Sinkkuilusta ja eronneena elämisestä

Hankkiuduin eroon vihkisormuksestani. En mitään sillä enää tehnyt enkä tosiaankaan sitä koskaan tule enää käyttämään. Viimeinen symbolinen muisto menneestä liitosta ja särkyneestä sydämestä on poistunut elämästäni jonkun toisen sormea kaunistamaan. Toivottavasti nykyinen omistaja tuntee sen kautta pidempi aikaista onnea kuin minä. Mutta se siitä erosta. Tämä prosessi pisti minut ajattelemaan eronneena elämistä. Monet jaksavat muistuttaa, … Jatka lukemista Sinkkuilusta ja eronneena elämisestä

Mainokset

Onnesta ja sattumasta

Niccolò Machiavellin runo Di Fortuna avaa huumaavia näkymiä onneen. Ja tässä kohdassa puhutaan siitä onnesta, joka kohtaa meitä sekä uhkapeleissä että elämässä. Meille sattuma ja onni merkitsevät usein toistensa vastakohtia. Sattuma on pelottavaa epämääräisyyttä, kun taas onni on jotain, jonka me ansaitsemme omilla teoillamme. Antiikin roomalaisille tämä dikotomia ei ollut itsestään selvää. Antiikin roomalaisille Fortuna on … Jatka lukemista Onnesta ja sattumasta

Mieux perdre un ami, qu’un bon mot

Voi Voltairea, kun on joutunut SchizoBlogin postauksen otsikkoon. Mutta antaa mennä. Jatkan itse asiassa Nietzschestä. Ennen kaikkea jatkan hänen "ikuisen paluun" käsitteestä - tuo ajattelun raskain taakka. Ja rajatakseni aihetta vielä enemmän, niin puhun ikuisesta paluusta deleuzelaisessa merkityksessä. Mikä on se, joka lakkaamatta palaa nykyhetkeen? Deleuzen näkemyksen mukaan tämä ikuisesti nykyhetkeen palaava "voima" on ero kaikesta … Jatka lukemista Mieux perdre un ami, qu’un bon mot