(Anti-)Nylén

DSC_00032

Antti Nylén vituttaa. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Minulle Nylén on kuin hänelle Leena Krohn – “herättää aina ihailua ja vastustusta”. Olen miltein jokaisesta elämän peruskysymyksestä eri mieltä Nylénin kanssa. Olen karnivori. En usko, että eläimillä on meidän käsityksen mukaista sielua (joten niiden pahoinpitelyä ei voida tuomita kuten ihmisten pahoinpitelyä – palaan tähän myöhemmin). En ole koskaan ymmärtänyt mitä joku voi nähdä Morrisseyssä. Rakastan nahasta tehtyjä kenkiä. Pidän päihtymisestä. Ja mielestäni Nylén pukeutuu huonosti.

Näistä eroista riippumatta (tai ehkä juuri siksi) nostan Antti Nylénin kotimaisista kirjoittajista kaikkein korkeimmalle sijalle. Hänen esseekokoelmansa Vihan ja katkeruuden esseet (2007) on teos, jonka olisin halunnut kirjoittaa. En allekirjoita juuri mitään hänen ajatuksistansa, mutta hänen kirjallinen tyylitajunsa ja asenteensa saavuttavat juuri ne sanat, joita olen yön pimeinä hetkinä yrittänyt kaapata itselleni. Ja minä olen siinä aina epäonnistunut.

Olen oman saamattomuuteni ja mukavuudenhaluni takia antanut Nylénille reilun etumatkan. En yksinkertaisesti ole istunut tuolin ja läppärin välisessä tilassa yhtä ahkerasti (kirjoittamassa) kuin hän. Samoin hän on saattanut lukea (sic) muutaman teoksen enemmän kuin minä (ja muutaman niistä huomattavasti useampaan kertaan). Mutta en luovuta näin helpolla. Vastaan Nylénin kutsuhuutoon omalla tyylilläni.

On hävettävää, että ihmiset (ei ainoastaan Suomessa, vaan yleensä kaikkialla) eivät anna esseekirjallisuudelle sitä arvostusta ja asemaa, mikä sille kuuluisi. Kotimaassamme kaikkein nolointa on kolumnistien taso lehdissä. Turhalla aivo-oksennuksella täytetään (lukijamäärältään) merkittävienkin lehtien palstoja ja nettisivuja. Rivitoimittajien suoltamat uutisanalyysit voisi jättää julkaisematta miltein poikkeuksetta. Tätäkin ruokottomampia ovat lehdistön julkaisemat aikalaisanalyysit. Ne eivät yllä edes Björn Wahlroosin aivopierujen tasolle.

Muistan elävästi kuinka kiukku sisälläni ärähti, kun Matti Wuori sanoi hänen sukupolvensa olevan sivistyksellisesti ylivoimainen nykyiseen sukupolveen verrattuna. Tuolloin nuori filosofian opiskelija nosti keskisormensa pystyyn television edessä, mutta näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt hänen olleen oikeassa (koska en sen enempää asian eteen tehnyt).

Sukupolvet, jotka ovat syntyneet 1970-luvulla ja sen jälkeen eivät kykene saavuttamaan sitä sivistyksellistä tasoa, jonka heitä edeltävät sukupolvet (about 1950- ja 1960-luvuilla syntyneet) omaavat. Tämä kulkee käsi kädessä sukupolvien varallisuuden kanssa (sattumaa?). Olemme astuneet sivistyksellisen degeneraation aikakauteen. Ja tässä kohdassa on ymmärrettävä, että kyky matemaattiseen kalkyyliin ei ole samaistettavissa sivistyneisyyteen. Kutsun aikakauttamme “pösilöiden riemuvoitoksi”.

Määrittelen “pösilön” näsä- ja näennäisviisastelevaksi dogmaatikoksi, joka ei kykene astumaan syntaksin piiristä semantiikan alueelle. En nyt tässä kohden parempia termejä kykene löytämään ajatukseni vaatteiksi (antakaa se anteeksi). Kun arvostelee pösilön ajattelun laatua, niin hän kohdentaa huomionsa arvostelun sisältämiin kielioppivirheisiin. Ja tämä on “syvällisintä” mihin hän kykenee. Ne, jotka eivät ymmärrä syntaksista mitään, heittäytyvät trollaamaan tai muuten vain soittamaan suutansa. Kun sanat eivät enää riitä, otetaan nyrkit esille.

