Maailman mukavin kansa

Sisäinen hippini nostaa päätänsä aika ajoin ja ajattelin näin lauantai-illan ratoksi antaa John Lennonin ”Imaginen” viedä mennessään. Tiedän kuulostavani naiivilta idealistilta, mutta joskus tulee ottaa etäisyyttä keski-ikäiseen kyynisyyteen.

Olen pyöritellyt tätä ajatusta korvieni välissä jo muutaman viikon ajan. Itsenäisyyspäivän aatto on oikea aika antaa tämän tulla ulos. Ajatus ei vaan näytä jättävän minua rauhaan. Sen sytykkeenä toimi tuttavani seuraava Facebook-päivitys:

”Eilen tutustuin uuteen tyyppiin, venäläiseen Andreihin, joka on työmatkalla Suomessa ja Seinäjoella. Hän on toimittaja ja entinen futaaja, joka on pelannut junnuna mm. Arshavinin kanssa samassa joukkueessa. Mutta se ei ole tässä pointti.

Andrei kysyi, että ’Tiedättekö miksi venäläiset suorastaan rakastaa suomalaisia ja Suomea? Miksi he tulevat vierailemaan mielellään Suomeen?’ Yleensähän näihin turisteihin pätee joku luonnon kauneus, metsät, pohjoisen eksotiikka tms. Mutta Andrei sanoi, että heillä on kaikkea sitä itsellä. Luonto, arkkitehtuuri, maisemat jne. Venäjä on lopulta hyvin samanlainen Suomen kanssa.

Vastaus oli että ’Koska suomalaiset ovat niin kohteliaita ja valtavan lämpimiä ihmisiä. Ja koska he ottavat meidät niin hyvin aina vastaan.’

Minun mielestä se on hyvä pitää suomalaisten mielessä, kun kuvittelette, että mitä muut ihmiset meistä ajattelee. Me ei olla juroja kenkiin tuijottelijoita, eikä epäkohteliaita muukalaisten vihaajia. Me osataan myös kieliä paremmin kuin monessa muussa maassa ja me oikeasti osataan kommunikoida ihmisten kanssa.”

Postauksen Andrei ei edusta kaikkia venäläisiä, mutta hän ei varmaankaan ole mielipiteensä kanssa yksin. Kun Euroopan ja Venäjän välisten suhteiden ylle on noussut ikävän synkkiä pilviä, niin tulemme unohtaneeksi aivan tavalliset ihmiset molemmilla puolilla rajaa. Kohtaamiset toisten kanssa luovat sen kuvan, mitä meistä levitetään kahvipöydissä ja baari-illoissa.

Olisiko täysin mahdotonta, että meidät suomalaiset tunnettaisiin maailman mukavimpana kansana? Ei siis vain venäläisten keskuudessa, vaan kaikkialla maailmassa. Tähän ei tarvittaisi brändityöryhmiä kalliine konsultteineen eikä pitkiä lausuntokierroksia eri komiteoissa.

Meillä suomalaisilla on se etu, että meitä ei edelleenkään tunneta kovin hyvin maailmalla. Eli meidän otsissamme ei ole vahvoja leimoja… vielä. Ennen kuin on liian myöhäistä, niin meistä jokainen voi vaikuttaa siihen miten meitä luokitellaan rajojemme ulkopuolella.

”Maailman mukavin kansa”. Olen maistellut tuota ajatusta pääni sisällä viikkoja. Se tuntuu joka kerralla yhtä naurettavalta, mutta samalla se ei jätä rauhaan. Maine mukavimpana kansana maailmassa nimittäin voisi olla parasta puolustuspolitiikkaa ikinä. Se ei tietenkään olisi mikään turvallisuustae, mutta ei siitä haittaakaan olisi. Pitää tietenkin muistaa, että tiibetiläiset tunnettiin rauhaa rakastavana kansana, mutta se ei estänyt Kiinaa miehittämästä maata ja kohdistamatta järkyttävää terroria tiibetiläisiä kohtaan. Kuitenkin tiibetiläisten maine ei ole jättänyt Kiinaa rauhaan kansainvälisessä diplomatiassa.

Olisiko tällainen maine täysin mahdotonta saavuttaa? Mielestäni ei. Itse asiassa suomalaisuuteen liittyy jo nyt paljon positiivisia mielleyhtymiä. Ajatelkaamme vaikka vanhaa Nokian slogania ”Connecting People”. Voiko enää olla positiivisempaa slogania. Samalla se ilmaisi erittäin selkeästi sen, mitä Nokia teki. Kansainvälisen diplomatian alalla suomalaiset tunnetaan yhteyksien luojina. Ei sen takia, että se olisi meille jotenkin luontaista, vaan lähinnä neutraalin kuvamme johdosta. Kun suomalainen istuu neuvottelupöytään, niin läsnä on huomattavasti vähäleimaisempi ilmapiiri kuin jos pöytään istuisi amerikkalainen tai ranskalainen. Kommunikaatio on suomalaisen diplomaatin äärellä helpompaa.

Ja on täysin totuuden vastaista sanoa, että meille suomalaisille kommunikointi olisi jotenkin vaikeaa. ”Ei puhu eikä pussaa” -kuva voidaan haudata menneen maailman itseruoskintana. Benjamin Peltonen kuvaa nykysuomalaista huomattavasti paremmin kuin tuppisuinen jörö metsämökissä. Ja silti tuo erakko omassa mökissään mahtuu maahamme siinä missä urbaani some-julkkiskin. Kumpikaan ei ota pois toiselta yhtään mitään.

Maailman mukavimman kansan ei kuitenkaan tarvitse olla sinisilmäinen maailmassa. Kaikki eivät ole puhtain paperein liikkeellä, mutta sen ei tarvitse merkitä etteikö jokaista voi lämpimästi kohdella ja olla hänelle kohtelias. Kohteliaisuuden ja lämmön saa ilmaiseksi, mutta vihamielisyys tulee ”ansaita”.

Yleensä tällaisten ajatusten esittämisen yhteydessä on tapana esittää, että tämä kaikki olisi mahdollista jos vain pääsisimme eroon siitä ja siitä tavasta tai ominaisuudesta. Ajattelin skipata tuon osan tällä kertaa, koska mikään ei estä meitä suomalaisia tulemasta maailman mukavimmaksi kansaksi. Meidän vain tulee alkaa olemaan sitä tässä ja nyt.

Jätän tämän idealistisen purkauksen tähän ja jään odottamaan huomista itsenäisyyspäivää.

a4758afa761bc930540eca8e3ab07712

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Maailman mukavin kansa

  1. On toki muistettava, että Lennon oli vähintään miljonääri ja muutenkin perin etuoikeutettu julistaessaan ”imagine no possessions” tai ”all you need is love”. Rakkaus ei toimi proteiininlähteenä ja ne joilla ei ole mitään, eivät romantisoi olemattoman omistuksensa vähenemisestä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s