Lukijapalautteesta: mitäs sitten?

i-am-divine

Eilinen persuhipsteri-kirjoitukseni näyttää osuneen johonkin hermoon. Tähän mennessä vierailijoita on ollut reilusti toista tuhatta. Kirjoitus näyttää osuneen joidenkin kiukkuhermoon, kun on pitänyt vihaista lukijapalautetta allekirjoittaneelle lähettää. Miksi muuten blogien kommentointia ei käytetä tähän enää? Oli tarkoitus pyhittää tämä ilta John Watersin liftauskirjan (kuva alla) lukemiselle, mutta sitten inboxiin kolahti pari käsittämätöntä palautetta. Katson velvollisuudekseni vastata näihin näin julkisesti, koska jos kirjoitukseni tällaisia kuohuja joidenkin mielissä aiheuttaa, niin pitäähän tämä hauskuus maailmalle jakaa. John Waters: LiftariKalliolainen hipsteri valittaa. Kannattaa lukea se kirjoitus uudestaan… ajatuksen kanssa. Tarkoitus oli ilkeillä niin ruraali- kuin urbaani-Suomellekin. Me elämme ”rurbaalissa” Suomessa (tästä avoin kiitos aina yhtä kunnioitettavalle Jiri Salinille), jossa tasapäistäminen on valtion virallinen filosofia ja dogma. Kannatan äärirajoille menemistä. Menon pitää mennä vielä sekopäisemmäksi. Yhtenäiskulttuuri ajautui omaan mahdottomuuteensa jo 70-luvulla. Toisaalta, uusi yhtenäiskulttuurin diktatuuri voisi synnyttää uuden punk-liikkeen ja city-kulttuurin. Mutta mieluummin menisin eteenpäin kohti jotain muuta.

Jos muuta ette ymmärrä, niin ymmärtäkää tämä: rurbaali-Suomi on maailman suurin latistuksen mankeli, jota vastaan sotakoneeni nousee niin kauan kuin henki tässä pienessä miehessä pihisee. On totta, että toivon kunnon yhteentörmäystä maassamme. Joskus kulttuurien on vain ajauduttava konfliktiin, jotta luova destruktio pääsisi valloille. Nykyisessä tilanteessa ei ole mitään ihailtavaa taikka säilytettävää. Aivan kuten parisuhteessa, niin välillä tilanteen pitää tulehtua avoimeksi riidaksi, jotta voitaisiin päästä eteenpäin. Suomessa me olemme olleet liian kauan kuin pelokas aviopari, joka tekee kaikkensa konfliktin välttämiseksi. Voiko tuollaiselle liitolle antaa mitään mahdollisuutta onnistua? Minä en tätä aloittanut, mutta aion perkele viedä sen päätökseensä.

Huumeita mainostava narkkari. Kuten jo Amsterdamia käsitelleessä kirjoituksessani mainitsin, niin en puhu huumeiden puolesta. Urbaanin friikin huoneentaulun ensimmäistä kohtaa ei pidä ottaa liian tosissaan. Siinähän tuomitaan suoraan viina, kannabis, amfetamiini ja kokaiini. Kertokaa minulle, mitä ovat mind altering -huumeet? Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, mitä ne ovat. Olisivatko ne apteekissa myytäviä mielialalääkkeitä? Voi olla. Mutta vedinpä stetsonista menevän termin. Näytti uppoavan joihinkin.

Tehkää mitä teette, mutta muistakaa pitää itsestänne huolta. Rakastakaa itseänne. Treenatkaa kehoanne ja mieltänne. Syökää hyvää ruokaa. Välttäkää pikaruokaa ja kaikkinaista velttoutta. Elämä ei ole parasta ilman päihteitä, mutta päihteet eivät ole elämä.

Hinttari. Joillakin ihmisillä gay-radar menee minun kohdallani pahasti pieleen. Valitettavasti olen tylsästi hetero. Meillä jokaisella on omat mielihalumme, mutta minun mielihaluista ei saa kovinkaan kummoisia pervoiluja aikaiseksi. Pitää varmaan ryhtyä Setan kannatusjäseneksi, jotta olisi edes vähän kinkyyn päin elämässä. Se kyllä pitää sanoa, että olen aina diggaillut drag-queenien meiningistä. Ehkä jonain päivänä. Mutta sekään ei minusta hinttaria tee… valitettavasti.

Tästä tulikin mieleen, että jossain vaiheessa pitää toteuttaa se kauan suunniteltu postaus Hanoi Rocksin kultturilähihistoriallisesta merkityksestä. Jotenkin se sopisi tähän päivään. Missä on meidän aikamme ”kolkytdonaa”?

Sanomani on, että me olemme palaamassa siihen ”juntti-Suomeen”, josta Mike Monroen ja Andy McCoyn oli paettava. Kyse ei ollut nolosta kaukokaipuusta, vaan hengissä selviytymisestä. Haluammeko oikeasti takaisin sinne?

Katkeran eronneen miehen tilitystä. Tässä mentiin alueelle, josta en ota selvää. En sitten millään. Ehkä tämä palaute koski laajemmin blogin sisältöä. On totta, että olen eronnut ja on totta, että tuo prosessi elämässäni oli hyvin kivulias. Mielestäni en kirjoitusissani ole antanut kovinkaan tietoisesti tilaa katkeruudelle. Ainakaan se ei ole ollut tarkoitus. Jo siitä yksinkertaisesta syystä, että en suurempaa katkeruutta tunne tapahtuneista. En ole asiasta suoraan avautunut (enkä avaudu!), koska siihen liittyvät asiat eivät kenellekään muulle kuulu. Eivät ainakaan julkisiin kirjoituksiin.

Kaikesta huolimatta iloitsen avoimesti ja vilpittömästi lähipiirissäni solmituista uusista liitoista ja en todellakaan mene kenellekään sanomaan, että niin ja niin moni avioliitto päättyy eroon. Rakkauden puhkeaminen ja siihen sitoutuminen on aina iloinen riemun asia, jota tulee juhlistaa. Samoin sen tärkeydestä kannattaa itseä ja muita muistuttaa. Sitä unohtaa tärkeiden asioiden tärkeyden, kun ne ovat osa kiinteää elämää. Mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Ihmiset muuttuvat ja kasvavat. Joskus tämä muutos ja kasvu vie erilleen vaikka silloin joskus oltiin kiinteästi osa toisen elämää. Jos tämä on katkeruutta, niin en voi sille mitään. Näin ajattelen.

Noin. Tulinpahan vastanneeksi palautteeseen. Toivottavasti selvensi edes jotain, että ei tarvitse tänne kalliolaisen (itse asiassa asun Alppilassa, jos tarkkoja ollaan) kuplan sisäpuolelle tulla sakinhivutusta harjoittamaan. Vaikka en se kaikkein mukavin ihminen ole aina, niin pyrin olemaan turvautumatta väkivaltaan. Toivottavasti myös tekin. Peace… and out. Palautetta saa lähettää jatkossakin. Se kommenttiloota on siellä käyttöä varten. Onhan se vähän old school, mutta kuiteskin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s