Kategoria: Viihde

Kirjallisuus on ajattelun kehittämistä

Eilen uutisoitiin, että meidän kaikkien käyttämä ja vihaama Spotify astuu Suomessa äänikirjojen markkinoille. Tästä nousi ansaitusti raivo, jonka takana itse asiassa ei ollut pelkästään Spotify, vaan kirjailijoiden ja kustantajien välinen tulehtunut suhde. Mutta en palaa edellisen postaukseni aiheeseen tätä pidemmälle. Minua huolestuttaa enenevässä määrin yleistyvä näkemys, että kirjailijat ja taiteilijat laajemminkin pitäisi jättää täysin markkinoiden … Jatka lukemista Kirjallisuus on ajattelun kehittämistä →

Maun uusi aikakausi

Kun sisällön kuluttamista ohjaavat suositusalgoritmit ja sisällön tuotannosta vastaa enenevässä määrin tekoäly, niin näen maun aseman vain korostuvan meidän aikakaudellamme. Maku on jotain sellaista, jota ei voida automatisoida tai korvata koneellisella vastineella. Tämä johtuu jo siitä yksinkertaisesta syystä, että jos jollekin maulle näin voitaisiin tehdä, niin siitä tulisi automaattisesti (pun intended) mautonta. Maku tuli vastaan … Jatka lukemista Maun uusi aikakausi →

Tekoäly ja kirjallisuus

Ville-Juhani Sutinen on kauan kaivattu kirjallinen häirikkö maassamme. Mutta hän ei ole kuin aikaisemmat ongelmatapaukset. Sutinen osaa ärsyttää meidän aikakaudellamme juuri oikein. Kun hän kirjoitti Hesarissa klassikkoteosten lukemisen ongelmista, niin moni klassikkonsa lukenut tuhahti suuttumuksesta (allekirjoittanut heidän mukana). Sutisen Tietokirjallisuuden Finlandian voittanut Vaivan arvoista: esseitä poikkeuskirjallisuudesta (2022) oli kauan kaivattu (allekirjoittaneen mielestä) ylistys vaikealle ja … Jatka lukemista Tekoäly ja kirjallisuus →

Statussymbolien merkityksen inflaatio

Olin joskus 1990-luvun jälkipuoliskolla hyvin omituisissa bileissä. Bileiden pitäjä ja suurin osa vieraista olivat miljonääriperheiden kasvatteja. Elettiin kuumaa brittipopin aikakautta. Bileissä soitettiin Bluria, Pulpia, Oasista ja bileiden emännän suosikkia Republicaa. Mutta omituisiksi bileet tekivät miljonääriperheiden jälkikasvun pukeutuminen ja käyttäytyminen, joka oli lainattu suoraan brittiläisen työväenluokan tyylikirjasta. Röökipaikalla kaksi näistä nuorista keskusteli jostain brittiläisestä jalkapallojoukkueesta, joka … Jatka lukemista Statussymbolien merkityksen inflaatio →

Kadotettu kertomus

Nykyaikainen ihminen on menettänyt tarinan kerronnan taidon. Meillä on kyky rupatella tarinoita, mutta niiden kertominen on lamaantunut. Tämä tulee ilmi tyhjyytenä ja suunnan puuttumisena meidän elämässämme. Tarinoiden kerronta luo yhteisön ja nivoo yhteen elämän irralliset elementit yhdeksi kokonaisuudeksi. Suurin piirtein näin ajattelee Byung-Chul Han teoksessaan The Crisis of Narration (alkup. Die Krise der Narration, 2023). … Jatka lukemista Kadotettu kertomus →

Miten määritellä taideteos?

Muistan, kuinka aikoinaan nykytaidetta esittelevät Ars-näyttelyt herättivät aina saman keskustelun. Varsinkin vuoden 1995 Ars 95 -näyttelyn Plenge Jakobsenin Valkea rakkaus -teoksessa tehosekoittimessa pyörineet veri, ulosteet ja sperma sai "kukkahattutätien" kysymään, että onko tuo nyt taidetta? Aina sama reaktio. Sittemmin tämä keskustelu on jäänyt vähemmälle huomiolle, koska julkinen keskustelu on keskittynyt huomattavasti aivottomampiin aiheisiin lähinnä eräiden populististen … Jatka lukemista Miten määritellä taideteos? →

Hei me kaikki ollaan luovuusguruja…

Kun ihminen heittäytyy luovuusguruksi, niin minussa syttyy välittömästi melkein vastustamaton halu lyödä nyrkillä häntä kasvoihin. Mutta koska en ole väkivaltainen, niin tämä jää aina mielihalun tasolle. Viimeksi tämä halu nousi sisälläni, kun luin lähinnä levytuottajana kunnostautuneen Rick Rubinin teoksen Luovuus ja olemisen taito (The Creative Act: A Way of Being) arvosteluja. Kun Rubinin teos ilmestyi … Jatka lukemista Hei me kaikki ollaan luovuusguruja… →

Särkyneitä internet-unelmia

Viimeisen parin vuoden aikana olen ollut päivittäin tekemisissä tekoälyn kanssa. Osa tästä on ollut vapaa-aikana tehtyjä kokeiluja, mutta suurin osa on ollut ihan normaalia palkkatyötä. Tämä teknologinen murros on väistämättä tuonut mieleen edellisen vallankumouksen, kun internet oli uusi ja ihmeellinen asia. Aloittaessani opiskelut Helsingin yliopistossa vuonna 1993 kuiske internetistä alkoi supista käytävillä ja luentosaleissa. Lopulta … Jatka lukemista Särkyneitä internet-unelmia →

Vapautettua mieltä seuraa perse

"Free your mind... and your ass will follow", lauloi Funkadelic vuonna 1970. Tämä lause palautui mieleeni katsoessani YLEn Areenasta BBC:n mainiota sarjaa Disco: Soundtrack of A Revolution. (2023). Sen kolmessa jaksossa käydään läpi kuinka gay-piirien underground-liikkeestä kasvoi noin kymmenessä vuodessa valtavirtaa, joka hukkui omaan mahdottomuuteensa, kun raha pilasi kaiken. Mutta alussa diskot olivat vapauden keitaita … Jatka lukemista Vapautettua mieltä seuraa perse →

Lukijan diktatuuri

Kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi, niin olen postmodernin kasvatti. Minun älyllinen kasvatukseni alkeisiin kuului dogmi tekijän kuolemasta. Ainoastaan tekstillä oli merkitystä. Ja sekin oli aina lukijan luoma konstruktio. Tietenkin kaiken tämän taustalla vaikutti ummehtunut romantiikan ajalta juontanut tekijyyden palvomisen kultti. Tekijällä oli kiistaton auktoriteetti, joka yleensä perustui sille, että tekijä oli tekijä. Mutta kuten kaikilla … Jatka lukemista Lukijan diktatuuri →