Ne, jotka ovat seuranneet blogiani pidempään jo tietävät minun olevan avoimen vihamielinen niin kokoomuslaisia kuin keskustalaisiakin kohtaan. Tämänpäiväisestä porvariturhautumasta saatte kiittää Suomen nakkikioskien urhoollista Tarzania mitvitiä, joka tarjosi linkin Juha Merosen esittelysivulle. Juhan slogan sanoo kaiken oleellisen: " Sinä ratkaiset sen millaisessa kaupungissa asumme. Auta minua tekemään sinun kaupungista minun kaupunki." Jeps. Kykypuolueesta sitä ponnistetaan. … Jatka lukemista Mun stadi, sun stadi →

Näin syksyisin alkaa taas tipahtelemaan uutuuspelejä, joita varten pitää alkaa suunnittelemaan budjettia sekä aikatauluja. Burnout 3 on pakkohankinta. Torstaina on palkkapäivä, joten ... Ja sitten kaikkien pelisarjojen kuninkaan (ja se ei ole Final Fantasy minun kirjoissani) uusin tarjous GTA - San Andreas tulee ensi kuussa kauppojen hyllyille. Miten tätä enää kestää?

Denverissä on aikoinaan huolehdittu todella perusteellisesti kansalaisten turvallisuudesta atomipommin varalta. Just In Case Atom Bombs Fall on mahtavaa luettavaa suoraan ydinajan alustan (v. 1951). Ohjeissa kehoitetaan pommin räjähtäessä tyynesti pistämään ikkunat kiinni ja odottamaan hälytyksen loppumista. Hälytyksen loputtua otetaan rennosti suihku ja jatketaan elämää. Alla käsikirjan muutama fakta atomipommista. Varsinkin ensimmäinen kohta on typerryttävä. [via … Jatka lukemista Atomipommi →

Näin juuri äsken teleivisiosta lelumainoksen, jossa mainostettiin Hajuhemmot lelua - saatavilla mm. Viemäri-Vesa ja Rasvatukka-Reiska. Lelulaatikon sivulla mainoslause kuuluu: "Pojille Hajuhemmot uusilla ihanan ällöttävillä tuoksuilla 7,50 (norm.9,00)". Jos olisi Benrope, niin sanoisin, että minua ahdistaa. Mutta koska minä olen minä, niin ei ahdista. Miksi tällaisia leluja ei ollut silloin, kun minä olin lapsi?

Mitenkään menemättä taas puoluepoliittisiin keskusteluihin. Internetistä on tulossa kovaa vauhtia poliittisen vaalikamppailun media. Siksipä on hyvä kohdistaa katse siihen miten ehdokkaat mediaa käyttävät. Tällä kertaa en jaksa alkaa työstämään mitään juttusarjaa, vaan puutun Flashin käyttöön. Mutta ensin esimerkki: Kunnallisvaaliehdokas Jari Järn (dem.) Järnin sivuilla oleva feidaus-efekti on järkyttävyydessään aivan omaa luokkaansa. Efektin hinta on se, … Jatka lukemista Fläsäyttääkkö vai ei? →

Kuvataiteilijoiden periksiantamattomuus ja uutteruus jaksaa hämmästyttää jatkuvasti. Tällä kertaa hämmennyksen aihetta tarjoaa Dave Archambault, joka piirtää fotorealistisia muotokuvia tavallisella Bicin kuulakärkikynällä. Täysin käsittämätöntä. [via Metafilter]

Aina ei tarvitse matkustaa maailman ympäri kokeakseen maailman. Joskus voi matkustaa ainoastaan intensiteeteissä. Tämä Gilles Deleuzen periaate matkustamiseen on leimannut tämän viikon lopun tuhoamisia ja tuhlaamisia. Olen bilettänyt intensiteeteissä (ja tästä ei sitten tarvitse vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä kemiallisten stimulanttien suuntaan). Baari-iltoja 0 kpl Kieltäviä vastauksia baarien seireenien kutsuun 1 kpl (ensi kerralla) Sairastettuja … Jatka lukemista Sunnuntai-lista →

Olen ollut koko viikonlopun flunssassa. Tästä johtuen keskeisin maantieteellinen toimintapisteeni on ollut rakas sohvani. Niin paljon kuin rakastankin tätä pehmeää ja tunnollista mööpeliä, niin siinä makaaminen alkaa jossain vaiheessa maistumaan puulta. Flunssassa ottaa eniten päähän se, että kerrankin kun on kotona neljän seinän sisällä, niin ei saa tehtyä mitään merkittävää. Illustratorin tai Flashin kanssa räpeltäminen … Jatka lukemista Käsivarjoilu →

Kaikille niille, jotka jaksavat vieläkin jankuttaa bloggaamisesta marginaali-ilmiönä ja "ei nyt niin kovin isona asiana" voi näyttää ylpeänä New York Timesin sunnuntailiitteen juttua: "Fear and Laptops on the Campaign Trail" Suomessakin ollaan ajantasalla (tavallaan). Hesarin sunnutaisivuilla mainittiin Kallioblogi (allekirjoittanuttakin juttua varten haastateltiin, mutta eipä se näkynyt jutussa ... hmph!). Hyvä niin. Ehkäpä Suomessakin kiinnostus alkaa … Jatka lukemista Marginaali-ilmiö? →

Kaikkien sosiaalitieteilijöiden lempireferenssilapsi Michel Foucault olisi tänään saanut saman kohtelun kuin Yusuf Islam (ent. Cat Stevens), jos hänen Iranin vallankumousta ihannoineet kirjoitukset olisivat yleisemmässä tiedossa. Tämä länsimaista (lue: Yhdysvalloista) katsoen problemaattinen näkökulma on joutunut nyt mikroskoopin alle. Oliko kyseessä aito ihannointi vai liian hätäisesti vedetty johtopäätös? Siinä taas pohdittavaa muutamaksi vuodeksi. [via Reason Online] Ai … Jatka lukemista Foucault ja Iran →