Olen aina pitänyt internetiä ihmisen merkittävimpänä keksintönä. Mutta sen pimeä puoli on pösilöille annettu vapaa tila esittää ja levittää sanojaan (ajatuksiksi niitä ei voi kutsua). Tämän ilmiön perverssein muoto on hybridisodankäynti. Ennen luotien ampumista ammutaan mielipiteitä keskusteluun, jotta taistelukyky voitaisiin eliminoida mahdollisimman tehokkaasti. Pösilö astuu tähän miinaan ensimmäisenä.

Miksi sitten Nylén vituttaa? – Siitä yksinkertaisesta syystä, että hän on vähemmän pösilö kuin minä. Jokainen aikakausi tarvitsee oman diskurssinsa sääntöineen. Nylén ei mahdu meidän aikakautemme diskurssiin. Hän on “dandy”. Nylénillä on asiaa, mutta hänen ilmaisunsa ei saavuta maalia. Me emme ole tarpeeksi viisaita ymmärtääksemme Nylénin vittuilua. Ja koska me emme vittuunnu, hän on epäonnistunut. Me keskitämme huomiomme hänen vegaaniuteen, morrissey-diggailuun ja pukeutumiseen. Nylénin ajattelu ei saavuta meitä. Sen nuolet on ammuttu taaksepäin menneille sukupolville. Todellinen oman aikansa ajattelija ottaa maahan pudonneet nuolet ja ampuu ne eteenpäin parhaimmaksi katsomaansa suuntaan.

Palaan eläinten pahoinpitelyyn. On kiistaton tosiasia, että nykyinen lihakarjan tehotuontanto on kestämätöntä. Yleinen sääntö on, että yhden nautalihan tuottamiseksi tarvitaan kymmenen kiloa rehua. Jos ihminen söisi tästä kymmenestä kasvikilosta yhdeksän, hän eläisi huomattavasti terveemmin. Mutta tämä ei ole pointtini. Meidän ei tule inhimillistää eläimiä. Me emme voi mennä lehmän, sian tai muunkaan eläimen korvien väliin tutkimaan miltä siinä keskushermostossa kipu tuntuu. Me emme edes voi tietää, miten eläin tuntee. Itse asiassa me emme edes tiedä miten toinen ihminen tuntee kivun. Tämä on täysin triviaali filosofinen kysymys.

Meidän suhteemme eläimiin tulee lähteä meistä itsestämme. Mitä meidän harjoittama eläinten kohtelu tekee meistä? Kuinka alhaista olemassaolon tyyppiä ihminen edustaakaan eläessään näin kuten me elämme? Arvostellessaan riittauosukaisia ja henkkahyppösiä kirjallisine tekeleineen Nylén osuu osittain maaliin. Mutta eläimet tulee jättää rauhaan inhimillistämiseltä.

Me luemme ja kulutamme kirjallisesti täyttä paskaa. Ja sitähän kuluttaminen perimmiltään on – ulosteen tuottamista. Työllämme muutamme vangitun aikamme laskettavaksi valuutaksi, jonka harhaisessa kuluttamisen vapaudessamme prosessoimme omistamiksi tuotteiksi. Kotini on täynnä paskaa!

Kohdellessamme elävää organismia (jonkalaisia mekin olemme) kulutustuotteina, me ympäröimme itsemme ulosteella. “Olet, mitä syöt”. Me seilaamme samassa veneessä tämän paskan ympäröimässä veneessä. Niin sinä Antti Nylén kuin minäkin. Ja siitäkin huolimatta ihailen ja rakastan kirjoitustasi. Se on sitä harvinaisuutta, joka ei ole paskaa. Kiitos siitä.

Advertisements

One thought on “(Anti-)Nylén

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s