Kun on saanut julkaistua ainoastaan yhden teoksen ja toinen tulossa, niin ei ole vielä aika kirjoittaa ”Miten kirjani on kirjoitettu” -kirjoitusta. Mutta olen jo useamman vuoden ajan elänyt Filosofisen etsivätoimiston kanssa. Kyseinen etsivätoimisto muodostuu elitistisestä (mutta siitä eroon pääsevästä) Kimi Katajasta, joka on pitkä, komea, atleettinen ja omaa katujen viisautta lähiössä vietetyn lapsuuden ja nuoruuden myötä. Toinen toimiston perustajista on pieni, pyöreä, kimittävällä äänellä snobbaileva Benny Serlin. Benny on Kimiä noin 15 vuotta vanhempi, mutta ihan tarkkaa vuosimäärä ei tiedä kukaan muu kuin Benny itse.
Toimiston kolmas epävirallinen jäsen on ylikomisario Anne Seppänen: noin Kimin ikäinen kaunis nainen, joka ei voi sietää Kimiä eikä Bennyä. Vaikka Benny on tämän oidipaalisen kolmiodraaman vanhin, niin hän on ehdottomasti ydinperheen lapsi – täysin sopimaton aikuiseen maailmaan… en tiedä, minne Benny oikein kuuluu, mutta ei ainakaan sinne, minne hän itsensä tunkeilee.
Mutta on siis aika ottaa selvää, mitä Filosofinen etsivätoimisto on ja mistä se on tullut.
Eräänä helteisenä iltapäivänä…
En enää muista tarkkaa vuotta, mutta se taisi olla pari vuotta ennen Koronavuotta 2019. Sanotaan nyt vaikka vuonna 2017. Oli iltapäivä. Kuukausi oli elokuu ja vietin kesälomani viimeistä päivää istuen oluthuone Sörkan ruusussa. Olin jo noin vuoden ajan pyöritellyt päässäni ajatusta romaanista. Alkuperäinen idea (kaikki alkuperäiset ideat ovat paskoja, mutta jostain pitää aina aloittaa) oli kirjoittaa mainostoimistoon sijoittuva sekopäinen komedia, jossa kaikki epäonnistuu onnistumalla.
Siinä Sörkan ruusun pöydässä istuessa idea alkoi hahmottumaan dekkariksi. Tapahtuu rikos, jota ratkomaan päätyy sattumien kautta mainostoimiston copywriter. Mutta tämä copywriter tarvitsi rinnalleen jonkun mainosmaailman ulkopuolisen. Kirjallisesti lahjakkaalla copywriterilla tulisi olla ystävä, jonka seura inspiroisi hänen älyllistä puolta. Ja seuraavassa hetkessä istuin siinä pyödässä Kimin ja Bennyn kanssa.
Katselin noita kahta epämääräistä hahmoa edessäni ja pienin muutoksin he hahmottuivat sellaisiksi kuin he tällä hetkellä ovat. Ja tämä ei ole mitään metaforista hölötystä. He oikeasti istuivat kanssani siinä pöydässä. Meistä kolmesta tuli erottamattomat. En ollut enää yksinäinen ja jossain vaiheessa halusin päästä heistä jopa eroon, koska varsinkaan Bennyä ei kukaan muu kuin Kimi kestä (eikä hänkään aina).
Kundit kertoivat minulle tarinoitaan ja minä kirjasin niitä läppärilläni. Ja kuten kunnon deleuzelaisessa maailmassa, niin kaikki alkoi keskeltä. Ei mitään alustusta aluista tai päämääristä. Tarinat vain alkoivat, pulpahtelivat sinne ja tänne, päättyivät… mutta kuten Benny aina sanoi, niin jokainen loppu on aina uusi alku ja mikään ei koskaan lopu. Kunnes tuli aika aloittaa kaikki siitä alusta, mistä kaikki alkoi.
Sateenkaarimurhat
Filosofisen etsivätoimiston tarinat eivät voineet ulkopuolisille vain pullahtaa jostain ja poistua jonnekin pullahtaakseen uudestaan jostain muualta. Piti saada jonkinlainen rakenne asioille. Oli siis luotava kaikelle alku. Ryhdyin kirjoittamaan Sateenkaarimurhia, joka kertoi tarinan miten Filosofinen etsivätoimisto sai alkunsa.
