Spinoza ja elämä osa 5: affektien kivijalat – halu, ilo ja suru

euler

Olemme jo käsitelleet Spinozan tunneteorian alkeita ja käsitettä ”conatus”. Olemme nähneet, että Spinozan filosofia pyrkii vapauttamaan meidät passiivisten tunteiden muodostamista kahleista tuntemaan aktiivista ilon tunnetta, joka ilmenee Jumalan älyllisenä rakastamisena.

Ennen kuin voimme ymmärtää, mitä tämä amor Dei intellectualis on, on meidän tarkasteltava tarkemmin Spinozan käsitystä meidän tunne-elämästämme (miten tunteemme rakentuvat ja miten ne toimivat). Spinozan teoria tunteista voi tuntua aluksi hyvin vieraalta ja jopa vastenmieliseltä, mutta luottakaa minuun – sen avulla kykenemme muodostamaan selkeän tavan käsitellä tunne-elämän karikkoja elävässä elämässä.

Kolme perustunnetta

Spinoza luettelee kolme perustunnetta: halu, ilo ja suru. Ennen kuin voimme käsitellä iloa ja surua, on meidän kohdistettava huomiomme haluun. Spinozan halun taustalla vaikuttaa conatus – pyrkimys säilyttää olemassaolo. Vaikka tämä ”elämän voima” vaikuttaa kaikkialla maailmankaikkeudessa, niin Spinozan tunneteoria käsittelee tämän voiman ilmenemistä ihmisen elämässä.

Kuten olemme jo todenneet, niin conatus ei ole mikään Tähtien sodan kosmologinen mystinen voima, vaan kaikessa vaikuttava pyrkimys säilyttää olemassaolo. Esimerkiksi kivi, joka on hyvin yksinkertainen olio, ilmentää conatustaan vain olemalla. Se on. Kun lyön lekalla kiven halki, on kiven muoto kohdannut sitä voimakkaamman voiman ja se muuttaa muotoaan (nyt se on kaksi kiveä). Atomien tasolla ei ole tapahtunut mitään muutosta. Ne jatkavat omaa olemassaoloaan sellaisinaan. Tällä banaalilla esimerkillä pyrin osoittamaan Spinozan maailmankaikkeuden dynaamisuuden. Maailmankaikkeus on jatkuvassa muutoksen tilassa vaikka sen perusainekset voivat pysyä muuttumattomina.

Mitä monimutkaisimpiin olioihin siirrytään, sitä voimakkaampaa dynaamisuutta olioissa ilmenee. Ihmisenä oma tunne-elämäni ilmiöineen muodostaa minulle sen kaikkein monimutkaisimman ja sekavimman haasteen elämässäni. Samoin näyttää tunteneen Spinoza, koska hän ei laajenna tunneteoriaansa ihmistä suurempia ilmiöitä koskevaksi kokonaisteoriaksi. Ja hän lähtee liikkeelle conatuksesta.

Kun pyrkimys viittaa pelkästään tajuntaan, on se tahtoa (voluntas). Mutta kuten me olemme jo huomanneet aikaisemmin, niin Spinozan filosofiassa mikään mentaalinen ilmiö ei voi esiintyä ilman sitä vastaavaa ruumiillista ilmiötä. Pyrkimys, jolla viitataan tajuntaan ja ruumiiseen on pyydettä (appetitus). Kun ihminen on hänessä vaikuttavasta pyyteestä tietoinen, niin hänessä vaikuttaa halu (cupiditas).

Kaikesta tästä käy ilmi, ettemme tahdo, halua, pyydä mitään tai pyri mihinkään siksi että pidämme sitä hyvänä, vaan päinvastoin pidämme jotain hyvänä, koska tahdomme, haluamme, pyydämme sitä ja pyrimme siihen. (E3, prop. IX, huom.)

Mikään ei siis ole sinänsä hyvää tai pahaa. Haluamamme on meille hyvää. Mutta mitä ihminen haluaa? Koska me olemme siirtyneet pelkän olemassaolemisen (mikä on se perusta, jolle kaikki rakentuu) piiristä monimutkaisempaan maailmaan, niin pelkän olemassaolon säilyttäminen ei enää riitä. Ihminen ei ole kivi.

Spinoza katsoo meidän toteuttavan omaa olemassaoloamme eniten silloin kun toimimme.

Sikäli kuin voi tajunta pyrkii kuvittelemaan sitä, mikä lisää tai auttaa ruumiin toimintakykyä. (E3, prop. XII)

Me ihmiset (ja monet muut orgaanisen kokonaisuudet ) toteutamme olemistamme toimimalla. Tämä toiminta voidaan katsoa kahtaanlaiseksi: toisaalta me olemme ruumiillisia ja toisaalta me ajattelemme. Lukion psykologian tunneilla toitotettiin kyllästymiseen asti mantraa: ”Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus”. Ja sitä Spinoza meidän korostetusti näkee olevan.

