Iltapäivälehdet ja muut klikkijournalismia sisältävät kanavat levittävät tarkoituksellisesti tiettyä kuvaa ihmisestä. Tämän taustalla ei vaikuta pohdittu tiedon välittäminen tai mikään muukaan journalistisiin hyveisiin liittyvä tahto. Se on päinvastoin räikeästi ristiriidassa näiden hyveiden kanssa. Tämä tietenkin edellyttää, että journalismilla on katsottu olevan joitakin hyveitä. Mutta ei mennä siihen tässä, vaan jatketaan aihetta. Klikkijournalismin ihmiskuvasta käy hyvänä esimerkkinä Iltalehden … Jatka lukemista Puumanaiset paljastavat median ihmiskuvan →

Elämän tarkoituksen etsijät ovat miltein poikkeuksetta ja tietämättään elämälle vihamielisiä. He harvoin ymmärtävät elämästä mitään ja vielä vähemmän sen tarkoituksesta. Tämä kävi hyvin esille Suomen Kuvalehden kysyessä elämän tarkoitusta seitsemältä kotimaiselta henkilöltä. Parhaimman vastausyrityksen antoi Sara Heinämaa: Elämän tarkoitusta koskevaan kysymykseen ei voi vastata yleisesti, eikä kukaan voi ratkaista tätä ongelmaa toisten puolesta. Tiedemiehet, jumaloppineet … Jatka lukemista Elämä ei ole pelkkää hengissä selviytymistä →

Chuck Klosterman on populaarikulttuurimme suurimpia analyytikkoja. Jokaisen tulisi lukea hänen hillitön elämänkerrallinen sukellus heavy metallin maailmaan Fargö Rock City - A Heavy Metal Odyssey In Rural Nörth Daköta (2001). Teos alkaa siitä, mistä kaikki hevitarinat saavat alkunsa - pitkien hiusten kasvattamisesta. Valitettavasti muutaman esseeteoksen jälkeen Klosterman teki vähemmän onnistuneen sukelluksen fiktion maailmaan, mutta on sieltä palannut … Jatka lukemista … ja Jumala loi naisen →

Olen löytänyt selityksen kahteen aikakautemme ongelmaan. Aikaudellamme on huomattavasti keskeisimpiä ongelmia kuin nämä, mutta keskityn tässä näihin kahteen. Ensimmäinen niistä on globaali - keski-ikäisten miesten miehisyys - ja jälkimmäinen lokaali - kotimaisen journalismin alennustila. Kummatkin kietoutuvat toistensa ympärille. Matkani kohti selitystä lähti Helsingin Sanomien (video)blogin postauksesta "Vuoden 1980 jälkeen syntyneet teinit käyvät hermoille". Siinä kaksi minua vuotta vanhempaa keski-ikäistä … Jatka lukemista Aikamme kaksi ongelmaa →

Antti Nylén vituttaa. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Minulle Nylén on kuin hänelle Leena Krohn - "herättää aina ihailua ja vastustusta". Olen miltein jokaisesta elämän peruskysymyksestä eri mieltä Nylénin kanssa. Olen karnivori. En usko, että eläimillä on meidän käsityksen mukaista sielua (joten niiden pahoinpitelyä ei voida tuomita kuten ihmisten pahoinpitelyä - palaan tähän myöhemmin). En ole … Jatka lukemista (Anti-)Nylén →

Aloitan provokaatiolla. Suomi on älymystölle vihamielinen maa. Me olemme rasistinen ja russofobinen kansakunta, mutta näitä enemmän me vihaamme älymystöä. Meille matalaotsaisille ugreille pahinta on, kun joku on lukenut ja vielä kehtaa tuoda sen esille. Oman lukeneisuutensa tai ajatustyönsä esille tuominen on pahempaa kuin rikos ihmisyyttä kohtaan. Koska hyvään ugrilaiseen tapaan ajattelu menee näin: "tuo tuolla … Jatka lukemista Älymystön välttämättömyydestä →

... jatkan siitä mihin jäin. Kun tasa-arvoinen avioliittolaki on esillä tulin taas ajatelleeksi avioliittoa symbolina. Sen on sanottu olevan yhteiskuntamme pienimmän yksikön (perheen) edellytys. Jos ei institutionaalinen avioliitto, niin ainakin vapaaehtoinen avoliitto vähintään. On totta, että nykyisessä keskustelussa puhutaan enemmän ihmisoikeuksista kuin avioliiton symbolisesta merkityksestä. Siitäkin huolimatta avioliiton symbolinen funktio kulttuurissamme on ohittamaton. Aikaisemmin tein … Jatka lukemista Diabolisesta ajattelusta →

Otsikossa oleva Jean Cocteaun lainaus voidaan kääntä: "Olen valhe, joka kertoo aina totuuden". Tässä lainauksessa piilee huomattavasti syvällisempi totuus kuin päälle päin tulisi ajatelleeksi. Lainaus on perinteinen aforismi, jossa käännetään asia päälaelleen. Mutta valheen sanominen totuudeksi ei ole tämä piilotettu syvällisyys. Huomattavasti mielenkiintoisempaa on kiinnittää huomio Cocteaun sanovan olevansa valhe. Eilen vuotuisessa "hupparitapahtumassa" Slushissa Jorma Ollila … Jatka lukemista ”Je suis un mensonge qui dit toujours la vérité” →

Työpaikasta on tullut monelle meistä yksi suuri selviytymisen ja murtumisen alttari. Tulostavoitteiden ja yt-neuvotteluiden muodostamassa jatkumossa romanttinen kuva päivätyöstä ja sen tuomasta sisällöstä elämään on menettänyt arvonsa kuin omakotitalo syrjäseudulla. Meille kerrotaan kuinka tässä taloudellisessa tilanteessa yt-neuvotteluiden seurauksena saadut potkut tuotannollis-taloudellisista syistä eivät ole työntekijän vika ja häntä ei tule leimata tämän johdosta. Todellisuudessa näin … Jatka lukemista You’re in the jungle, baby… You’re gonna die →

Hankkiuduin eroon vihkisormuksestani. En mitään sillä enää tehnyt enkä tosiaankaan sitä koskaan tule enää käyttämään. Viimeinen symbolinen muisto menneestä liitosta ja särkyneestä sydämestä on poistunut elämästäni jonkun toisen sormea kaunistamaan. Toivottavasti nykyinen omistaja tuntee sen kautta pidempi aikaista onnea kuin minä. Mutta se siitä erosta. Tämä prosessi pisti minut ajattelemaan eronneena elämistä. Monet jaksavat muistuttaa, … Jatka lukemista Sinkkuilusta ja eronneena elämisestä →