Benny ei voinut sietää ajatusta mistään alusta. Onneksi Kimi ymmärsi asian paremmin, mutta esitti vastahakoista Bennyn takia. Pidin pääni ja oli saatava kaikelle alku. Alkuperäisen ideani mainostoimisto oli jo olemassa ja se sai nimekseen Glitter. Jokainen entinen kollegani siitä eräästä mainostoimistosta osaa lukea rivien välistä, mistä inspiraatio oli kotoisin. Kaikki kuitenkin on mielikuvituksen tuotetta, jolla ei ole vastaavuutta todellisuudessa.
Sateenkaarimurhat on hyvin omaelämäkerrallinen, mutta kaikki on siellä jossain tekstin seassa piilossa. Oli saatava kaikki se ulos itsestäni. Tämä tietenkin nosti kovia jännitteitä meidän kolmen välille. Siitä huolimatta halusin kirjoittaa kirjan, josta Kimi ja Benny (sekä Anne) olisivat ylpeitä. He ovat minun ”kuvitteellinen yleisö”, jolle kirjoitan kun kirjoitan.
Psykedeelinen empirismi
Lisää huonoja alkuperäisiä ideoita. Alunperin oli tarkoitus antaa Bennyn selvittää rikokset erilaisten filosofisten suuntausten ja metodien avulla, mutta se ei toiminut ollenkaan. Bruce Finkin Tarkastaja Canalin psykoanalyyttiset seikkailut on mainio esimerkki siitä, kuinka tylsää ja huonoa tällainen päälle liimattu älyllinen kikkailu voi olla. Ja Benny oli niin kiinni omassa filosofisessa suuntauksessaan, että oli annettava hänen esitellä maailmalle psykedeelinen empirismi.
Maailma on ihmeellinen paikka ja erityisen ihmeellinen paikka tässä maailmankaikkeudessa sijaitsee korviemme välissä. Valitettavasti jo hyvin varhain meidät opetetaan suhtautumaan mielemme parhaisiin puoliin epätotena ja ei niin tosissaan. Mielikuvitus, harhat, unet, houreet ja näyt ovat juuri niitä ilmiöitä, jotka tekevät meidän aivoista aivot. Tietäminen, totuus ja järkevyys rajoittavat meidän aivojamme. Ennen kaikkea hereillä oleminen on niille erittäin haitallista.
Kaikki on samanarvoista. Ja kaikkeen aivojemme luomaan tulisi suhtautua kepeällä vakavuudella eli leikkimielisyydellä. Aivot, mieli ja me olemme psykedeelisiä. Jokainen kokemus laajentaa kokemushorisonttiamme. On täysin järkevää sanoa, että me heräämme aamulla sinä samana henkilönä, kun menimme illalla nukkumaan. Mutta valitettavasti maailma ei ole järkevä, vaan sitä ei suuremmin kiinnosta, mitä me pidämme järkevänä. Maailma on mitä se on ja se on ennen kaikkea järjetön. Ja me olemme osa maailmaa. Emme mitään sen herroja.
Se idealismi, joka vallitsi 60-luvulla, näki asiat oikein. Hippiliike nujerrettiin, koska paranoidis-fasistinen maailma tunsi sen uhaksi (ja sitähän se oli). Uusliberalistinen tyrannia on vienyt koko biosfäärin kohti tuhoa ja me olemme kuolemassa sukupuuttoon. Kiitos luonnolle ja maailmalle vastainen rationalismi! Ei ihme, että vanhat hipit ja heidän oppeihinsa uskovat ovat vihaisia. No more mr. Nice Guy…
Filosofinen etsivätoimisto kulkee mukanani vaikka emme ole ylimpiä ystäviä. Kimi, Benny ja Anne ovat eräänlaisia demoneja, jotka pörräävät pääni sisällä ja eivät jätä rauhaan. Paitsi minulla on pakosuunnitelma. Minä tiedän, miten Filosofisen etsivätoimiston tarina tulee päättymään. Olenhan minä sen alunkin arkkitehti. En vain tiedä milloin päätepiste tulee tapahtumaan, mutta se tulee jossain vaiheessa eteen.
Mutta siitä ei sen enempää, koska se tulee olemaan EEPPISTÄ!
SchizoBlog 