SchizoBlog 20 vuotta

Niinpä. Ajattelin 9/11 -vuosipäivänä aikoinaan aloittaa blogin. Ja tässä sitä ollaan 20 vuotta myöhemmin ja ihmetellään, minne se aika on oikein kadonnut. Oonhan tämä blogi ollut jo pari vuotta aika pitkälle ”maintenance tilassa”. Mutta postataan merkkipäivän kunniaksi yksi postaus (ties vaikka innostuisi lisää postailemaan tässä jossain vaiheessa).

SchizoBlog syntyi siis 11. syyskuuta 2002 kun olin ollut liian pitkään kirjoittamatta mitään. Piti saada hyvä tekosyy kirjoittaa. Olen aina ollut kirjoittaja ja pitkä aika ilman kirjoittamista oli tehnyt itsestäni itselleni vieraan henkilön. Eli aloitin kirjoittamaan blogia ja aiheena oli mitä sattui.

Kaikki vanhan koulukunnan bloggaajat muistavat kuinka tuolloin ei ollut mitään tietoa lifestyle-blogeista tai muusta sen sellaisesta. Kaupallista yhteistyötä ei juuri tehty (vaikka PimpMyLaptop oli vähän aikaa sponsorina SchizoBlogille… mitäköhän heille kuuluu nykyään?). Mutta en sorru olemaan setämies ja selittämään kuinka silloin kaikki oli paremmin. Ei ollut paremmin. Ei silloin ollut asiat huonommin. Asiat nyt sattuivat olemaan, mitä ne silloin olivat. Ja aika kultaa muistot ja sen sellaista.

Mitäs sitten? Ne, jotka ovat seuranneet elämääni sosiaalisen median puolella ja muualla, tietävät olevani nykyään dekkarikirjailija (esikoisvaiheessa vielä, mutta jatkoa on tulossa). Jotenkin se oli täysin johdonmukainen jatko blogin kirjoittamiselle. Filosofinen etsivätoimisto on samaa sekopäistä jatkoa SchizoBlogille. Kallion kaduilla ja baareissa ratkotaan filosofis-psykedeelisesti rikoksia. Eli tyylipuhdasta jannetoivoniemeä.

Jotkut ovat kysyneet, että kuka näistä dekkarihamoista on eniten minua. Voin vastata, että ei yksikään. Eletty elämä tietenkin toimii kirjailijan aineksena, mutta ei Filosofisen etsivätoimiston seikkailut ole mitään autofiktiota tai omaa sen kummempaa kosketuspintaa yksityiselämääni. Tunnustuksellinen ja dokumentatiivinen kirjallisuus ei oikein sovi minulle. Se rajoittaa liikaa mielikuvitusta.

Ja mielikuvituksesta Filosofisessa etsivätoimistossa on kyse. On ollut mielenkiintoista lukea kommentteja esim. GoodReadsista. Jotkut eivät ole ymmärtäneet yhtään, että mistä kirjassa on kyse. Se ei ole tavallinen dekkari, vaan jotain ihan muuta. Vauhtia (sic.) ja vaarallisia tilanteita on, mutta niiden lisäksi filosofista pohdintaa kieli tiukasti poskessa. Tämä ”palaute” on oma suosikkini:

Anteeksi, mutta tämä on tylsää jaarittelua kun paskantärkeä ja pinnallinen mainosmies leikkii etsivää samalla kun vetää kokaa ja heittelee tavaramerkkejä. Watsoninaan saivarteleva psykedeelifilosofi. Sateenkaariedustus varsin vähäistä. Mitään kiinnostavaa ei tapahdu.

Tinker

Mielenkiintoista on ollut huomata kuinka sana ”sateenkaari” tuo välittömästi jonkinlaisia odotuksia kirjalle. Kirjani ei ole missään nimessä gay-kirjallisuutta vaikka siinä homoseksuaaleja esiintyykin. Näille sateenkaaren värejä haikaileville Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari on ollut varmaan pettymysten pettymys.

Pieni update elämästä muuten… olen taas kerran työttömänä ja etsin uusia haasteita (saa vinkata hyviä mestoja ja positioita). Asun edelleen samassa kämpässä kuin vuosia sitten. Itse asiassa tämä väliaikaiseksi tarkoitettu järjestely on osoittautunut harvinaisen pitkäaikaiseksi. Korona-aika oli minulle poikkeuksellisen raskasta henkisesti, koska lamaannuin täysin ja vaivuin aika synkkään masennukseen. Siitä on kuitenkin päästy yli ja tunnen taas käveleväni omilla jaloillani. Siinäpä keskeiset. Omassa elämässä ulkoisesti tuntuu tällä hetkellä tapahtuvan niin vähän, että ei siitä mitään sen ”syvällisempää” ole kerrottavana. Olen keskittynyt enemmän pääni sisäiseen maailmaan ja sen auki kirjoittamiseen.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkäpä jopa postauksen useammin kuin kerran kahdessa vuodessa…