Piratismin esihistoriaa

Nykyinen nettipiratismi voi olla tämän päivän vitsaus, mutta kyllä sitä Yhdysvalloissa osattiin pelätä jo vuonna 1975. Visible Monster tarjoaa Private Screening (pdf) lehden numeroa kyseiseltä vuodelta. Lehdessä on hieno artikkeli senaikaisesta elokuvakerääjien ongelmasta. Tuttua huttua, Hollywoodin pomot pelkäävät duplikaattien leviämistä ja asialle laitetaan FBI. Kuulosta ihan vuodelta 2004. [ via Infocult ]

Mainokset

Peppi Pitkätossu ja Stacey McKenzie

Katselin sivusilmällä pitkästä aikaa The Fifth Elementin. Okei. Minä pidän siitä elokuvasta. Jopa Milla Jovovich on siinä ihan hyvä. En kuitenkaan ymmärrä miksi hänestä niin paljon kohutaan. Muutenkin yleinen supermallimaku on aika … no, miten sen nyt sanoisi … juntti.

Minun oma suosikkini on ehdottomasti Stacey McKenzie. Tuo jamaicalainen tumma kaunotar on liian himoittava ollakseen totta. Varsinkin vuosia sitten kuvattu ”Peppi Pitkätossu -kuvasto” on kuuminta mitä maa päällään kantaa (kuva alla).

Kuvien kuumuutta vain lisää se, että minun numero yksi seksuaalifantasia on harrastaa seksiä Peppi Pitkätossun kanssa* … Nyt taisi Mojito tehdä liian avonaiseksi mieleni. Mutta olkoot …

* Siis aikuisen naisen kanssa, joka on pukeutunut Pepiksi. Ei minulla mitään pedofilisiä mielihaluja ole. Pikkutytöt kuuluvat pikkupojille. Aikuiset pysykööt ruodussaan. Näinä päivinä tulee olla seksuaalipoliittisesti korrekti.

Drinkkiblogi – Mojito

Mojito

Alkoholiveron laskun myötä minulle on tullut kuin vahingossa uusi harrastus. Toiset harrastavat ruoanlaittoa, toiset taas viinejä. Minun harrastuksessani nämä kaksi jaloa harrastusta lyövät kätensä yhteen. Minä harrastan drinkkejä.

Ihmiset nauttivat alkoholinsa aivan liikaa viininä, oluena, siiderinä tai kotimaisena lonkerona. Näissä juomissa ei ole mitään vikaa, mutta aito drinkki-kulttuuri on jäänyt taka-alalle. Tästä syystä aion aloittaa kokonaan uuden blogisarjan – Drinkkiblogi.

Tarkoituksena on opetella tekemään aina uusi drinkki. Ensimmäisenä vuorossa on Mojito. Sen omintakeisuus piilee tuoreessa mintussa, jonka käyttämisessä Mojitossa ei kannata kursailla – 10 – 12 lehteä on juuri sopiva määrä.

Ensin puristetaan puolikkaasta limestä mehu lasin pohjalle. Sen päälle lisätään noin 7 mintun lehteä. Lehdet murskataan limen sekaan huolellisesti. Tämän jälkeen lisätään sokeriliemeä maun mukaan.

Sokeriliemen päälle kaadetaan vaaleaa kuubalaista rommia. Paras vaalea kuubalainen rommi on ehdottomasti Havana Club. Kun rommi on kaadettu lasiin lisätään hieman soodavettä ja näyttävä määrä kokonaisia mintun lehtiä (n. 5 kpl). Lasi täytetään jäillä ja Mojito on valmis.

Itse olen erittäin perso sitrukselle, joten lisään Mojitooni vielä lohkon limeä. Juomaa kannattaa sekoittaa juomisen aikana aina välillä. Näin mintun lehdistä erittyvä maku jakautuu tasaisesti juomisen aikana.

Vaikka aito Mojito tehdään Havana Clubista, niin Bacardi tarjoaa erinomaiset Bacardi Mojito sivut.

