ylivoimaista omaisuuden kerääntymistä? Näin sanotaan tapahtuneen, mutta kuinka totta se on? Ovatko nämä laskelmat tarkistettu kuinka hyvin ja kenen toimesta?

9. Jatkuva taistelu

Elämä on jatkuvaa taistelua totalitaristisessa järjestelmässä. Kaikki tähtää suureen myyttisen lopulliseen taistoon, jonka jälkeen maan päälle saadaan aikaiseksi uusi kultakausi. On sanomattakin selvää, että tuo lopullinen taistelu tulee vastaan aina seuraavan taistelun jälkeen. On oltava valmiina, kun tuo suuri hetki saapuu kuin varas keskellä yötä.

10.Populistinen elitismi

Tämä ristiriitainen termi ei ole meille mitenkään vieras. Jokaisen puolueen jäsen on parhaan mahdollisen puolueen jäsen. Kansalaiset ovat maailman parhaan maan kansalaisia (”On lottovoitto syntyä Suomeen!”). Mutta jokainen systeemi sisältää oman herransa ja orjansa. Jokainen halveksii alempana olevaa, mutta siitä huolimatta eletään parhaassa mahdollisessa järjestelmässä.

11. Sankarimyytti

Totalitaristisessa ajattelussa me kaikki voimme olla sankareita. Ja suurimmat sankarit ovat valmiita kuolemaan aatteen puolesta. Erityisesti tämä näkyy niiden toisten henkien ottamisena, jotka edeltävät sankarillista kuolemaa – terrorismi, anyone?

12. Korostunut maskuliinisuus

Tämä on liiankin selvä asia. Vai oletteko kuulleet totalitaristisesta järjestelmästä, joka olisi ollut korostetun matriarkaalinen? Muammar Gaddafilla oli oma naisten henkivartijakaarti, mutta sitä ei voida sukupuoleen katsomalla nähdä kovinkaan feminiinisenä ilmiönä. Samoin Libyassa naiset nähtiin tasa-arvoisina, mutta sukupuolilla erilaiset roolit, jossa maskuliinisia ominaisuuksia korostettiin ja arvostettiin yli feminiinisten ominaisuuksien.

13. Selektiivinen populismi

Jokaisessa totalitaristisessa järjestelmässä on oma eliittinsä, joka kahmii voitot itselleen. Kansalle on varattu ”kansan rooli”, joka kutsutaan sitä toteuttamaan tarvittaessa. Leipää ja sirkushuveja (panem et circenses) tarjoamalle kansa saadaan alistumaan rooliinsa, koska muutakaan kädenojennusta ei ole tarjolla.

14. Uuskieli

Jos joku, niin tämä ilmiö elää riemukaasti nyky-Suomessa. Tänään maassamme elää ”suvaitsevaistoa” ja ”rasististoa” milloin missäkin kuplassa. Tärkeintä on, että monimutkaisia ilmiöitä yksinkertaistetaan kielenkäytöllä. Ihan sama kuinka infantiilia käytös ja ajatukset ovat, kunhan ne ovat ”kriittisiä”. Matematiikka-kriittisyyttä odotellessa… ei kun onhan sekin jo nähty.

Artikkelinsa lopussa Eco mainitsee, että vapaus on hauras asia, jota tulee vaalia. Nyt reilut 20 vuotta jälkeenpäin katsottuna ei voi kuin yhtyä hänen näkemykseensä. Nykyään puhutaan sananvapaudesta, mutta koskaan aikaisemmin kansa ei ole sitä itseltään kuohinut pois niin tehokkaasti kuin meidän aikakautenamme. On hieman avattava tätä ajatusta. Vapaus ilman vastuuta ei ole vapautta. Se on edesvastuuttomuutta. Sananvapaus loistaa poissaolollaan, kun joka puolella edesvastuuttomuus laukkaa päättömänä ympäriinsä.

Kun katson Econ teesejä alkufasismista, niin näen sen ilmentymiä kaikkialla ja raja-aitojen kummallakin puolin. Suvaitsevaiston piirissä ei kannata lähteä esittämään edes perusteltuja maahanmuuttokriittisiä näkemyksiä, koska ne kaikuvat yhtä kuuroille korville kuin roturealistien seassa vastakkaisen näkemyksen perusteet. Kummatkin ovat estäneet tehokkaasti näkemysten avartamisen itseltään ja toisiltaan. Ja kummatkin katsovat olevansa niin helvetin oikeassa ja niin perkeleen älykkäitä.

