Nuoli yli-ihmiseen osa 1: Miksi luen Nietzscheä?

Olen huomannut, että minulla on kummallinen tapa kiintyä filosofeihin, joiden nimessä on kirjain ”z” – Spinoza, Deleuze ja Nietzsche. Olen aloittanut kahdesta ensin mainitusta kirjoitussarjan, jotka kummatkin ovat edelleen kesken (valmistuvat sitten joskus). On siis syy aloittaa kolmas sarja Nietzschestä.

Friedrich Nietzsche (1844 – 1900) on vaarallinen kohde kirjoitukselle. Vaara ei piile Nietzschen ajattelussa tai sen akateemisessa väärin ilmaisemisessa. Todellinen vaara piilee lukiopoikamaisuudessa, johon Nietzsche vetoaa. Ja tunnustan lukeneeni ensimmäisen kerran Nietzscheä juuri lukiossa. Siitä saakka hänen teoksensa ja ajattelunsa ovat kulkeneet mukana enemmän tai vähemmän elämään vaikuttavina voimina.

Kuten aikaisempienkin kirjoitussarjojen kohdalla on mainittava, että näistä on turha etsiä akateemisen tarkkaa luentaa. Näissä postauksissa tullaan oikomaan polkuja ja kulkemaan omia teitä aina kun siltä tuntuu. Kuitenkin jokainen lainaus, viite ja esitetty fakta tulevat olemaan oikeita. Mahdolliset virheet tulevat olemaan näppäilyvirheitä tai muusta huolimattomuudesta johtuvia virheitä, mutta eivät tarkoituksellisia. Tulkinta on minun ja edustaa enemmän omaa ajatteluani kuin kenenkään muun.

nietzsche_biitse

Nuoli yli-ihmiseen

Alusta asti minua on kiehtonut Nietzchen ajatus yli-ihmisestä (saks. übermench). Vasta myöhemmin ajatus ikuisesta paluusta alkoi kiehtomaan. Senkin kohdalla minulle on tutumpi differenssifilosofian näkökulmaa korostava ranskalainen tulkinta. Mutta yli-ihmisen käsite näyttää sisältävän kaiken keskeisen Nietzschen ajattelussa. Se pitää sisällään arvojen uudelleen arvioinnin, genealogian, jumalan kuoleman, tiedon ja totuuden perspektiivioptiikan ja vitalismin.

Ihminen on jotain, mikä täytyy voittaa: ja sentähden sinun pitää rakastaa hyveitäsi -: sillä niihin sinä hukut. –
(Näin puhui Zarathusta I, ”Ilo- ja intohimoista”)

”Ihminen on jotain, mikä täytyy voittaa”… Tämän voiton toisella puolella häämöttää yli-ihminen. Staattiseksi minuudeksi ymmärretty ihminen on tästä taistelusta kieltäytymistä; koska voittoa ei voi olla ilman kilvoittelua ja taistoa. Minuus prosessina on vastaus Nietzschen esittämään matkakutsuun. Ihminen on matka tai silta yli-ihmiseen.

Nietzsche ei pyri ajattelullaan tekemään meistä parempia ihmisiä, vaan ymmärtämään meinä-olemassaoloa perusteellisimmin; mihin ihmisenä oleminen perustuu. Mitkä ovat ne arvot, joista meidän olemassaolomme saa oman arvonsa. Ihminen erinomaisuutensa keskellä harvemmin tulee näitä kysymyksiä kysyneeksi. Näiden asioiden pohtiminen ei kuulu ihmisenä olemisen arvoihin.

Me emme tunne toisiamme, me tietävät, emme tunne itseämmekään: siihen on täysi syy. Me emme ole etsineet itseämme, – kuinka voisikaan sattua, että me jonakin päivänä löytäisimme itsemme?
(Moraalin alkuperästä, ”Alkulause”, 1)

Olemme jopa itsellemme vieraita. Ei siis ole mikään ihme, että meillä on ylittämättömiä vaikeuksia ymmärtää toisiamme, elämää ja maailmaa. Ihminen yrittäessä ymmärtää ihmisen positiosta itseään on kuin kuuro taluttaisi sokeaa.

