Suomalainen kapitalismi

Tällä viikolla kotimaiseen kapitalismi-keskusteluun oman panoksensa ovat antannet Riku Rantala ja Matti Apunen vastineineen. Ja sanasotahan siitä saatiin aikaiseksi. Myrskyä vesilasissa, jos saan sanoa. Rantalan argumentaatio on hieman epäselvä, mutta Apusen argumentaatiossa ei ole päätä eikä häntää. 

Suomalaisessa kapitalismissa pistävin ominaisuus on, että siinä ideologian (sitä se on muiden joukossa!) keskeisimmät mantrat unohdetaan heti alkumetreillä. Kotimainen kapitalismi on yhtä suuri ”contradiction in terms” kuin kiinalainen demokratia (en viittaa Guns N’ Rosesin aliarvostettuun levyyn… tällä kertaa). Ugrien kapitalismi ei perustu vapaille markkinoille, vaan erittäin säännöstelyille järjestelyille. Katsokaa vaikka Suomen ”porvaripuolueen” kokoomukseen aikaansaannoksia. Heidän ajama politiikka pönkittää jo entuudestaan vauraiden etupiirien vaurauden kasvattamista, ei työn kautta kertyvää vaurastumista.

Mutta tämä ei ole mitään uutta. Vaikka kokoomus haluaa paistatella julkisuudessa yrittäjien etuja ajavana poliittisena puolueena, niin se ei näin toimi. Puolueen kovassa ytimessä vaikuttavat jo pieneen piiriin etabloituneen etuja ajavat voimat. Yrittäjyyden yhteisenä vihollisena halutaan maalata ammattiyhdistysliikettä (osittain oikeaan osunut syytös, mutta suuressa kuvassa ohilaukaus), mutta myyrä on kaivanut tunnelinsa sinne yrittäjyyden sydämeen.

Suomessa vanhat yrittäjäsuvut ovat tunteneet asemansa uhatuksi jo pitkään. Suurimman uhan heille loi aluksi Neuvostoliitto, mutta ”idän kaupan” myötä siitä tuli heille suuri mahdollisuus. Samalla he laiskistuivat. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen sekundaa ei enää voitukaan takuuvarmasti myydä varmalla voitolla ja menekillä. Kansainvälisen kilpailun laatuvaatimukset asettuivat keskelle keskinkertaisuuden keidasta. Oltiin kansanomaisesti ilmaistuna kusessa.

Näiden laatuvaatimusten mukana maihinnousun teki kansainväliset mahdollisuudet myös Suomessa. Tämä tuli tehdä mahdottomaksi saavuttaa. Amerikkalaisten konservatiivien vihamielinen suhtautuminen valtioon nähtiin suurena mahdollisuutena. Sellaisenaan sitä ei voitu kotimaiseen keskusteluun istuttaa, mutta Apusen puheenvuoro on hyvä esimerkki siitä kuinka asiat käännetään päälaelleen ja aletaan puhumaan jostain aivan muusta kuin siitä, josta alunperin oltiin puhumassa.

Tuoreemman näkökulman Rantalan ja Apusen turpakeikkaan teki Nytin Lauri Holappa kolumnillaan ”Suomi tarvitsee kovempia kapitalisteja”. Tällä kertaa oltiin asian ytimessä. Kapitalismi on matemaattisista malleistaan huolimatta (matemaattiseen kalkyyliin nojautuva argumentaatio ei välttämättä tee siitä todellisuutta vastaavaa) ideologinen valinta, ei tieteellinen perustelu (ja matemaattisilta kalkyyleiltä näyttäytyvät perustelut paljastuvat valitettavan usein täydeksi huuhaaksi). Ideologialle ei ole tieteellisiä perusteita. Jopa tieteellisyys on ideologia loppujen lopuksi. Sitä ei voi oikeuttaa tieteellisesti, koska silloin tehtäisiin kehäpäätelmä, joka on tieteellisen tiedon ehtojen vastaista. Argumentaatio alkuarvoista voi edetä johdonmukaisesti, mutta johdonmukaisesti alkuarvostelmaa ei voida oikeuttaa. Tämän kotimainen kapitalismi haluaa peittää meiltä.

