Kuninkaiden paluu?

Ei ole mikään uutinen, että länsimäinen maskuliinisuus on kriisissä. Miehisyys on ollut kriisissä jo pitkään. Mutta viime aikoina oman elämäni kautta olen kohdannut oman miehisyyteni kriisin hyvin konkreettisesti. Olen aina kadehtinut naisille suunnattujen julkaisujen määrää ja kirjoa. Naisille suunnatut lehdet ovat hakanneet miehille suunnatut vastineensa jo vuosikymmeniä.

Myönnetään, että alkuaikojen Playboy oli paljon muutakin kuin tissikuvia naisista. Mutta yleisesti miehille suunnatut vaihtoehdot lehdistön suunnasta ovat keskittyneet pornoon, tekniikkaan tai metsästykseen. Miehen eksistenssiin keskittyvät julkaisut ovat loistaneet poissaolollaan lehtihyllyissä.

Onneksi meillä on internet. Se on madaltanut julkaisukynnystä niin hyvässä kuin pahassa. Niinkin nolo aihealue kuin naisten pokaaminen eli pelimieskulttuuri on löytänyt itselleen otollisen maaperän julkaisuille. Nämä seksinälkäisten nulikoiden forumit ja blogit voi jättää omaan arvottomaan arvoonsa. Mutta ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin.

Olen pitkän aikaa seurannut verkkojulkaisua Return of Kings. Sivusto on moniääninen julkaisu, jossa mennään täydestä typeryydestä miltein nerokkaisiin analyyseihin maailmasta manosfäärin näkökulmasta. En allekirjoita kaikkia sen kirjoituksia, mutta ne eivät ole yhdestä suusta. Kirjoittajia on monia ja tasojen kirjo sen mukainen. Hyvä niin, koska pitäisi loukkausena itseäni kohtaan, jos joku yksittäinen henkilö sanoisi kirjoittavansa kaikkien miehien puolesta miten asiat ovat (hyvää retoriikkaa se olisi, mutta aika typerää loppujen lopuksi).

En tunne sivuston statistiikkaa, mutta uskoisin luetuimman osion olevan “Game”. Toivottavasti olen väärässä, mutta pahoin pelkään, että olen oikeassa. Mutta nämä pelimiehille kirjoitetut postaukset eivät ole täysin sitä, mitä niiden uskoisi olevan. Esimerkiksi ”The Biggest Hindrance To Success With Women Is Ego” on mainio kirjoitus siitä, että liian cooli sisäinen minäkuva vain pilaa parhaat mahdollisuudet lähestyä naista. On alleviivattava, että puhutaan lähestymisestä, ei pokaamisesta. Mitään pahaa ei voi olla siinä, että lähestyy jotain toista henkilöä. Jos tulee vastaan kylmä suihku, niin voi siirtyä eteenpäin. Hyvin usein “ei” merkitsee, että “not a chance”. Mutta se ei ole maailmanloppu. Hymyileminen toiselle ja moikkaaminen voi johtaa johonkin enempään tai sitten ei. Hymyn ja moikkaamisen väliinjättäminen johtaa siihen raastavaan “mitä jos olisin sittenkin” looppiin. Ja tulee muistaa, että hymyilevä moikaaminen on vain sitä eikä yhtään enempää tai vähempää. Deal with it.

Miehenä olemisen pitää olla muutakin kuin naisten jahtaamista. Vaikka me kaksilahkeiset suunnistamme valitettavan usein peniksillämme, niin on meistä hyvin paljon muuhunkin. Seksi on mahtavaa ja antaa sen hetkellisen helpotuksen yksinäiseen elämään. Samoin pitkä ihmissuhde syventää omaa suhdetta elämään. Tästä kaikesta huolimatta täältä lähdetään yksinäisinä, ilman omaisuutta ja kuolemattomuuttaan ei kukaan ole tänne tullut todistamaan. Tämä ei sinänsä kuulu pelkästään miehenä olemisen problematiikkaan, mutta hyvin vähälle huomiolle se ainakin länsimaissa on jäänyt viimeisten parin vuosisadan aikana. On suorastaan riemastuttavaa, että Return of Kingsin kirjoittajien joukossa on henkilöitä, jotka suosittelevat meditaatiota miehenä olemisen ongelmien ratkaisemiseksi.

Olen harjoittanut transsendenttistä meditaatiota muutaman kuukauden ajan. En parantaaseni “peliäni” tai löytääkseni sisäisen vallan tahdon. Se on ollut tutustumista omaan itseen. Istua kaksi kertaa päivässä 20 minuuttia hiljaa ja antaa ajatusten virrata mielessä, antaa mahtavan keinon tutustua itseen. Aluksi haluaisi lopettaa koko homman viiden minuutin jälkeen, mutta sitten ymmärtää tämän kärsimättömän jukurin olevan joku muu kuin itse. Sitä ottaa ulkoisen tarkkailijan position. Tärkeintä ei ole tuomita tätä sisäistä hätähousua, vaan olla armollinen häntä kohtaan. Hän on kuin pelokas apina, joka ei kykene olemaan paikoillaan sekuntiakaan. Ja hänellä on hyvä syy olla hädissään. Meditaatio on hänen joutsenlaulunsa ensitahdit. Tämän pelokkaan apinan on kuoltava. Väkivalloin sitä ei tehdä. On otettava se syliin ja rauhoitettava hänet. Me kaikki kuolemme aikanamme. Hänen aikansa on tullut.

Ihmisenä oleminen ei ole helppoa. Ei se ole koskaan ollut eikä sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Oman elämäni ongelmien keskellä oman sukupuoleni kysymykset ovat tulleet entistä keskeisimmiksi. Miten olla mies olematta itseään ylikorostava macho-egomaanikko? Miten olla vaipumatta munattomaksi työkalulaatikon jatkeeksi? Kummallakin sukupuolella on omat vaikeutensa ja parisuhteessa näistä ongelmista tulee yhteisiä. Valitettavan usein nämä yhteiset ongelmat jätetään ratkaisematta, koska omat ongelmat kävelevät parisuhteen ongelmien ylitse. Siihenhän se ongelma hyvin usein tiivistyy. Miten vaientaa se sisäinen pelokas apina, jotta voisi avautua maailmalle, toiselle ja yhteisille ongelmille?

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Kuninkaiden paluu?

  1. Paluuviite: Sukupuolien välinen sota ja rauha | SchizoBlog

  2. Paluuviite: Suunsoittamisesta | SchizoBlog

  3. Paluuviite: Pelkoa ja inhoa: manosfääri – SchizoBlog

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s