Diabolisesta ajattelusta

Eugène_Delacroix_-_Lion_and_Snake_-_Walters_371219

… jatkan siitä mihin jäin.

Kun tasa-arvoinen avioliittolaki on esillä tulin taas ajatelleeksi avioliittoa symbolina. Sen on sanottu olevan yhteiskuntamme pienimmän yksikön (perheen) edellytys. Jos ei institutionaalinen avioliitto, niin ainakin vapaaehtoinen avoliitto vähintään. On totta, että nykyisessä keskustelussa puhutaan enemmän ihmisoikeuksista kuin avioliiton symbolisesta merkityksestä. Siitäkin huolimatta avioliiton symbolinen funktio kulttuurissamme on ohittamaton.

Aikaisemmin tein erottelun symbolin (yhteenliittäminen) ja diabolin (erilleen repiminen) välille. En tässä lähde tätä erottelua enempää erittelemään. Menen suoraan diaboliseen ajatteluun. Mitä se voisi olla? Miten se muuttaisi kulttuuriamme? Onko tasa-arvoinen avioliittolaki diabolista?

Kun jotain muutetaan merkitsee se yleensä jo olemassa olevan hajottamista. Näin on myös tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla. Avioliitto halutaan merkittävän kansanosan toimesta nähdä kahden aikuisen henkilön väliseksi institutionalisoiduksi liitoksi. Sukupuolella ei ole tässä enää väliä. Argumentit sukupuolineutraalin liiton puolesta ovat kiistattomat. Vastustajien suunnalta ei suuremmin ole kuulunut rationalisia argumentteja. Keskeisimmät sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustavat kannat nojaavat jo olemassa olevaan perinteeseen avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona tai uskonnolliseen perustaan tämän tradition pohjana. Tämän tradition muuttamisen pelätään muuttavan perustavanlaatuisesti yhteiskuntaamme. Mitkään rationaaliset argumentit tai empiiriset tulokset eivät tällaisen muutoksen puolesta puhu.

Mutta onko sukupuolineutraali avioliitto esimerkki diabolisesta ajattelusta? Vastaan yksinkertaisesti – ei. Sukupuolineutraali avioliitto muuttaa ja repii hajalle traditionaalisen avioliittoinstituution, mutta sen symbolista funktiota se ei muuta mihinkään. Yhteenliitos pitää sisällään edelleen ulossulkeisen eli eksklusion. Tässä mielessä yhteiskuntamme tuhoa pelkäävät tuomiopäivien tuloa saarnaavat joutuvat taas kerran pettymään ja muut saavat nukkua yönsä rauhassa.

Sukupuolineutraali avioliittolaki toisi kahden aikuisen ihmisen välisen rakkaussuhteen juutalais-kristillisen sopimusinstituution piiriin. Tämän sopimuksellinen (eli symbolinen) toiminta vain laajentaisi vaikutusalaansa. Ja tätä en kritisoi. Totean vain tämän olevan symbolista, ei diabolista ajattelua.

Diabolinen ajattelu perustuisi erilleen repimiseen, jossa symboliset merkitykset hajotettaisiin. Jatkuva auki repimisen akti, joka ei jättäisi ulos sulkemiselle tilaa taikka mahdollisuutta. Kaikki olisivat tervetulleita, koska ristiriitaisesti ilmaistuna ei olisi mitään tilaa minne toivottaa tervetulleeksi. Suora diabolinen ajattelu on siis mahdottomuus. Siksi sitä tuleekin harjoittaa aina epäsuorassa diskurssissa.

Sukupuolineutraali avioliitto pitää edelleen sisällään eksluusion. Vaikka piruja maalaillaan seinille, niin uusi avioliittolaki ei sallisi kahden lapsen, aikuisen ja lapsen taikka ihmisen ja eläimen välistä avioliittoa. Ja erittäin painavista syistä hyvä näin. Sukupuolineutraalissa (tai siis tasa-arvoisessa) avioliitossa kaksi aikuista ihmistä saavat sanoa toisilleen: ”tahdon”. Heidän kummankin katsotaan ymmärtävän, mitä tuo sanomisen akti tarkoittaa. He siis ymmärtävät sen symbolisen merkityksen. Lapsen ja eläimen ei nähdä tätä merkitystä ymmärtävän… ja näin meidän kulttuurimme ja yhteiskuntamme perusta on turvattu.

Jos me emme kykene ajattelemaan diabolisesti suoraan, on meidän keskityttävä ”katsomaan sivulle” ajatellessamme symbolisesti. Olen pyrkinyt systemaattisesti välttämään raamatullisia ja moraalisia ulottuvuuksia kirjoittaessani diabolisesta ajattelusta. Mutta diabolinen ajattelu tapahtuu aina pimeydessä ja sisältää meidän ”pahuuden” kohtaamisen, jota muutemme pyrimme välttämään. Silti se on meistä erottamaton ”varjo”, joka seuraa meitä kaikkialle missä on valoa. Mitä kirkkaampi valo, sitä tummempi ja pidempi varjo. Tämä selittää hyvin sen, miksi ihmisen ollessa kaikkein varmin oman näkökulmansa oikeudesta on hän kaikkein sokein näkökulmansa varjosta. Valo sokaisee. Tässä kohdassa voidaan muistuttaa, että latinan Lucifer aamuaurinkoa ja valon tuojaa.

Ja näin kiihkeimmät tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat toteuttavat omaa profetiaansa. Kiihkeästi tahtomalla avioliiton symbolin ekskluusion säilyttämistä he horjuttavat yhteiskuntamme perustaa ja edesauttavat omien pelkojensa toteutumista. He eivät ajattele diabolisesti, vaan antavat diabolisen puolen temmeltää kaoottisesti. Heille kukaan ei ole opettanut ajattelun epäsuoraa diskurssia. Ja tuskin heillä olisi siihen edes kognitiivisia kykyjäkään. Diabolinen epäsuora diskurssi edellyttää harvinaisen syvää ymmärrystä symbolisesta merkityksen annosta.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Diabolisesta ajattelusta

  1. Paluuviite: Spinoza ja elämä osa 9: kristillisen moraalin ala-arvoisuudesta | SchizoBlog

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s