Skitsokoulun oppitunti 2: Halu

Francis-Bacon-Three-Studies-for-a-Portrait-of-Lucian-Freud-2

Elämä on halua. Halu virtaa meissä ja kaikkialla muualla. Deleuzelle halun käsite on hyvin samanlainen kuin Spinozalla oli conatus. Halu vaikuttaa kaikkialla olevaisessa. Vaikka Deleuze ei palauta halun käsitettään ihmisen ongelmaan, niin hänen ajattelunsa taustalla voidaan aistia ihmisen olemassaolossa kohtaavat ongelmat. Ymmärtääksemme maailman ilmiöitä, on meidän ymmärrettävä se ongelma, johon se pyrkii vastaamaan. Silmän evoluutio voidaan nähdä (pun itended) vastauksena valon asettamaan ongelmaan.

Minkälaiseen ongelmaan tämä ja tuo pyrkii vastaamaan? Emme ota tässä kohdassa kantaa onko vastaus hyvä tai huono, vaan toteamme sen olevan pyrkimys vastata ongelmaan. Tärkeintä on paljastaa vastauksen taustalla vaikuttava ongelma…

… Matti perkele!! Lopetat nyt sen Antin lyömisen. Tämä on vanha koulurakennus ja kuten huomaatte niin täällä käytetään liitutaulua. Mitä se merkitsee? – No, se tietenkin merkitsee sitä, että luokkahuoneessa on pesusieni. Aivan niin. Nyt Matti ottaa tuon kuivan pesusienen ja käy kastelemassa sen lavuaarissa märäksi. Noin. Erittäin hyvä. Ja sitten Matti heittää Anttia päin pläsiä sillä. Varsin onnistunut heitto. Ja sitten Antti ottaa pesusienen ja heittää sillä Mattia. Bravo! Ja pojat voivatkin sitten mennä käytävään heittelemään toisiansa sienellä. Teillä on selkeästi tärkeämpää tekemistä kuin olla lukittuna tässä huoneessa Hus, hus…

… Missäs me olimmekaan? Aivan niin. Maailma asettaa meille ongelmia jatkuvasti. Se pakottaa meidät olemaan luovia. Tai ainakin sitä meissä virtaava halu meiltä edellyttää. Me olemme vastauksia ongelmiin. Valitettavan moni meistä pysähtyy koko elämänsä ajaksi jonkun tietyn ongelman äärelle saavuttamatta mitään vastausta. Halun jatkuva virtaus pysähtyy… Se jähmettyy paikoilleen ja liike on pysähtynyt. Neuroosi on klassinen esimerkki halun virtauksen patoutumisesta. Kerta toisensa jälkeen neurootikko asettuu saman ongelman äärelle luomatta uutta ratkaisua. Hän ei edes pyri vastaamaan ongelmaan, koska on niin kadoksissa jo olemassaolevien ratkaisujen viidakossa.

Elämäni muodostuu heteromiehenä olemisen halun virtauksista, mutta mikään ei minussa ja noissa virtauksissa edellytä eikö nuo virtaukset voisi asettua homoseksuaalin, transvestiitin tai transseksuaalin puroihin. Olisin vastaus toisiin ongelmiin. Ja tätähän luova toiminta on – uusien ongelmien asettamista ja niihin vastausten etsimistä.

Perinteinen psykoanalyysi katsoi, että meidän tulee tukahduttaa eläimelliset ja arkaaiset viettimme, jotta yhteiselo tulisi mahdolliseksi. Räikein tämän prosessin kuvaus on oidipuskompleksi, jossa lapsen tulee jättää äidin syli ja hyväksyä isä osana ”perhejärjestystä”. Deleuze (ja Guattari) katsoo, että mitään halun repressiota ei tarvita, koska meidän yhteisöllisyytemme syntyy tuota jatkuvasta halun virtauksesta. Ero on merkittävä verratessamme sitä psykoanalyysin projektiin.

Antakaamme siitä huolimatta Freudille kaikki se kunnia, mikä hänelle kuuluukin. Mutta traditionaalinen psykoanalyysi näyttäytyy uutta luovan prosessin jarruna ja keskeyttäjänä. Se ei tähtää uuden luomiseen, vaan jo olemassaolevan rakenteen toistamiseen. Psyykkinen kehitys tulee palauttaa tutuille ja turvallisille urille. Neuroottisen toiston taustalla nähdään keskeneräiseksi jäänyt oidipuskompleksi. Ihmisen taustalla vaikuttava ongelma on jo päätetty etukäteen. ”Isän haamu siellä kummittelee…”

Skitsoilu ja filosofia kulkevat käsi kädessä. On paljastettava vastauksen taustalla lymyilevä ongelma. Tämä on aina luovaa toimintaa. Ongelman löytäminen ei ole apteekin hylly, josta vaivaan kuin vaivaan löytyy lääke. Mikään jo luotu ei kelpaa vastaukseksi uuteen ongelmaan. Halun asettama ongelma on aina väkivaltaa jo löydetyille vastauksille. Halun jatkuva virtaus eroaa kaikesta aikaisemmin olleesta. Ottaessamme siitä kiinni, on se jo toisaalla. Näin halu ja differenssi kietoutuvat toistensa ympärille. Differenssi vaikuttaa ontologian alueella ja halu psyykeen. Ne ovat kuin Spinozan yhden ja saman substanssin kaksi eri attribuuttia. Ja tavallaan eivät ole.

Mitä siis haluan teille tässä sanoa? – Jos ette muuta mukaanne tältä tunnilta ota, niin se on tämä. Ei ole täysin sama, mitä teoriaa tai poliittista suuntausta kannatatte. Kysykää tuolta kandidaatilta, mihin ongelmaan se yrittää vastata. Me olemme halujen kohtaamisissa muodostuneita yksiköitä. Sanoa meitä yksiköiksi on jo vähän väärin. Me olemme useiden suhteiden muodostama moneus. Asettuessamme yhteyteen toisten henkilöiden kanssa, muodostamme uuden ”kehon”. Emme ole enää se ”vanha minä”, vaan jotain uutta. Yhteiskunta pyrkii latistamaan tämän, koska kansalaisuus tulee hieman ongelmalliseksi, jos tunnustettaisiin meidän heräävän joka aamu toisena henkilönä kuin menimme nukkumaan. Oidipaalistettu ja kapitalistinen yhteiskunta ei oikein tykkää halusta tai differenssistä.

… No niin. Matti ja Antti haluavat viihdyttää meitä uudella läsnäolollaan. Oli varmasti antoisa hetki käytävässä. Pesusieni ei ole vielä ihan kuiva, mutta poikien paidat ja tukat näyttävät kadehdittavan kosteilta. Hyvä. Hyvä. Jäämme odottamaan vahtimestarin paranoidis-fasistisen diskurssin laskeutumista luokkahuoneemme atmosfääriin. Mutta ei anneta sen tulehduttaa tilannetta… koska halu.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s