Kippis kaikki blogosfääriläiset …

Pitkää pinnaa

Olen tässä jo jonkin aikaa joutunut venyttämään pinnaani erään nimeltä mainitsemattoman helsinkiläisen tietokoneliikkeen kanssa. Tilasin lomani ensimmäisellä viikolla sieltä iMaciini lisää muistia. Alkaa jo tämä Photoshopin latautumisen ikuisuudelta kestävä aika potuttamaan.

Ensimmäisen muistikamman päivän toimitus aika venyi viikoksi. Kotona huomasin heidän myyneen minulle väärän kamman vaikka pyysin iMac G4 koneeseeni muistia. Onneksi liike ymmärsi tehneensä pienen mokan ja he lupasivat vaihtaa kamman oikeaan. Eivät olleet vielä varastossa kuulleet, että iMacissa on nykyään G4 prossu. Olivat lähettäneet vanhan iMacin muistikamman.

Viikon odottamisen jälkeen soitin liikkeeseen, kun päivän toimitusaika oli taas venähtänyt. Nyt heille oli toimitettu oikea kampa, mutta väärään liikkeeseen. Tänään kahden viikon kuluttua (koska he lupasivat oikean kamman saapuvan heidän liikkeeseensä viime viikon perjantaina) edellisestä soitosta soitin liikkeeseen ja muistikampa oli kuulemma juuri saapunut sinne.

Kävi kuitenkin ilmi, että tällä kertaa liikkeeseen olikin saapunut PowerMac G4 muistikampa. Pitää soittaa asian tiimoilta uudestaan ensi keskiviikkona. Jos liike ei myisi sata euroa halvemmalla muistikampaa kuin mitä AppleStore, niin olisin jo vaatinut rahani takaisin.

Varaston pojat eivät olleet vieläkään uskoneet, että iMacissa on nykyään G4-prossu. Eihän se ole ollut siinä kuin vasta kolme vuotta. Jos yhden numeron muuttuminen on näin ylivoimaista eräille henkilöille, niin kuinkakohan vaikeaksi asia menee, kun syksyllä tulee ulos uusi iMac G5 -malli?

Hyvää Sysadmin päivää

selfdestructin Toni muistutti, että tänään on kansainvälinen Sysadmin päivä. On siis aika pysähtyä hetkeksi ja ajatella näitä heeboja, jotka pitävät yllä vähän kaikkea, mistä itse ei tajua höykäsen pöläystäkään. Kiitos teille kaikille Sysadmineille, jotka helpotatte minunkin elämää päivittäin. Te olette tärkeitä henkilöitä.

Milloin minä saan oman päiväni? Miten olisi ”International Cool Urbanist Who Blog Everyday Appreciation Day”?

Viimeistä viedään

Kiitos kaverilleni, joka muistutti tekstiviestillä heti aamusta, että nyt on viimeinen lomapäivä. Ikkunasta avautuu sateinen näkymä. Viimeinen lomapäivä. Yhteentoista kuukauteen ei enää iloisia baari-iltoja keskellä viikkoa, myöhäisiä herätyksiä. Ei enää kulutushysterisiä shoppailukohtauksia … ainoastaan harmaita työpäiviä ja niiden välillä pilkahduksia onnesta viikonloppujen muodossa.

Näihin haikeisiin tunnelmiin tulee hakea lääkitykseksi vaaleaa Havana Clubia Alkosta, tuoretta minttua sekä limeä kaupasta ja tehdä Mojitoa. Drinkin seuraksi olen hakenut kirjastosta Hemingwayta. Jos vaikka saisin jonkinlaisen kuubalaisen fiiliksen viimeisenä lomapäivänä.

Videobloggaus

Kalamukiin on liitetty pari videopätkää. Tässä voisi olla bloggauksen seuraava askel. Varsinkin, kun Dägä Dägän ”Älyvapaa blogistan” vei audiobloggauksen aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Kalamukin kommenttiosastolla julistin väärin Kalamukin maamme ensimmäiseksi videobloggaajaksi. Tietenkin ensimmäisen videobloggaajan etsiminen voi tuoda suuriakin koulukuntaristiriitoja eteen, mutta Lokala MMS Blogissa on ollut videopätkiä jo ennen Kalamukia. Joten Lokala ehti ensin (sillä varauksella, että häntäkin varhaisempi pioneeri löytyy).

