Miksi elää sinkkuna?

Olen ollut sinkku nyt aika tarkkaan viisi vuotta. Tänä aikana olen käynyt monilla treffeillä, tavannut hyvin erilaisia naisia, ollut ihastunut, juossut pakoon (kirjaimellisesti), tullut torjutuksi ja tullut torjuneeksi. Monet ystäväni ja tuttavani ovat järjestäneet minut sokkotreffeille ”potentiaalisten” tyttöystäväkandidaattien kanssa. Deittisivustoilta ja Tinderistä on tullut vastaan onnistuneita ja vähemmän onnistuneita deittejä, joista jokaisesta olen kiitollinen. Tämä on kaikki rikastuttanut elämääni omilla tavoillaan.

Miksi sitten olen edelleenkin sinkku, kun kerran kaikkea on tullut vastaan? – Kun katson takaisin, niin nämä viisi vuotta ovat olleet mielenkiintoisinta aikaa elämässäni. En sano parasta tai iloisinta aikaa, vaan juuri mielenkiintoisinta. Mielenkiintoista myös sen takia, että olen saanut jakaa elämän iloja ja suruja ystävieni kanssa.

Tämä mielenkiintoisuus ei kuitenkaan ole syy, miksi elän edelleen sinkkuna. Syy on ennemminkin se kuristava tunne, joka valtaa mielen ja kehon, kun toisen kanssa alkaa ”synkkaamaan”. Jotkut voisivat tätä kutsua sitoutumiskammoksi, mutta se on jotain huomattavasti syvempää ja perustavampaa.

Kun on käynyt läpi onnettoman suhteen ja vielä onnettomamman eron, niin tulee hyvin herkäksi onnettomuudelle ympärillä. Tai ainakin niin minulle on käynyt. Mitä pidempään ihmiset suhteissaan elävät, niin sitä onnettomampia niistä näyttää tulevan. Lapset, joiden piti olla parisuhteen perimmäinen syy, muuttuvat ylivoimaiseksi rasitteeksi. Lapsettomuus taas vie kaiken syyn jatkaa elämää paria ensimmäistä kriisiä pidemmälle.

Eronneet puhuvat usein kuinka he kasvoivat erilleen suhteessa. Voi hyvinkin näin olla, mutta hyvin usein tämä ”kasvu” on ollut aktiivista eristäytymistä toisista. Omasta tilasta tulee kuori, jonka sisälle käpertyä… umpisolmuun. Jotkut parisuhteissa elävät ovat yksinäisempiä kuin minä, joka elän omaa elämääni yksin.

Ei siis ihme, että kuristava tunne valtaa, kun tämä tasapainoinen sinkkuelämä on vaarassa loppua. Pahimmillaan parisuhde näyttäytyy kauhukuvana, jota tulisi ennemminkin juosta karkuun kuin pyrkiä kohti. Tämä näyttää olevan hyvin usean naisen mielessä nykyään. Kuten eräs tuttavani asian ilmaitsi: ”Mitä helvettiä mä miehellä teen kotona? Baarista saa seuraa aina, kun haluaa ja ei tarvitse pyykätä toisen likaisia kalsareita.”

Niinpä. Kun katselen ympärilleni, niin parisuhteilta näyttää pudonneen pohja pois. Siis se pohja, johon ne ovat perustuneet aikaisempien sukupolvien aikana. Vielä miehiä ja naisia tarvitaan lisääntymiseen, mutta ekologisesti katsottuna olisi parempi, että länsimainen ihminen ei suuremmin lisääntyisi. Lapsen tuoma ekologinen jalanjälki on valtava (ja kun nyt olen tuon kirjoittanut, niin en missään tapauksessa tuomitse ketään, joka on lapsen tähän maailmaan hankkinut – se ei olisi reilua). En tiedä tilastoja, mutta avioero- ja uusperhelapset tuntuvat olevan aika lähellä normia nykyään.

Tämän ajan merkki on, että televisiossa mainostetaan eroasuntoa, jossa eronneet voivat elää lapsiensa kanssa paritalossa, jossa ex-kumppanien tilat eristetään siirrettävällä seinällä. Lapset siirtyvät paritalosta toiseen ja kaikki tavarat pysyvät aina tavoitettavissa. Kätevää!

Ei siis tunnu olevan paljoakaan syitä olla olematta sinkku. Vastaan itsestäni ainoastaan itselleni ja annan toisten vastata itsestään miten itse haluavat. En puutu toisten valintoihin ja saan valita juuri siten, kuten itse haluan. Ja tästä kaikesta huolimatta iloitsen jokaisesta uudesta suhteesta, avioliitosta ja perheen lisäyksestä lähipiirissäni. En aina sitä näytä, mutta tunnen aitoa iloa kaikesta tästä. Miksi näin?

Koska en ole kyyninen paska. Eräät kutsuvat itseään pessimisteiksi tai realisteiksi, kun kulkevat samanlaisissa ajatuksissa kuin minä omassa sinkkuudessaan. Mutta hyvin usein he ovat kyynisiä paskoja. Kyyninen paska ei näe mitään hyvää ympärillään ja koko hänen olemassaolonsa on keskittynyt pönkittämään omaa epärealistista erinomaisuuttaan negaation kautta. Hän on loinen, joka pyrkii minimoimaan toisten ilon elämästä, koska todellisuudessa kyyninen paska haluaisi sen kaiken omaan elämäänsä. Ja juuri tästä syystä hän ei löydä onnea mistään.

Lähipiirissäni on myös onnellisia ja iloisia suhteita, jotka ovat jatkuneet vuosikausia. Ongelmia on ollut, mutta niistä on päästy yli yhdessä ja mikään ei osoita etteikö näin tulisi käymään vastaisuudessakin. Lähipiirissäni on myös onnistuneita eroja. Alun vaikeuksien jälkeen on päästy harmoniseen yhteisymmärrykseen ja kummatkin ovat jatkaneet omilla teillään. Lapsetkin tuntuvat erittäin tasapainoisilta ja rakastetuilta.

Kaikkein voimakkain kyynisyyden karkote elämässäni ovat omat vanhempani ja heidän rakkaus toisiaan kohtaan. Vanhuus ei ole kohdellut heitä hellällä kädellä, mutta lämpöä heidän väliltä ei puutu. Olosuhteiden pakosta he eivät voi enää elää saman katon alla, mutta jokainen tapaaminen on täynnä lämpöä ja hellyyttä. Jotain sellaista, jonka edessä ei ole tilaa sinkkuelämän kyynisyydelle.

Onnellisuus elämässä ei ole mikään oikeus, joka meille kaikille suodaan. Se on tulos, joka saavutetaan työllä. Onnellisuutta ei löydetä etsimällä. Onnellisuus rakennetaan. Kuristava tunne mielessä ja kehossa sanoo minulle: ”Rakenna, älä etsi!” En edes leiki parisuhdeneuvojaa, mutta ehkä meidän jokaisen tulisi kuunnella tuota kuristavaa tunnetta, ahdistusta ja masennusta… parisuhteessa tai ei. Onnellisuus rakennetaan yksin tai yhdessä. Kummatkin omaavat omat vaikeutensa. Mutta ilman noita vaikeuksia ei rakenneta mitään.

Ehkä nämä viisi vuotta sinkkuna ovat vaatineet kaiken nämä ilot, kivut, naurut ja kyyneleet, että vihdoinkin alan ymmärtämään mikä meni aikoinaan vikaan…

Advertisements

3 kommenttia artikkeliin ”Miksi elää sinkkuna?

  1. Paluuviite: Kunnes kuolema teidät erottaa… – SchizoBlog

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s