Nykyaikainen ihminen on menettänyt tarinan kerronnan taidon. Meillä on kyky rupatella tarinoita, mutta niiden kertominen on lamaantunut. Tämä tulee ilmi tyhjyytenä ja suunnan puuttumisena meidän elämässämme. Tarinoiden kerronta luo yhteisön ja nivoo yhteen elämän irralliset elementit yhdeksi kokonaisuudeksi. Suurin piirtein näin ajattelee Byung-Chul Han teoksessaan The Crisis of Narration (alkup. Die Krise der Narration, 2023). … Jatka lukemista Kadotettu kertomus
Elämässä tulee niitä hetkiä, jotka tietää kohtaavansa, mutta niitä pakoilee vuosia. Tämä on yksi niistä hetkistä. Olen tapaamassa Janne Toivoniemeä. Tunteeni ovat varsin ristiriitaiset. En suhtaudu häneen yhtä negatiivisesti kuin Benny, mutta en voi antaa tuolle kirjailijalle anteeksi Bennyn viimeaikaista pahoinpitelyä. Hemmetti hän makaa sairaalassa juuri tällä hetkellä, kun istun tässä baarissa saman pöydän ääressä … Jatka lukemista Suuren auto-metafiktiivisen kirjailijahaastattelun jatko-osa
On marraskuun viidennen päivän ilta vuonna 2024. Yhdysvalloissa alkaa vaalipäivä, jolloin nuo reilut 330 miljoonaa ihmistä eivät ainoastaan valitse itselleen uutta (tai vanhaa) presidenttiä, vaan he valinnallaan tulevat ohjaamaan suunnan minne me täällä Euroopassa tulemme kulkemaan. Geopoliittiset mannerlaatat ryskyvät toisiaan vasten ja pienen maan yksinäinen kansalainen ei voi kuin haukkoa henkeään. Palaan mielessäni reilun kymmenen … Jatka lukemista Kello tikittää, mutta kenelle?
Aloitetaan sanomalla se suoraan: suomalaiset ovat kansana kääntäneet selkänsä kulttuurille. Ja vielä kärkevämmin voitaisiin mainita, että selän kääntäminen ei ole riittänyt vaan kulttuurille näytetään keskisormea. Tämän toteaminen on hieman vaikeaa, kun olen juuri kotiutunut Helsingin kirjamessuilta, joka oli taas tupaten täynnä kirjallisuutta kuluttavia ihmisiä. Mutta messujen kävijämäärä ei ole mikään merkki muusta kuin messujen kävijämäärästä. … Jatka lukemista Kansa, joka käänsi selkänsä kulttuurille
Helsingin kirjamessut lähestyvät ja ajatukset pyörivät paljon kirjallisuuden ympärillä. Ainahan ne sen ympäriltä itsensä löytävät, mutta näinä päivinä enenevässä määrin. Viimeisten viikkojen aikana olen viettänyt aikaa muinaisten kreikkalaisten tragedioiden parissa. Ja tietenkin lähestyn aihetta nietzscheläisestä näkökulmasta, koska se on itselleni tutuin ja resonoi omaa ajatteluani. Mutta keskeistä näiden kirjallisuutemme alun kannalta merkittävissä teoksessa on itse … Jatka lukemista Tragedia ja me
Muistan, kuinka aikoinaan nykytaidetta esittelevät Ars-näyttelyt herättivät aina saman keskustelun. Varsinkin vuoden 1995 Ars 95 -näyttelyn Plenge Jakobsenin Valkea rakkaus -teoksessa tehosekoittimessa pyörineet veri, ulosteet ja sperma sai "kukkahattutätien" kysymään, että onko tuo nyt taidetta? Aina sama reaktio. Sittemmin tämä keskustelu on jäänyt vähemmälle huomiolle, koska julkinen keskustelu on keskittynyt huomattavasti aivottomampiin aiheisiin lähinnä eräiden populististen … Jatka lukemista Miten määritellä taideteos?
Aloitan rakkaasta äidistäni. Hän syntyi 1938 Leppävirran kirkonkylään. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta äitini sairastui syntymänsä jälkeen tuhkarokkoon. Meille harmiton tauti oli tuolloin monille kohtalokas. Äitini menetti melkein kokonaan kuulonsa taudin seurauksena. Elämä savolaisessa pikkupaikkakunnalla ei ollut helppoa kuulovammaiselle lapselle. Tuolloin ei suuremmin osattu suhtautua vammaisuuteen muuna kuin Jumalan asettamana kirouksena tai jotain … Jatka lukemista Miten pysyä siepparina ruispellossa?
"Arvostellaan" taas kaverin kirja. Lainausmerkit siksi, että en ole kriitikko. Mutta Hertsi sellainen on ja siitä tässä teoksessa on kyse. Kuten aikaisemmillakin kerroilla, niin nämä minun arvosteluni eivät ole arvosteluita niiden perinteisessä merkityksessä, vaan teoksen herättämien ajatusten kehittämistä eteenpäin. Teos ampuu nuolen, jonka minä nostan maasta ja ammun sen omaan suuntaani. Herman Raivion Turvaton tila … Jatka lukemista Turvallinen tila on vankila
Kun alamme pohtia suomalaisuutta, niin meidän tulee kysyä, mikä on luonnollisen ja luonnottoman välillä vallitseva ero. Luonnollisiksi lueteltavat asiat nähdään sellaisina, jotka ovat luonnosta ja tavallaan kasvavat itsestään siellä jossain. Luonnoton on jotain sellaista, jota ei löydy luonnosta tai on tuotettu keinotekoisesti. Tämä jaottelu toimii varsin mainiosti aina siihen saakka, kun ymmärretään ettei sillä ole … Jatka lukemista Mitä on suomalaisuus?
Kun Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin yhteisen teoksen Anti-Oidipus (1972) julkaisusta oli kulunut 50 vuotta, niin osallistuin juhlatapahtumaan Kaapelitehtaalla. Olin yllättynyt, koska paikalle saapui oman arvioni mukaan noin 200 henkilöä, joista suurin osa oli nuoria. Edustin tilaisuuden ikäihmisosastoa. Paljon oli ehtinyt tapahtua 25 vuodessa, jotka olin viettänyt akateemisen maailman ulkopuolella. Tutkia ja kirjoittaa Deleuzesta 1990-luvulla … Jatka lukemista Deleuzelaisia sormiharjoituksia osa 1: Differenssi
SchizoBlog 