Epädemokraattinen alue

housees

Filosofi Alain de Bottonin vetämä verkkoprojekti The Book of Life on yksi parhaista elämänfilosofian lähteistä verkossa. En ole kaikkien sen sisältämien kirjoitusten kanssa samaa mieltä, mutta kirjoitusten ja videoiden taso on ansainnut kiistattoman ihailuni. Viikolla pysähdyin kirjoituksen ”On Not Liking the Way One Looks” äärelle. Aina silloin tälloin vastaan tulee tekstejä, jotka sisältävät sen yhden lyhyen pätkän, joka aiheuttaa ajatuksien ketjuuntumisen (tai näiden ketjujen katkeamisen) pääni sisällä. Tällä kertaa tämä lyhyt katkelma jäi vaivaamaan päiväkausiksi.

[…] personal appearance simply is one of the least democratic parts of life […]

Oma suhteeni kehollisuuteeni (jota tässä pidän samana kuin ulkonäkönä) on aina ollut vähintäänkin ongelmallinen. Tämä problemaattinen suhde voidaan helposti selittää pienen miehen dilemmalla, mutta se on perustavampi. Ihmetykseni lähde on tietenkin omakohtainen kokemukseni, mutta samalla se on haastanut ajatteluani yleismaailmallisemmallakin tasolla.

Meidän kehomme ja kehollisuutemme on maailmamme epädemokraattisin alue. Kukaan ei tullut meiltä kysymään minkälaisessa kehossa me elon taivalluksemme haluamme kävellä. Meidän kehollisuutemme ei ole neuvottelukysymys. Voimme yrittää vaikuttaa omaan ulkonäköömme ruokavaliolla, liikunnalla, kosmeettisilla keinoilla, vaatetuksella, kineettisellä harjoituksella tai kirurgisesti. Näillä keinoilla on omat rajoituksensa ja nekään eivät poista sitä tosiasiaa, että me olemme kehollisia.

Sanotaan, että elämä on lahja. Samalla voidaan myös mainita, että kukaan ei antanut meille mahdollisuutta kieltäytyä tästä lahjasta. Näin katsottuna jälkeläisten hankkiminen on julkean väkivaltainen tapahtuma, jossa elämää jatketaan jatkettavalta elämältä mitään kysymättä. Itsetietoisena oliona ihminen tietenkin voi oman käden kautta lopettaa hänelle annetun elämän, mutta hänen on itse nähtävä kaikki se vaiva. Voimme myös riistää toiselta hengen. Sen ollessa tyrmistyttävä loukkaus alkuperäistä lahjanantoa kohtaan; yhtä peruuttamatonta kuin jälkeläisten hankkiminen.

Kirottu osa

Tarkoituksenani ei ole viedä tätä tekstiä elämälle kaunaiseen suuntaan, vaan pohtia kehollisuutemme epädemokraattisuutta ja kaikkea sitä, mitä siihen liittyy. Kehollisuutemme epädemokraattisuus on se kirottu osa meissä, jota pyrimme pakenemaan mahdollisimman tehokkaasti. Ja voi kuinka vaikeaksi me sen itsellemme ja toisillemme teemmekään. Ei tarvitse kuin katsoa sitä vimmaisuutta, jolla me käymme toistemme ulkonäön kimppuun. Pienikin poikkeama yleisestä standardista ja olemme valmiit mainitsemaan siitä mahdollisimman kuuluvaan ääneen. Aivan kuin se ei olisi ilmeistä jo ilman sitäkin. Tämä ääneen julistaminen viiltää syvältä ja saa meidät puolustuskannalle. Pilkka iskee ja osuu maaliinsa, koska se muistuttaa meitä siitä epädemoraattisesta alueesta, jossa elämme. Sama kuin meidät tuomittaisiin rikoksesta, johon emme ole syyllisiä. Me emme kehoamme valinneet, mutta meidät tuomitaan kuin se olisi meidän valintamme.

Sama pätee myönteiseen palautteeseen, jota kehostamme saamme. Se hivelee meidän turhamaisuuttamme voimakkaasti, koska syvällä itsessämme tiedämme ettemme ole sitä ansainneet. Mutta älkäämme kieltäkö itseltämme tätä nautintoa. Kun se kohdallemme sattuu, niin ottakaa se vastaan. Älkää tunteko syyllisyyttä, vaan nauttikaa siitä. Muistelkaa kuinka hyvältä se tuntuu ja painakaa mieleenne, että pilkatessamme toistemme ulkonäköä levitämme yhtä voimakasta mielipahaa mitä myönteisen palautteen mielihyvä meissä herätti.

Kehollisuuden kielto – kaunan moninkertaistaminen

Osa meistä sanoo nousseensa tämän kaiken yläpuolelle, mutta näistä ihmisistä lähes 100% valehtelee niin sanoessaan. Vaikka kehollisuutemme sisältää oman kirotun osansa, niin sen viisaus on jotain niin arvokasta, että sille ei tule kääntää selkää. Nietzschen Näin puhui Zarathustra sisältää kehollisuuden Korkean veisun ja Vuorisaarnan.

