Kategoria: Kirjallisuus

Syväsukellus prekaarimaailmaan osa 2 – Rakkautta niinku ja vähän muutakin

Jatketaan tätä eeppisiin mittoihin laajenevaa kirja-arvostelua, joka ei ole kirja-arvostelu. Perinteinen arvostelu katselisi kohdettaan jostain establisoituneesta näkökulmasta ja arvostelisi teosta suhteessa arvostelijan allekirjoittamaan instituutioon. Perinteinen arvostelu on aina oidipaalisessa suhteessa kirjaan, kirjailijaan ja kirjallisuuteen. Suuri diskurssi möllöttää taustalla isähahmona rankaisemaan diskurssista poikkeamia ja valmiina oidipaalistamaan kohteensa heti kun siihen tulee tilaisuus... ja sellainen tilaisuus aina … Jatka lukemista Syväsukellus prekaarimaailmaan osa 2 – Rakkautta niinku ja vähän muutakin →

Syväsukellus prekaarimaailmaan osa 1 – Rakkautta niinku

Prekariaatti määritellään Wikipediassa seuraavasti: Prekariaatti on termi, jolla tarkoitetaan tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien ihmisten luokkaa. Myös tällä vuosisadalla syntyneen näennäis- tai pakkoyrittäjien luokan jäsenet lukeutuvat prekariaattiin. Länsimaissa 1900-luku oli proletariaatin sosioekonomisen nousun aikaa. Joskus 80-luvulla unelmoitiin maailmasta, jossa proletariaatista päästäisiin eroon, koska siitä on tullut porvarillista keskiluokkaa. Tämä jäi unelmaksi. Vuosituhannen vaihteen aikakautemme on … Jatka lukemista Syväsukellus prekaarimaailmaan osa 1 – Rakkautta niinku →

Variaatioita Aiheista

Päivällä luin, että Jouko Turkka on kuollut. Hän oli ollut kuolleena jo reilun viikon. Turkan perhe ilmoitti kuolemasta vasta nyt. Heillä on ollut myöhäiseen ilmoittamiseen varmasti omat painavat syynsä ja sitä on turha sen enempää pohtia. Samoin on täysin turha pohtia kuolemaan johtaneita syitä tai Turkan viimeisten vuosien vointia. Niillä millään ei ole mitään merkitystä. … Jatka lukemista Variaatioita Aiheista →

Mätää ja halpamaista: elämän tarkoitusta etsimässä aikakaudessamme

Hunter S. Thompson on yksi merkittävimmistä 1900-luvun lopun kirjoittajista. Ehkä merkittävämpi kuin hän antoi meidän olettaa. Valitettavasti hänen kirjoituksensa ovat jääneet hänen imagonsa varjoon. Elokuva Fear and Loathing in Las Vegas (1998) on yhtä sekopäinen ja sairas kuin kirjakin, mutta samalla se jättää uppoutumatta niihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, joiden äärelle Hunter S. Thompson lukijansa asettaa. Elokuva esittelee meille … Jatka lukemista Mätää ja halpamaista: elämän tarkoitusta etsimässä aikakaudessamme →

Viisastuuko lukemalla?

Pääsiäisen aikaan minun ja monen muun Facebook wallille oli nostettu David Hopkinsin kirjoitus "How a TV Sitcom Triggered the Downfall of Western Civilization". Ensilukemalta minutkin valtasi innostus. Omassa postaukessani luki "Asian ytimessä". Kirjoituksessa käsitellään Frendit sarjaa ja sen koomista epäonnistujaa Rossia. Hopkins katsoo, että Frendeissä tiivistyy meidän aikakautemme vihamielisyys (hän ei käytä tätä termiä, mutta sopii omaan viitekehykseeni) … Jatka lukemista Viisastuuko lukemalla? →

Nuoli yli-ihmiseen osa 3: Ilo ja tieto

Pyyhin terän farkkujani vasten ja kävelin sisälle baariin. Oli keskipäivä, hyvin kuuma ja tyyni. Baari oli tyhjillään. Tilasin viskin. Baarimikko katseli verta ja kysyi: "Jumala?" "Jeps." "Oli jo aikakin, että joku pistää sen tekopyhän nulikan pois päiviltä. Aina leveilemässä faijansa vallalla..." (Nick Land: The Thirst For Annihilation, s. 75) Jumalan kuolema on Nietzschelle suuri ilon hetki. … Jatka lukemista Nuoli yli-ihmiseen osa 3: Ilo ja tieto →

Nuoli yli-ihmiseen osa 2: ”Jumala on kuollut”

Lause: "Jumala on kuollut." on yksi Nietzchen tunnetuimpia lauseita, mutta samalla se on yksi väärinymmärretyimpiä. Nietzsche ei ole akateeminen ateisti, joka palauttaa kysymyksen jumalan olemassaolosta loogiseen ristiriitaan tai kielelliseen sekaannukseen. "Jumala on kuollut" tuo jumalan ajattomuudesta ajan tälle puolen ja tekee jumalasta maallisen. Se ei sano, että jumalaa ei ole olemassa, vaan julistaa elävän jumalan … Jatka lukemista Nuoli yli-ihmiseen osa 2: ”Jumala on kuollut” →

Nuoli yli-ihmiseen osa 1: Miksi luen Nietzscheä?

Olen huomannut, että minulla on kummallinen tapa kiintyä filosofeihin, joiden nimessä on kirjain "z" - Spinoza, Deleuze ja Nietzsche. Olen aloittanut kahdesta ensin mainitusta kirjoitussarjan, jotka kummatkin ovat edelleen kesken (valmistuvat sitten joskus). On siis syy aloittaa kolmas sarja Nietzschestä. Friedrich Nietzsche (1844 - 1900) on vaarallinen kohde kirjoitukselle. