Kategoria: Media

Digihumanisti

Vuonna 2004 jätin lopullisesti Helsingin yliopiston taakseni. Olin valmistunut sen humanistisen tiedekunnan suojissa. Erityisesti olen viime aikoina ollut kiitollinen siitä, että yliopisto mahdollisti kosketuksen internetiin jo ensimmäisenä oppivuotena 1993. Alkuinnostuksen laannuttua tunsin kuitenkin miltein allergista inhoa aihetta kohtaan; ei se nyt niin ihmeellinen ollut ja minulla oli parempaakin tekemistä. Parin vuoden uusluddiittilaisuuden jälkeen kipinä nettiä ja … Jatka lukemista Digihumanisti →

Taas me kehtaamme

Juhlapuheissa me suomalaiset haluamme hurskastella omalla ahkeruudellamme ja rehellisyydellämme. Me pidämme sen, mikä on sovittu ja teemme ahkerasti kaiken sen työn, joka meille on määrätty. Mutta reiluja meistä ei näytä saavan edes tekemällä. En ole edes hämmästynyt viime aikaisia tempauksia, joissa me tunnolliset ja rehelliset suomalaiset olemme nostaneet hakaristilipun hätämajoitusta tarjoavan vastaanottokeskuksen lipputankoon tai kuinka Facebookissa … Jatka lukemista Taas me kehtaamme →

2000-luvun viihde osa 2: Toisto

Elokuvassa Groundhog Day (1993) Bill Murray näyttelee kyynistä television sääennustajaa, joka joutuu omituiseen aikapoimuun eläen yhden ja saman päivän kerta toisensa jälkeen uudestaan. Lukemattomia kertoja saman päivän elänyt päähenkilö tuntee päivän ja paikkakunnan kaikki tapahtumat ulkoa. Lopulta hän onnistuu tehtävässään (löytää rakkauden) ja pääsee ulos aikapoimusta. Groundhog Dayn kuvaama tilanne kuvaa hienosti digitaalisen kulttuurin keskellä … Jatka lukemista 2000-luvun viihde osa 2: Toisto →

2000-luvun viihde osa 1: Immersio

Italo Calvinon teos Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle (1993, suom. 1996) on merkittävä puheenvuoro tulevaisuuden kirjallisuudesta. Teos perustuu Calvinon luentoihin, jotka hänen oli tarkoistus pitää Harwardissa vuonna 1985. Valitettavasti Calvino ehti kuolla ennen luentojen pitämistä. Onneksi meille jäi valmiit käsikirjoitukset viidestä luennosta, jotka julkaistiin postuumisti. Koska en ole Calvino, niin en puutu kirjallisuuteen. Mutta olen työni johdosta … Jatka lukemista 2000-luvun viihde osa 1: Immersio →

Uusmitättömyyden aikakausi

Olen niin sanotun postmodernin ajan lapsi. "Postmodernin" määritelmästä voidaan vääntää kättä vaikka maailman loppuun saakka, mutta sanotaan sen nyt merkitsevän vanhoilla merkityksellisillä asioilla leikittelyä. Nuoruuteni elin 1980-luvulla, joka oli postmodernin riemuvoiton vuosikymmen. Tuon ajan vaikutusta omaan kehitykseeni ei voi vähätellä. Olen 80-luvun lapsi. Mutta 80-luvun merkityksestä huolimatta, en tunne suurtakaan nostalgiaa tuota aikakautta kohtaan. Vaikka … Jatka lukemista Uusmitättömyyden aikakausi →

Konservatistien paranoia

Tehdään heti aluksi selväksi yksi asia. Tunnen syvää vastenmielisyyttä Timo Hännikäisen ajattelua kohtaan. Hänen teoksensa edustavat kaikkea sellaista, mitä katson vastustavani ja osittain jopa pilkkaavan. Kaikesta vastenmielisyyden tunteistani huolimatta en voi olla tunnustamatta, että mies osaa kirjoittaa. Ja juuri siksi olen katsonut velvollisuudekseni tutustua hänen tuotantoonsa. Viimeksi Punaisessa Planeetassa vieraillessani käteeni tarttui Hännikäisen ja Tommi Melenderin … Jatka lukemista Konservatistien paranoia →

Blogi-setä pohtii

Hesarin tämän päiväinen juttu "Suomen parhaat bloggaajat tienaavat kuin lääkärit" on herättänyt otsikkonsa puolesta paheksuntaa suunnalla jos toisella. Ja onhan tuo otsikko luokattoman kehno. Mutta jatkaa samaa tasoa, mitä Helsingin Sanomilta on tottu jo odottamaan. Verkkosivulla Hesari ei edelleenkään osaa laittaa linkkejä juttuihin. Ei vaikka jutun aiheena on verkkojulkaisut.Mutta ehkä tässä piilee se syy, miksi jotkut harvat muotibloggaajat … Jatka lukemista Blogi-setä pohtii →