Kategoria: Gilles Deleuze

Diskordianismi ja Deleuze

Olen jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut diskordianismista. Aluksi en sitä ymmärtänyt, mutta tällä vitsiuskonnolla on paljonkin tekemistä Gilles Deleuzen filosofian kanssa. Tämä on vielä hyvin varhaisessa vaiheessa olevaa ajattelua, mutta tämä pitää saada itsestä ulos. Aloitetaan perusteista. Mitä on diskordianismi? Diskordianismin perustivat Gregory Hill (1941–2000) ja Kerry Thornley (1948–1998) istuessaan 1950-luvun lopulla Los Angelesilaisten keilahallien … Jatka lukemista Diskordianismi ja Deleuze →

Kirjojen kertomaa

Koin tänään oman Proust-kokemukseni, kun kävin antikvariaattiliike Vihreästä planeetasta hakemassa Ronald Boguen teoksen Deleuze and Guattari (1989). Menin kirjan kanssa Rytmiin selailemaan sen sivuja. Katseeni kulki tutuilla sivuilla ja hetkessä olin imeytynyt reilut 30 vuotta ajassa taaksepäin. Tämä ei ollut seurausta mistään erillisestä lauseesta, vaan juuri tutun tekstin ja sivujen näkemisestä uudestaan. Ronald Boguen teos … Jatka lukemista Kirjojen kertomaa →

Vapauden vastatuuli

Donald Trumpin virkaanastujaisia katsoessani oli televisio laitettava pois päältä päähenkilön puheen kestettyä minuutin ajan. Aloin voida pahoin... todella pahoin. Vapaus todellakin kuolee aplodien ja riemuhuutojen saattamana. Olemme nähneet vapauden kuolevan silmiemme edessä jo useita kertoja. Jostain meidän aikakautemme Nürnbergin massakokouksen tiimellyksen keskeltä korvieni välissä alkoi soida Tom Petty and the Heartbreakersin kappaleen "The Last DJ" … Jatka lukemista Vapauden vastatuuli →

Avoin fanikirje – Mikä meitä vaivaa?

Tämä kirjoitus kumpuaa viimeisimmän Mikä meitä vaivaa? -podcastin jaksosta, jossa Veikka ja Pontus pyysivät kirjoittamaan sellaisen fanin ajatuksia, joka hautoo isänmurhaa. Noh. Isänmurhaa ei tässä tulla käsittelemään (ainakaan suoraan), vaan juuri tuo jakson osa laittoi alulle korvieni välissä mielenkiintoisen ketjureaktion, jota tässä pyrin selventämään itselleni ja muille. Kirjoitetaan tähän pieni kärjistys, joka siitä huolimatta pitää … Jatka lukemista Avoin fanikirje – Mikä meitä vaivaa? →

Hei me kaikki ollaan luovuusguruja…

Kun ihminen heittäytyy luovuusguruksi, niin minussa syttyy välittömästi melkein vastustamaton halu lyödä nyrkillä häntä kasvoihin. Mutta koska en ole väkivaltainen, niin tämä jää aina mielihalun tasolle. Viimeksi tämä halu nousi sisälläni, kun luin lähinnä levytuottajana kunnostautuneen Rick Rubinin teoksen Luovuus ja olemisen taito (The Creative Act: A Way of Being) arvosteluja. Kun Rubinin teos ilmestyi … Jatka lukemista Hei me kaikki ollaan luovuusguruja… →

Mikä hyvää ja pahaa vaivaa?

Ei ole sattumaa, että vähän aikaa sitten kirjoitin särkyneistä internet-unelmista. Tiesin odottaa tätä kirjaa. Ja on mainittava, että kyseessä on minulle varsin tuttujen ajattelijoiden tekemä teos. Eli kyseessä ei ole kirja-arvostelu sen perimmäisessä merkityksessä. Tämä on teoksen lukemisesta syntyneitä ajatuksia ja kehittelyjä. Itse teoksesta sen verran, että kun Suomessa julkaistaan filosofis-kriittinen pamfletti (sellainen tämä on, … Jatka lukemista Mikä hyvää ja pahaa vaivaa? →

Deleuzelaisia sormiharjoituksia osa 1: Differenssi

Kun Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin yhteisen teoksen Anti-Oidipus (1972) julkaisusta oli kulunut 50 vuotta, niin osallistuin juhlatapahtumaan Kaapelitehtaalla. Olin yllättynyt, koska paikalle saapui oman arvioni mukaan noin 200 henkilöä, joista suurin osa oli nuoria. Edustin tilaisuuden ikäihmisosastoa. Paljon oli ehtinyt tapahtua 25 vuodessa, jotka olin viettänyt akateemisen maailman ulkopuolella. Tutkia ja kirjoittaa Deleuzesta 1990-luvulla … Jatka lukemista Deleuzelaisia sormiharjoituksia osa 1: Differenssi →

Akselerationismi, vallankumous ja kirjallisuus

Kotimaiseen keskusteluun termi akselerationismi nousi kun viisi nuorta äärioikeistolaista miestä jäivät kiinni terrorismin ja muun yhteiskunnallisen järkyttämisen valmisteluista vuonna 2021. Suomalaista oikeiston äärilaitaa (lue: perussuomalaisia) ärsytti ilmiselvästi, että ensimmäinen maamme terrorismia suunnitelleet eivät olleet "väärän värisiä". Kankaanpääläisten oikeistoterroristien kerrottiin mediassa kannattavan "erittäin radikaalia akselerationismi-aatetta". Sen tarkemmin tätä termiä ei heti lähdetty määrittelemään. Koska terrorismia valmistelleet … Jatka lukemista Akselerationismi, vallankumous ja kirjallisuus →

Psykedeelinen romaani?

Palaan lukijan rooliin kirjallisuudessa. Edelleen olen sitä mieltä, että kirjallisuuden roolin ei pidä typistyä lukijan identiteetin miellyttämiseen. Sama pätee kaikkeen taiteeseen, mutta erityisesti kirjallisuuteen. Lukeminen aktina liittyy oleellisesti muutokseen. Lukemisen hetkellä ihminen tulee toiseksi. Teksti nakertaa vanhaan minään murtumia, joiden kautta pääsee läpi jotain uutta ja raikasta. Mutta samalla läpi pääsee pelottavia ja uhkaavia aineksia. … Jatka lukemista Psykedeelinen romaani? →

Filosofinen etsivätoimisto

Kun on saanut julkaistua ainoastaan yhden teoksen ja toinen tulossa, niin ei ole vielä aika kirjoittaa "Miten kirjani on kirjoitettu" -kirjoitusta. Mutta olen jo useamman vuoden ajan elänyt Filosofisen etsivätoimiston kanssa. Kyseinen etsivätoimisto muodostuu elitistisestä (mutta siitä eroon pääsevästä) Kimi Katajasta, joka on pitkä, komea, atleettinen ja omaa katujen viisautta lähiössä vietetyn lapsuuden ja nuoruuden … Jatka lukemista Filosofinen etsivätoimisto →