Some Girls

moby_naiset.jpg

Koska Superchick avautui Hurinan seikkailujen rapotoinnista ja hänen saamasta palautteesta, niin avaan asiasta oman sanaisen arkkuni … myös (tänään samat aiheet blogeissa ja huomenna sitten yhtenäiset tuulipuvut).

Tunnen tiettyä sympatiaa Lord Boredomia kohtaan. Samalla en voi olla ihmettelemättä, että hän sortuu samaan kuin hänen kutsumat ”ämmäväen” edustajat – yksittäistapausten pohjalta tehtyyn liian voimakkaaseen yleistykseen. Se, että jotkut jaksavat räksyttää, niin siihen ei kannata tarrautua ja menettää mielenrauhaansa. Meidän kaikkien joukossa on idiootteja. Ja tämä vähä-älyisyyden muoto ei katso sukupuoleen pesiytyessään henkilön korvien väliin.

Sirkuksemme saapuu kaupunkiinne rakkikoirien räksytyksen säestämänä.

Huono itsetunto on todellinen ”turn-off” kummallakin sukupuolella. Ja se näkyy, kuuluu ja haisee ympäristöön selkeämmin kuin moni osaa arvatakkaan. Jos jotain viisautta voisin ihmisille jakaa, niin se on tässä – Miksi epäonniset jaksavat etsiä syitä omalle epäonnelleen kaikista muista kuin itsestään? Jos ajautuu jatkuvasti katastrofaalisiin ihmissuhteisiin, toistuviin lähestymisyritysten torjuntoihin tai syvenevään katkeruuden kierteeseen, niin kannattaa katsoa peilistä takaisin katsoviin silmiin … syvään.

Neuroottisen toiston huomaamiseen ei tarvita vuosia kestävää psykoterapeutin koulutusta. Eikä toistosta eroon pääsemiseenkään mitään terapeuttia välttämättä tarvita. Vain hivenen rehelisyyttä kaikkein keskesimmälle tekijälle …

Ai, mistäkö minä tuon tiedän? Kokemus on elämän aikana opettanut kaikenlaista. Elämäni paras taideteos on minä itse. Ja se on valmistettu monien kolhujen, mutkien ja mäkien kautta kulkeneen matkan aikana. Ei mikään maailman helpoin tai mukavin matka, mutta tulipahan tehtyä eikä heitettyä hanskoja narikkaan kesken leikin … onneksi.

Mitä taas Hurinan seikkailuihin Kallessa tulee, niin en yhtään ihmettele etteikö paikasta ketään mielenkiintoista seuralaista löytynyt. Niinä parina kertana jolloin olen paikassa käynyt olen löytänyt ystävieni lisäksi ainoastaan yhden mielenkiintoisen miespuolisen henkilön. Tämä huonoon Dresmann-pukuun pukeutunut liikemies puhui viereisessä vessakopissa monologia omalle penikselleen huonosta naisonnestaan. Ja hänen mielenkiintoisuutensa ei varmaan olisi avautunut monelle vastakkaisen sukupuolen edustajalle.

Minusta on hienoa, että ihmiset osaavat pitää hauskaa ja siitä kepeästi kertoa ihmisille. Tämä elämään kuuluva kepeys on virkistävää kaiken painolastin keskellä. Ja samalla se tekee painostakin vähemmän painavaa … Ihminen, joka ei osaa liikkua näiden kahden ääripään välillä luontevasti on surullinen. Onnellinen ihminen on samalla viehättävä. Siinä arkipäivän spinozalaisuutta ja zeniä SchizoBlogin tapaan.

Some girls give me money, some girls buy me clothes
Some girls give me jewelry, that I never thought I’d own

Some girls take my money, some girls take my clothes
Some girls get the shirt off my back, and leave me with a lethal dose

The Rolling Stones: ”Some Girls”

Mainokset

17 vastausta artikkeliin “Some Girls

  1. Induktio on hyvä tietyissä rajoissa. Itsehän puhuinkin ”yksittäistapausten pohjalta tehdystä liian voimakkaasta yleistyksestä”. Itse kannatan perinteistä hypoteettis-deduktiivista metodia, jossa havaintojen kertymän pohjalta tarkennetaan hypoteesia. Empirismi on minun tapani hahmottaa maailmaa … Uskomukset ovat vain uskomuksia. Ne on tehty kumottaviksi, mutta ilman niitä ei voi elää.