Mutta Econ teesien taustalta voidaan nähdä vielä yksi yleisempi yhteinen tekijä. Kutsun tätä ”alkuperän harhaksi”. Totalitarististen näkemysten taustalla vaikuttaa voimakas alkuperän ajatus. Ajatus, että on olemassa jokin ultimaattinen alkupiste, josta kaikki tämä meidän maailmamme on johdettavissa ja sen kautta selitettävissä.

Television parisuhdeohjelmissa psykologian perusopinnot keskinkertaisesti läpikäynyt ”asiantuntija” puhuu psyykkisestä ytimestä eli alkuperästä, joka toisesta tulee parisuhteessa saada esille. Ohjelmaan osallistuvat menneet julkkikset nyökyttelevät rivissä kuin olisivat jotain suurta totuutta kuulleet. Kenellekään ei tule mieleen, että mitään ydintä ei meidän sisällä ole saavutettavissa. Ei ole mitään alkuperää.

Alkuperä on yksi ihmiskunnan  vaarallisimmista ajatuksista… korjaan, se on kaikkein vaarallisin. Me voimme osoittaa rajallisten ilmiöiden alku- ja loppupisteet, mutta mitään alkuperää ei näistä pisteistä ole johdettavissa.

Mennään kosmologiselle tasolle. Jos maailmankaikkeus on ikuinen, niin sillä ei ole alku- eikä loppupistettä. Se ei ole alkanut mistään eikä päädy mihinkään. Jos taas alkuräjähdysteoria pitää paikkansa, niin maailmankaikkeuden alkupiste merkitsee samalla ajan alkua. Sitä ennen ei ollut aikaa. Ja jos maailmankaikkeus joskus romahtaa, niin samassa aika loppuu. Kummassakin tapauksessa alkuperä on yhtä saavuttamattomissa meille. Oli siis miten maailmankaikkeuden laita, niin mitään ultimaattista alkuperää ja siitä johdettavaa koordinaatistoa me emme siitä löydä.

Tämä on triviaalia, mutta samalla tuohon alkuperän harhaan me sorrumme jatkuvasti. Ihminen on sen verran alkeellinen kognitiivisilta kyvyiltään, että hän ei näytä kestävän kovin hyvin alkuperätöntä ilmiömaailmaa ympärillään. Me alamme luomaan järjestyksiä milloin minnekin. Ja tässä kohdassa tulee korostaa sanaa ”luomaan”. Maailmaan sisältyvä järjestys on aina ”stetsonista vedetty”. Tämä pyritään peittämään vetoamalla ”alkuperään”.

Kun lukee miltein mitä tahansa ”totuuskirjallisuutta”, niin heti kättelyssä törmää väitteisiin, joiden mukaan ihminen on aina tehnyt sitä ja tätä. Pyritään aina vetoamaan johonkin alkuperäiseen ja kiistattomaan perustaan, jonka kirjoittaja on jotenkin mystisesti saavuttanut. Jos jokin alkuperä olisi saavutettavissa, niin me olisimme sen jo saavuttaneet ja mitään keskustelua siitä, mikä meidän alkuperä, tarkoitus ja loppupiste on, ei tarvitsisi enää käydä.

Mutta yhtä vajavainen kuin ihminen on kognitiivisesti tätä asiaa ymmärtämään, niin hän on jääräpäinen saapumaan asian äärelle uudestaan ja uudestaan. Tässä mielessä neuroottinen toisto muodostaa meidän psyykkisen elämän keskeisimmän mallin. ”Alkuperän harha” elää neuroosissa selkeänä. Aina päädytään samaan pisteeseen toistamaan sama toiminto toivoen ja uskoen, että tällä kertaa päädytään toiseen lopputulokseen (traditionalismi on kollektiivista neuroosia).

Puhe alkuperästä ja alkuperäisyydestä ovat sitä itseään eli ”luovaa ajattelua”, niin sellaiseksi sitä ei saa missään nimeä kutsua. Itse asiassa kaikki luovuus tulee typistää mahdollisimman pienelle alueelle, koska muuten se voisi paljastaa alkuperän ”luovan luonteen”. Mitä enemmän korostamme aitoutta, sitä kauemmaksi me etäännymme luovuudesta ja ristiriitaisesti valehtelemme itsellemme ja toisillemme.

Alkuperä on ristiriita ja tämän kieltäminen johtaa poikkeuksetta kammottaviin seurauksiin. Tarvitsette todisteita? – Koko ihmiskunnan historia. I rest my case…

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s