Mutta herännyt, tietävä sanoo: ruumiista minä olen kokonaan enkä mitään sen lisäksi; ja sielu on vain sana jotakin ruumiiseen kuuluvaa varten.

Ruumis on suuri järki, moneus, jossa on yksi mieli, sota ja rauha, lauma ja paimen.

(Näin puhui Zarathustra, ”Ruumiin halveksujoista”)

Vaikka kehomme on elämän kirouksen kohtu, niin samalla se sisältää kaiken sen viisauden, jota me tarvitsemme elääksemme elämän arvoista elämää. Kun me puhumme kehojemme välisestä hierarkiasta, niin me samalla sisällytämme kehoihimme merkityksiä, joita niissä ei ole eikä koskaan tule olemaan. Kiellämme kehon kehollisuuden. Meistä tulee Nietzschen ruumiiden halveksujia. Olemme henkisyyden saastuttamia ruumiin kieltäjiä. Lihavasta tulee laiska, leppoisa ja saamaton. Punahiuksisista naisista tulee äkäpusseja. Pienistä miehistä tulee äkäisiä. Pitkistä ihmisistä kömpelöitä… jatkakaa itse listaa – kyllä te siihen pystytte. Mutta kaiken tämän taustalla vaikuttaa kehon kehollisuuden kielto. Me emme kuuntele kehomme viisautta ja suurta järkeä.

Kirotun osan kirotuin puoli

Kun ajattelemme omaa kehollisuuttamme, niin keskeisin kehollisuuttamme määrittelevin asia on sukupuolemme. Voimme venyttää sukupuolirooleja (gender), mutta siitä tosiasiasta me emme pääse yli, että synnymme sukupuoleen (sex). Olen seurannut typertyneenä ja omasentuneena nykyistä sukupuolikeskustelua. Varsinkin niin sanottujen miesasiamiesten argumentaatio on ollut poikkeuksetta luokatonta. Sen päämääränä ei ole ollut edes käydä keskustelua, vaan haastaa riitaa ja pönkittää olematonta itsetuntoa.

Yrittäkäämme ajatella sitä situaatiota, johon asetumme syntymämme seurauksena. Me olemme sukupuolisia olentoja. Meille opetetaan välittömästi, että sukupuolia on kaksi (koska genitaaliero voidaan rekisteröidä binaarisesti). Jos toinen näistä dikotomian puolista on alusta asti erotettu vähäisemmäksi, niin ymmärrämme kehollisuuden epädemokraattisuuden periaatteen kautta, että jokainen muistutus tästä vähäisyydestä riipaisee syvältä. Ei siis ole ihme, että historian tässä vaiheessa alkaa jo aika monelle riittämään. Mutta kehon viisaus (että mitään dikotomioita ei oikeasti ole olemassakaan) ohitetaan ja alhaisuudesta ei haluta päästä irti. Jotkut kutsuvat tätä kunniaksi. Minä näen tässä kohden ainoastaan elämän alhaisuutta ja halventamista – henkisyydelle huoraamista tai jotain lähinnä taskuvarkauteen verrattavaa halpamaisuutta.

Mitä tästä kaikesta sitten voi oppia? Jos ei muuta, niin ainakin sen, että kehollisuutemme ominaisuuksien pilkkaaminen on aina alhaista ja osoittaa meidän ymmärtäneen elämän väärin. Vaikka kuinka me asiaa kääntelemme, niin se sattuu. Me ihmiset olemme näköaististamme riippuvaisia (ainakin hyvin suurelta osin). Se, että joku on lyhyt, lihava, pieni- tai isorintainen, paksuperseinen, kalju, laiha… tai mitä nyt on, niin on ilmeistä ilman, että siitä tarvitsee kaikkia muistuttaa. Ja kun tulee se hetken huuma, jolloin vimmainen tarve asiasta tulee suureen ääneen ilmoittaa kaikille ympärillä oleville, niin kyllä me jo sen kaikki olemme aistineet. Tuo mainitsemisen akti vain on osa pakenemista kehollisuudesta ja samalla korvien sulkemista sen viisaudelta.

Ja sentähden te olette nyt vihaisia elämälle ja Maalle. Tiedotonta kateutta on teidän halveksuntanne karsaassa katseessa.

Minä en käy teidän tietänne, te ruumiin halveksujat! Te ette ole minulle mitään siltoja yli-ihmiseen! –

(Näin puhui Zarathustra ”Ruumiin halveksujoista”)

Meitä kaikkia yhdistää sama kirottu osa, jonka viisauden kuulemista meidän kaikkien tulisi vaalia. Opastakaamme henkisyyden labyrintteihin eksyneitä takaisin kehollisuuden multaiselle polulle. Muistakaa ja tuntekaa, mikä oikeasti sattuu. Kipu kuuluu elämään, mutta elämä itsessään tuo mukanaan niin paljon sitä, että meidän ei tarvitse kipua sen enempää lisätä. Elämä on lahja. Ei ainoastaan meidän elämä meille, vaan myös toisten elämä. Mitä jos oltaisiin kiitollisia kaikista näistä lahjoista ympärillämme – ei pelkästään omasta lahjastamme.

Peace and out…

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s