    Tykkää

  2. Tämä elämään kuuluva kepeys on virkistävää kaiken painolastin keskellä. [—] Ihminen, joka ei osaa liikkua näiden kahden ääripään välillä luontevasti on surullinen.

    Olen niin samaa mieltä. Vaikka elämässä olisikin ollut suurta surua, ei se estä kepeää asennetta.

    JA kepeyshän ei ole samaa kuin keveys, tyhjäpäisyys. Kepeys on sitä, että katsottuaan elämän rumaan peräsilmään osaa iloita vaikkapa siitä, että on elossa ja pakkasilma viiltää keuhkoja bussille juostessa. Kaikki, minkä saa sen lisäksi, on bonusta.

    Tykkää

  3. Niin, olennaistahan on, että syille voi tehdä jotain ja että henkilö uskoo, että niille voi tehdä jotain.

    Myönnät vamasti, että arkipsykologinen ja -moraalinen puhe on pullollaan sellaista esineellistävää ja ideologista kielenkäyttöä (toisin sanoen kiusaamista), joka pikemminkin heikentää kuin vahvistaa yksilöiden kykyä auttaa itse itseään.

    Tykkää

  4. Miksi epäonniset jaksavat etsiä syitä omalle epäonnelleen kaikista muista kuin itsestään?

    Siksi, että itsesyytökset johtavat depressioon, ja depressio on hengenvaarallinen tauti. Toivotan sinullekin tuommoista vuoden mittaista depressiojaksoa, jotta ymmärrät, mistä on kyse. Toivon myös, että se todellakin jää vain vuoden mittaiseksi, koska se tosiaan on hengenvaarallinen tauti.

    Se, että oppii syyttämään vaihteeksi muita eikä vain itseään, on nimenomaan osa toipumista siitä taudista ja osa itsetunnon paranemista. Jos sinulla olisi eläissäsi kertaakaan ollut kunnon depressio, tietäisit tämän kyllä.

    Tykkää

  5. Panu,

    En minä mitään vittuilua harjoita. Kunhan vain vastasin sinulle samalla mitalla takaisin. En minä kenellekään toivoisi kaikkia niitä vaivoja, joita minulla on elämäni aikana ollut vain, että toinen ymmärtäisi niitä paremmin. Jos minä en kykene asiaa toiselle selittämään, niin alan parantamaan selittämistäni. Virheet on tehty mahdollisuuksiksi oppia …

    Olisi myös hyvä, että ihmiset lukisivat jo käytyä keskustelua, niin ei tarvitsisi useaan kertaan selventää jo selvennettyjä asioita.

    Tykkää

  6. Janne,
    sinä sanot sen niin kauniisti! Kiitos!

    Tekee mieli taas toistaa, että joskus huono itsetunto on merkki hyvästä arvostelukyvystä. Harmi vain, että jotkut ihmiset eivät kuuntele edes itseään, saati muita.

    Tykkää

  7. Pistänpä tapojeni vastaisesti hieman lusikkaani tähän ihmissuhdekeskusteluun mainostamalla muutamaa kirjaa, joita suosittelen kenelle tahansa ihmissuhdeongelmiensa ja oman pahan olonsa kanssa kamppaileville – viime aikoina tämä on koskenut myös itseäni.

    Peiliin katsomisen ja hyvän vuorovaikutuksen etsimisen lomaan itsetutkiskelun oppaiksi ovat hyviä mm. Francesco Alberonin trilogia: ”Rakastuminen”, ”Ystävyys” ja ”Erotiikka” (suosittelen lukemaan yhtenä kokonaisuutena) sekä Daniel Golemanin: ”Tunneäly -lahjakkuuden koko kuva”. Näissä on paljon sellaista asiaa, joita moni nykyihminen tarvitsisi esim. markkina-arvoteorian pähkäilyn sijaan!

    Tykkää

  8. Voi teitä ihmisraukkoja, kun katsotte minun kaltaista ihmistä ylöspäin. Mutta sen pahempi teille … Vertikaalisuus kuuluu orjamoralismiin. Etenen kiihtyvällä vauhdilla horisontaalisella tasolla. Ihailkaa takaspoileriani.

    O sancta simplicitas

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.