On turha vaatia poliittiselta kentältä ideologiasta riippumattomia perusteita, koska kaikki perusteet ovat ideologisia. Ne eivät perustu yhtään mihinkään muuhun kuin ”fiilikseen”. Valitettavasti kotimainen kapitalismi on koulukirjaesimerkki omaan jalkaan ampumisesta. Tuhansien järvien maassa ei tiedetä, mitä kapitalismi on eikä täällä ole porvaristoa. Vanha vitsi, jonka mukaan Jörn Donnerin käydessä kusella kolmasosa Suomen porvaristosta pitää sillä hetkellä munaa kädessään pitää edelleen paikkansa. Ja Donnerin ainoa tuki kokoomukselle voidaan lukea Niinistön tukeminen presidentinvaaleissa 2012 (RKP:n jäsenenä hän on esiintynyt, mutta onko puolue puhtaasti porvaripuolue?).

Olemme astuneet korostuneen itsekkääseen aikakauteen Suomessa. Rikkain kansanosa karttaa veroja kaikin mahdollisin laillisin keinoin. Tämän toiminnan puolustaminen juridisin perustein on hämäystä. Se, että jokin on laillista, ei tee siitä vielä eettisesti kestävää. Se, että onko joku yrittäjä hyötynyt verokikkailusta sata vai satatuhatta euroa ei tee järjestelyn epäeettisyydestä yhtään vähäisempää. Yhteiskunnan osa hänen tuloistaan on jäänyt vähäisemmäksi. 

Ja tässä piilee kotimaisen ”porvareiden” petos. Veroja ei voida edes osittain korvamerkitä veronmaksajien henkilökohtaisien mieltymysten mukaisesti. Jos me osaisimme kohdentaa tuloistamme osan oikein yhteiskunnan pyörittämiseen, niin mitään veroja ei tarvitsisi kerätä. Mutta tätä on turha edes kokeilla. Me elämme niin monimutkaisessa järjestelmässä, että kukaan yksittäinen henkilö ei voi omata sitä tietoa, että hän osaisi kohdentaa tuloistaan oikean osan oikeisiin osoitteisiin. Tämä ei tarkoita, että valtion keräämät verot olisivat aina oikein kerätty ja kohdennettu. Mutta uskallan väittää, että se on paremmin tehty kuin omatoiminen ”verotus”.

Vapaaehtoiseen verotukseen eli hyväntekeväisyyteen vetoaminen on aivotonta Suomessa. Maassamme jyllää ”minulle kaikki ja muille ei mitään” -ideologia. Siinä ei ole jälkeäkään kapitalismista tai porvarillisuudesta. Täällä nousukkaat ja pyrkyrit eivät yksinkertaisesti kykene ajattelemaan yhteiskunnallisesti asioita. Se on meidän metsäläinen perinne meissä (lue: urbaanin kulttuurin puute). Näiden suomalaisten ”porvarien” tulisi tehdä opintomatka Etelä-Afrikkaan, jossa meidän maamme kokoomuksen ideologia on viety korkeimpaan lakipisteeseensä. Siellä rikkauskaan ei takaa samaa turvallisuutta kuin meillä. Murron yhteydessä asukkaille annetaan neuvo, että pysykää sängyssä ja näytelkää nukkuvanne. Muuten teiltä leikataan kurkut auki. Se hiljentää uhrin nopeammin ja ei aiheuta laukauksen ääntä. Tätäkö me oikeasti haluamme tänne?

En halua maalailla piruja seinille, mutta tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ei jää parempiakaan vaihtoehtoja. Me olemme yhteisönä unohtaneet yhteisöllisyyden. Tämä ei koske vain rikkainta kansaosaa, vaan meitä kaikkia. Verot ovat välttämätön paha, mutta parempaakaan meillä ei ole. Ja voiko olla parempaa tapaa maksaa veroja kuin asioida Alkossa? Oikeasti. Osta viinaa ja osallistu samalla yhteiskunnan ylläpitoon. Think about that!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s