Me olemme kuuroja olemassaolon äänille ympärillämme ja sokeita elämän kauneudelle. Ihminen pyrkii korvaamaan tämän tiedolla ja totuudella, mutta ne vain upottavat hänet syvemmälle vierauden suonsilmään. Tieto ja totuus ovat ihmisen määrittelemiä arvoja, jotka nostetaan maailmaa ja elämää vastaan. Jos ne eivät vastaa niitä, niin niitä ei ole olemassa. Missään vaiheessa näiden ihmisten instrumenttien tehtävänä ei ole kyseenalaistaa itse ihmisen positiota, vaan löytää sille entistä vahvempia perusteita. Tämän takia Nietzsche ei voi olla ”tieteellinen” tai ”totuudellinen”.

Kun Nietzscheä syytetään natsi-ideologian filosofiksi, niin ollaan astuttu samaan ansaan natsien kanssa. Nietzschen yli-ihminen ei koskaan tarkoittanut ”ylintä ihmistä”, vaan hän puhui siitä, mikä ylitää ihmisen ja menee sen tuolle puolen. Ihminen täytyy voittaa, ei voittaa ihmisenä.

Ihminen on nuora, eläimen ja yli-ihmisen välille jännitetty, – nuora kuilun yllä.
Vaarallinen ylimeno, vaarallinen matkallaolo, vaarallinen taaksekatsahdus, vaarallinen väristys ja pysähdys.
Suurta ihmisessä on se, että hän on silta eikä mikään tarkoitus: rakastaa voidaan ihmistä siksi, että hän on ylimeno ja mailleenmeno.
(Näin puhui Zarathustra, ”Zarathustran esipuhe”, 4)

Kun katsoo ihmisen ”saavutuksia” niin tämän ekokatastrofin keskellä ei voi tuntea suurtakaan ylpeyttä. Meidän suuret saavutuksemme luonnon orjuuttamiseksi ovat kostautuneet pahemman kerran. Herrasta on tullut orja, koska hän ei ole ymmärtänyt oman asemansa edellyttämää vakavaa iloa. Ihminen ei ole tarkoitus tai päämäärä, vaan prosessi kohti ihmisen tuolle puolen.

nietzshe_pop

Miksi lukea Nietzscheä?

Nietzschen teokset ovat jo lähtökohdiltaan ansoja väärinymmärrykselle. Tämän takia hänen teoksensa ovat olleet suoranaista bensaa niille liekeille, joiden äärellä on juhlittu ihmisen riemuvoittoa luonnosta… tai toisista ihmisistä. Hänen ajatustensa liekkien lämmössä on juhlittu alhaisen ihmisen voittoa, jota Nietzsche kutsui meitä voittamaan ja pääsemään eroon.

On siis ymmärrettävä, että Nietzsche ei puhu biologisesta ihmisestä. Ja uskokaa pois, mutta tämän ilmiselvän asian ymmärtäminen on ollut eräille akateemisen maailman edustajille poikkeuksellisen vaikea asia ymmärtää. Piirilevyn upottaminen aivoihin ei ole askel kohti Nietzschen übermenchia. Samoin geneettinen modifikaatio ei suuremmin auta, jos ajattelu pysyy edelleen ihmisen ymmärryksen piirissä. Tämän takia tieteellis-teknologisesti ei voida saavuttaa yli-ihmistä. Jo ajatus ”saavuttamisesta” on inhimillistä, liian inhimillistä. Nietzschen nuoli kohti yli-ihmistä on jotain hyvän buddhalaista ja samalla ei sinnepäinkään. Nietzscheä on vaikea kategorioida. Hän on Nietzsche ja that’s it.

Ja juuri tämän takia Nietzschen lukeminen on niin antoisaa. Aforistinen tyyli ei päästä helpolla. Aforismi on kuin hampurilainen. Pikaruokaketju tai nakkikioski tarjoavat meille helpon ratkaisun, joka on hampurilaisen irvikuva, mutta todellinen paneutuminen kaikkien osa-alueiden täydelliseen hallintaan edellyttää parhaat ainekset ja vuosien hioman taidon käyttää grilliä. Onneksi paskaa tekstiä ei voi korjata teollisen majoneesin maulla.

Hampaiden upottaminen Nietzschen teoksiin ja ajatteluun on kuin puraisisi todellista gourmet-hampurilaista, mutta niiden pintapuolista tarkastelua voidaan verrata Hesessä ruokailuun. Pahimmassa krapulassa sen antaa itselle anteeksi, mutta ei siellä ole syönyt hampurilaista; jotain sämpylän, pakastetun jauhelihapihvin ja teollisesti tuotetun majoneesin sekaista sössöä tuli syötyä.

Siksi luen Nietzscheä ja en asioi Hesessä…

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s