Kategoria: Elämä

Vapautettua mieltä seuraa perse

"Free your mind... and your ass will follow", lauloi Funkadelic vuonna 1970. Tämä lause palautui mieleeni katsoessani YLEn Areenasta BBC:n mainiota sarjaa Disco: Soundtrack of A Revolution. (2023). Sen kolmessa jaksossa käydään läpi kuinka gay-piirien underground-liikkeestä kasvoi noin kymmenessä vuodessa valtavirtaa, joka hukkui omaan mahdottomuuteensa, kun raha pilasi kaiken. Mutta alussa diskot olivat vapauden keitaita … Jatka lukemista Vapautettua mieltä seuraa perse →

Rakkaudesta kirjoittamisesta

Kuvittele mielessäsi mies. Hän on vaeltanut päiväkausia läpi kuuman ja kuivan aavikon. Hänen huulensa ovat kuivuneet ja haljenneet. Ne vuotavat verta. Mies on nääntymäisillään, koska hän ei ole saanut vettä ja paahtava aurinko on kuivattanut hänet melkein kuivaksi. Miehemme näkee kaukana horisontissa talon. Se on ensimmäinen elämän merkki koko hänen vaelluksensa aikana. Viimeisillä voimillaan tarinamme … Jatka lukemista Rakkaudesta kirjoittamisesta →

”Katukivien alla on biitsi!”

Vuosi 1968 oli hullu vuosi. Sen jälkeen on tullut monta hullua vuotta ja ihan viimeisten vuosien aikana väitän tulleen vielä hullumpiakin. Mutta ei mennä niihin, koska jos jotain olen näinä "historiallisina aikoina" oppinut, niin ne ovat ihan perseestä. Haluan takaisin seesteisen ajan, jolloin mitään merkittävää ei tapahtunut meillä eikä muualla. Historian kirjoissa hiljaiset vuodet ovat … Jatka lukemista ”Katukivien alla on biitsi!” →

Psykedeelinen romaani?

Palaan lukijan rooliin kirjallisuudessa. Edelleen olen sitä mieltä, että kirjallisuuden roolin ei pidä typistyä lukijan identiteetin miellyttämiseen. Sama pätee kaikkeen taiteeseen, mutta erityisesti kirjallisuuteen. Lukeminen aktina liittyy oleellisesti muutokseen. Lukemisen hetkellä ihminen tulee toiseksi. Teksti nakertaa vanhaan minään murtumia, joiden kautta pääsee läpi jotain uutta ja raikasta. Mutta samalla läpi pääsee pelottavia ja uhkaavia aineksia. … Jatka lukemista Psykedeelinen romaani? →

… ja sitten on kuolema

Olen viimeisten vuosien aikana tehnyt paljon tuttavuutta kuoleman kanssa. En missään runollisessa ja dekadentissa mielessä, jossa flirttaillaan kuoleman ajatuksen kanssa, vaan sellaisen arkisen ja hyvin raadollisen kuoleman kanssa, joka kohtaa meitä kaikkia ikääntyessämme. Meistä onnellisimmat kohtaavat sen yllättävän kohtauksen seurauksena, jolloin henki on poistunut meistä ennen kuin kolautamme päämme maahan kaatuessamme. Onnettomimmat meistä kohtaavat vääjäämätöntä … Jatka lukemista … ja sitten on kuolema →

Woke

Muistan erittäin hyvin kun ensimmäisen kerran törmäsin "woke-kulttuuriin". Kuuntelin sivukorvalla kävelyllä podcastia Fucking Cancelled ja ihmettelin, että miksi heillä on jotain niin paljon vastaan Madonnan yleiseen tietoisuuteen nostanutta "vogue" tanssia kohtaan. Tämän jälkeen aloin kuuntelemaan podcastia hieman tarkemmin ja ymmärsin, että puhutaan "wokesta" ei "voguesta". En ole ottanut osaa akateemiseen maailmaan kohta 25 vuoteen. Se … Jatka lukemista Woke →

Diskordianismi eli luo oma uskontosi

Kirjoittaminen pennillä sanaa kohti on naurettavaa. Jos oikeasti haluaa tienata miljoona dollaria, niin paras tapa on perustaa oma uskonto. L. Ron Hubbard Kaikki transsendenssiin kurottavat uskonnot ovat poikkeuksetta ihmiselle haitallisia ja niitä pitää välttää mahdollisimman tehokkaasti, jos haluaa elää elämisen arvoista elämää. Useat niistäkin uskonnoista, jotka eivät tavoittele havaintokokemuksen ulkopuolelle jäävää ovat haitallisia, koska ne … Jatka lukemista Diskordianismi eli luo oma uskontosi →

SchizoBlog 20 vuotta

Niinpä. Ajattelin 9/11 -vuosipäivänä aikoinaan aloittaa blogin. Ja tässä sitä ollaan 20 vuotta myöhemmin ja ihmetellään, minne se aika on oikein kadonnut. Oonhan tämä blogi ollut jo pari vuotta aika pitkälle "maintenance tilassa". Mutta postataan merkkipäivän kunniaksi yksi postaus (ties vaikka innostuisi lisää postailemaan tässä jossain vaiheessa). SchizoBlog syntyi siis 11. syyskuuta 2002 kun olin … Jatka lukemista SchizoBlog 20 vuotta →

2020

2020

Kohta tämä kirottu vuosi päättyy ja uusi riesa laskeutuu harteillemme. Anteeksi, mutta en voi olla muuta kuin kyyninen ja pessimistinen tulevaisuuden suhteen. Takanani on vuosi piinaavaa yksinäisyyttä ja tukahduttavaa kyvyttömyyttä muuttaa tilannetta. On ollut pakko alistua kohtalolle ja niellä sen karvas liemi. En yritä edes ajatella, että jokaisella synkällä pilvellä on hopeinen reunus. Tämä vuosi … Jatka lukemista 2020 →

Oma elämä – luova prosessi

Eilen iltaa istuessani ystäväni kanssa aloimme keskustelemaan elämästä ja siitä kuinka vaikeaa on löytää oma itse. Siis sitä tyypillistä kelaamista elämästä, ihmisistä, suhteista ja niin edespäin. Mutta koska olen oman elämäni skitsoanalyytikko, niin pyrin avaamaan omaa näkemystäni kyseisiin asioihin. Aloitetaan ihan perustasta. Mitään "todellista" tai "aitoa" minää ei ole. Todellisen minän etsiminen on mahdoton prosessi … Jatka lukemista Oma elämä – luova prosessi →