Banaalia läppää

Viikolla Facebookin virrassa osui silmääni useampaan kertaan uutinen Iris Flinkkilästä ja uudesta seksipositiivisuudesta. Minut valtasi hämmennys, koska eikös nämä asiat käsitelty jo aikaisempien sukupolvien  toimesta 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen aikana. Missä vaiheessa seksikielteisyydestä oli tullut millään tavalla main streamia? - Ajattelin, että nuoret ovat keksineet seksin ja sen harrastamisen hauskuuden. Kai jokaisen sukupolven pitää käydä oma … Jatka lukemista Banaalia läppää

Mainokset

Pelkoa ja inhoa: manosfääri

Kehitys ei tapahdu mukavuusalueella. Edistyäkseen on mentävä sinne, minne ei muuten tulisi lähdettyä. Viimeisten kuukausien aikana olen yrittänyt kehittää itseäni tutustumalla itselleni vieraisiin maailmankatsomuksiin, filosofioihin ja poliittisiin suuntauksiin. Omaan poteroon kaivautuminen ei enää riitä. Postauksen otsikko on tuttu kaikille Hunter S. Thompsonia lukeneille. Hänen "fear and loathing" -kirjoitukset ja teokset  käsittelivät hänelle pelottavia ja inhoa … Jatka lukemista Pelkoa ja inhoa: manosfääri

Myyntipuheesta ja sielunkumppanin löytämisestä

Viimeisten päivien aikana ajatukseni ovat liikkuneet enimmäkseen kahden aiheen ympärillä; myyntipuheen pitämisessä ja sielunkumppanin löytämisessä. Ensimmäinen on ollut mielessä työstä johtuvista syistä ja jälkimmäinen on noussut mieleen, koska Facebook jaksaa muistuttaa, että on kulunut viisi vuotta siitä kun jätin Lauttasaaren kämpän taakseni ja ymmärsin avioliittoni olevan lopullisesti ohi. Aloitan myyntipuheesta. Yksi elämäni suurista "raamatuista" on … Jatka lukemista Myyntipuheesta ja sielunkumppanin löytämisestä

Kukaan ei oo kenenkään

Jatkan edellisen postaukseni lopussa esille tullutta ajatusta. Se ei näytä jättävän minua rauhaan. Samalla jatkan sukellusta kotimaisen populaarikulttuurin syvänteisiin. Ajatus pulpahti pinnalle työmatkalla kuunnellessani Iisan kappaletta "Kukaan ei oo kenenkään" (saman nimiseltä albumilta). Kappaleen voi ohittaa perinteisenä ja yksinkertaisena erolauluna tai äidin tunnemaailmaa kuvaavana romanttisena lyyrisenä kuvaelmana suhteessa lapseen, mutta minulle se aiheutti huomattavasti monimutkaisemman ajatusketjun (yllätys, … Jatka lukemista Kukaan ei oo kenenkään

Kauniiden ihmisten ongelmaton elämä

Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus tehdä omasta elämästään mahdollisimman hyvä. Tämän toteaminen tuntuu niin triviaalilta, että sen ilmaisemiselle ei tulisi olla mitään syytä. Mutta näin ei tässä epätäydellisessä maailmassa ole. Kun sanon, että jokaisella on tämä oikeus, niin se pitää sisällään velvoitteen huolehtia, ettei oma hyvän elämän tavoittelu estä toisten hyvän elämän tavoittelemista. Mutta haluan mennä … Jatka lukemista Kauniiden ihmisten ongelmaton elämä

Syväsukellus prekaarimaailmaan osa 2 – Rakkautta niinku ja vähän muutakin

Jatketaan tätä eeppisiin mittoihin laajenevaa kirja-arvostelua, joka ei ole kirja-arvostelu. Perinteinen arvostelu katselisi kohdettaan jostain establisoituneesta näkökulmasta ja arvostelisi teosta suhteessa arvostelijan allekirjoittamaan instituutioon. Perinteinen arvostelu on aina oidipaalisessa suhteessa kirjaan, kirjailijaan ja kirjallisuuteen. Suuri diskurssi möllöttää taustalla isähahmona rankaisemaan diskurssista poikkeamia ja valmiina oidipaalistamaan kohteensa heti kun siihen tulee tilaisuus... ja sellainen tilaisuus aina … Jatka lukemista Syväsukellus prekaarimaailmaan osa 2 – Rakkautta niinku ja vähän muutakin

Syväsukellus prekaarimaailmaan osa 1 – Rakkautta niinku

Prekariaatti määritellään Wikipediassa seuraavasti: Prekariaatti on termi, jolla tarkoitetaan tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien ihmisten luokkaa. Myös tällä vuosisadalla syntyneen näennäis- tai pakkoyrittäjien luokan jäsenet lukeutuvat prekariaattiin. Länsimaissa 1900-luku oli proletariaatin sosioekonomisen nousun aikaa. Joskus 80-luvulla unelmoitiin maailmasta, jossa proletariaatista päästäisiin eroon, koska siitä on tullut porvarillista keskiluokkaa. Tämä jäi unelmaksi. Vuosituhannen vaihteen aikakautemme on … Jatka lukemista Syväsukellus prekaarimaailmaan osa 1 – Rakkautta niinku

Kunnes kuolema teidät erottaa…

Jatkan edellistä aihetta, koska se näytti herättävän paljon keskustelua ja palautetta. Niiden pohjalta ajatukseni ovat liikkuneet jo kertaalleen tallatuilla poluilla ja vähän muuallakin. Yläasteelta ja lukiosta tuttu ystävättäreni avautui Facebookin kommenteissa, että hän oli kieltänyt pappia sanomasta "kunnes kuolema teidät erottaa" -lausetta liturgiassaan. En edes tiennyt, että papin liturgian voi muuttaa omien mieltymystensä mukaisesti. Mutta on … Jatka lukemista Kunnes kuolema teidät erottaa…

Miksi elää sinkkuna?

Olen ollut sinkku nyt aika tarkkaan viisi vuotta. Tänä aikana olen käynyt monilla treffeillä, tavannut hyvin erilaisia naisia, ollut ihastunut, juossut pakoon (kirjaimellisesti), tullut torjutuksi ja tullut torjuneeksi. Monet ystäväni ja tuttavani ovat järjestäneet minut sokkotreffeille "potentiaalisten" tyttöystäväkandidaattien kanssa. Deittisivustoilta ja Tinderistä on tullut vastaan onnistuneita ja vähemmän onnistuneita deittejä, joista jokaisesta olen kiitollinen. Tämä … Jatka lukemista Miksi elää sinkkuna?

Itserakkaus revisited

Maaret Kallion HS-blogi Lujasti lempeä edustaa miltein poikkeuksetta kaikkea sitä, mitä psykoterapeuttinen löpinä pahimmillaan voi olla. Mutta tässäkin näyttää olevan poikkeuksensa. Postaus "Ensin on opittava rakastamaan itseään – ja muut paikkansa pitämättömät ohjeet" näyttäisi sisältävän näkemyksen, jonka minäkin voin allekirjoittaa. Sanoa ihmiselle, että hänen tulee oppia rakastamaan itseään ennen kuin häntä voidaan rakastaa, on jotain sellaista johon olen … Jatka lukemista Itserakkaus revisited