Videobloggaukseen löytyy myös työkalu. vBlog Central on Java-härpäke, joka tarvitsee kaverikseen QuickTime 6.5:n (tai uudemman), jossa on valmius QuickTime For Javalle. [ via Smart Mobs ]

Hakutuloksena SchizoBlog

Aina välillä tulee tarkistettua, millä hakusanoilla tämäkin blogi on tullut löydettyä. Alla viimeisimmät viisi yleisintä:

  • viivi avellan
  • janne toivoniemi
  • schizoblog
  • pavitr prabhakar
  • piiskaa pyllylle

Viivi, Viivi, Viivi. Olen näköjään kirottu, koska julkaisin keväällä kriittisen kommentin Viivin vaalisivustosta. Toivottavasti tuo kriittinen näkökulma on mennyt mahdollisimman monen tajuntaan, koska omalla listallani (jossa Viiviä ei näy) naisurheilutoimittajien ykkönen on ehdottomasti perinteisen Urheiluruudun Laura Ruohola. Lauralla on selkeä ulosanti ja hän on kauniimpi kuin Viivi. Kaikkien urheilutoimittajien ykkönen on ehdottomasti Jari ”The Very Bad Hair” Porttila. Jarin fleda muistuttaa minua aina siitä alkukantaisesta voimasta, mikä urheiluun kuuluu. Porttilan ei tarvitsisi edes puhua taikka kirjoitta, kunhan antaa tukkansa hulmuta tuulessa, niin tiedetään, että urheilusta on nyt kyse.

Oma nimi ja oman blogin nimi lämmittävät. Ihmiset siis etsivät minua ja blogiani Googlella. Hyvä hyvä.

”Pavitr Prabhakar” on itsensä selittävä. Jos ette tiedä mistä on kyse, niin hakekaa tietoa Googlella. Ainakin jossain vaiheessa löydätte itsenne takaisin SchizoBlogiin.

”Piiskaa pyllylle”. Uskokaa nyt kaikki maailman pervot, että minä en halua pyllyäni piiskattavan. Olin kuriton ja ilkikurinen kakara ja sain tuolloin aivan tarpeeksi piiskasta. Nyt kurittomana ja ilkikurisena aikuisena selitän mieluummin kolttosiani boheemilla urbanistisella elämäntyylillä. Ja mitä seksiin tulee, niin piiskat, niitit ja musta nahka eivät kuulu eroottiseen repertuaariini. Siihen kuuluu ennemminkin Barry White, peilipallo ja Dry Martini. Seksuaalinen arkkityyppini on Dudley Moore elokuvassa Foul Play tai Austin Powers, ei Rob Halford (vaikkakin Judas Priest on tajuttoman hyvä bändi).

Mutta jokainen tyylillään. Ja minun tyyliin ei siis kuulu Viivi Avellan eikä pyllyn piiskaaminen.

Blue Buddha

Olen jättänyt vähemmälle oman meditaationi – Photoshop-meditaation. My Life With The Thrill Kill Kultin albumi 13 Above The Night saa mieleni vaeltelemaan mitä ihmeellisimmissä komeroissa ja laatikoissa … Alla näkymä maisemista, joita olen katsellut ennen nukahtamista. Toivottavasti näen jotain jännää unta.

Blue Buddha

Loman antikliimaksi

Liian hyväähän se oli ollakseen totta. Palkanlaskun uusi mimmi oli maksanut lomarahat bruttona tilille. Nyt sitten heinäkuun liksasta vähennettiin lomarahan verot. Aikaisempina vuosina lomaraha on tullut nettona. Perjantaina pamahtaa tilille niin vähän palkkaa, että lainojen ja muiden kiinteiden kulujen jälkeen jää käteen tasan nolla euroa.

Ja sitten pitäisi maanantaina mennä levänneenä, työtehoa puhkuen duuniin. Tervetuloa yliopistolle töihin … Hyviä työtarjouksia otetaan vastaan. Eduksi katsotaan vakinainen työpaikka, jossa toimii luotettava palkkalaskenta.

Viimeinen pisara …