Etiikan kolmannen kirjan aloittavissa määritelmissä Spinoza katsoo ”meidän toimivan kun meissä tai meidän ulkopuolella tapahtuu jotain, jonka adekvaattina syynä me olemme” (E3, määr. II). Tämä adekvaatti syy on sitä, kun me ymmärrämme selkeästi ja kirkkaasti maailman ja siinä tapahtuvat tapahtumat (sillä hetkellä). Spinoza ei vaadi meidän olevan jatkuvasti tässä tilassa, mutta kun me tällaisen tilan kykenemme muodostamaan, niin tuolloin meidän voidaan katsoa toimivan. Ilman tätä selkeää ja kirkasta ymmärrystä meistä tulee olosuhteiden viemiä matkustajia. Halumme on pyrkimystä siirtyä matkustajan paikalta kuskin penkille.

Tajuntamme toimii jossain suhteessa, jossain toisessa taas kärsii; se nimittäin välttämättä toimii jollain tavoin, sikäli kuin sillä on adekvaatteja ideoita, ja se kärsii jollain tavoin, mikäli sillä on epäadekvaatteja ideoita. (E3, prop. I)

Kuvitellaan, että olen taas kerran syvästi rakastunut. Tämä ei ole vaikeaa, koska  kovan ulkokuoreni alla sykkii romanttinen (vuosien varrella arpeutunut) sydän. Kun rakkauteni kohde sanoo minulle: ”Rakastan sinua, Janne” tunnen syvää iloa. En sen takia, että rakkauteni kohteen sanat hyväilevät korviani sinänsä, vaan ne hyväilevät korviani, koska pystyn muodostamaan selkeämmän kuvan suhteestamme. Minulla on myös oikeus tuntea samoin ja vastata samalla mitalla. Jos en näitä sanoja kuule enkä muita niihin verrattavia rakkauden osoituksia koe, vaivun epävarmuuden tilaan. ”Rakastaako hän minua? Miten minun tulisi olla tässä suhteessa? Voinko tuntea näitä tunteita vai mitä?” Olen epävarma rakkauden toimieni suhteen. Ymmärrettävästi tunnen epämieluisaa tunnetta, jota voidaan kutsua aivan muuksi kuin iloksi. Mutta kummassakin tapauksessa olen minun ulkoisen syyn armoilla. Oikea tapa olisi tuntea mitä tunnen kysymättä tunteilleni oikeutusta itseni ulkopuolelta. Toimia!

Mitä ovat ilo ja suru? Voimme hyvin nähdä, että Spinozan näkemyksen mukaan me tunnemme iloa toimiessamme ja surun valtaavan meidän, kun toimintamme on (syystä tai toisesta) estynyt.

Ilo on ihmisen siirtymistä vähäisemmästä suurempaan täydellisyyteen. (E3, affekt. määr. II)

Suru on ihmisen siirtymistä suuremmasta vähäisempään täydellisyyteen. (E3, affekt. määr. III)

Ilo ja suru ovat siirtymistä eli liikkeitä. Ilo ei ole täydellisyyttä. On suoranainen provokaatio sanoa jonkin olevan siirtymistä vähäisemmästä suurempaan täydellisyyteen (ja toisinpäin). Spinoza sohaisee edelleen muurahaispesään. Meidän aikakautenamme haemme edelleen täydellisyyttä sinänsä vaikka olemme sen jo saavuttaneet. Ilo ja suru ovat tapahtumia, joissa ei sinänsä ole mitään hyvää tai pahaa. Siirtyminen vähäisemmästä suurempaan täydellisyyteen vain on meille sopivampaa, koska se lisää meidän toimintakykyä. Voimme aivan hyvin jäädä toimimattomampaan tilaan ja toteuttaa tuota situaatiota täydellisesti.

Spinozalle tunteet näyttäytyvät tasoina, suorina ja kappaleina avaruudessa, kuten geometriassa on tapana hahmottaa maailmaa. Tunne-elämämme kuohuissa on yhtä vähän ”tuomiota” kuin on geometrian harjoitustehtävissä matematiikassa. Opettaja voi aina merkitä vihkon marginaaliin ”oikein” tai ”väärin”, mutta mitään moraalista tuomiota ei niistä voida johtaa. Ne ovat liikkeitä, siirtymiä pisteiden välillä. Mutta tässä on pidettävä mielessä, että geometrian oppikirjoissa kuviot, liikkeet ja tasot ovat banaaleja yksinkertaistuksia maailmasta. Spinoza pyrkii vain tarttumaan tunne-elämämme kuohuihin yhtä ennakkoluulottomasti ja rohkeasti kuin luokan priimus pureutuu oppikirjan haastavimpaan tehtävään. Mikään ei voi olla niin vaikeaa, etteikö sitä järjellä ja viisaudella voisi ratkaista.

Tässä nähdään miksi Spinoza katsoi juuri halun kuuluvan perustunteisiin. Se on tunne, joka ajaa meidät siirtymään kohti suurempaa iloa. Tämä siirtymä ei aina onnistu ja se herättää meissä turhautumista ja kiukkua. Meille tutumpi käsite ”stressi” on ainoastaan spinozalaisen halun estymistä. Aina ei tarvitse keksiä uutta termiä, kun länsimainen filosofia tarjoaa huomattavasti tarkemmin muodostetun käsitteen meille. Ja tässä piilee Spinozan tunneteorian voima. Se on huomattavaan täydellisyyteen hiottua käsitteistöä, jolla ihminen kykenee toimimaan tunne-elämänsä piirissä. Käsitteitä. Ei passiivisesti vastaanotettavia termejä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s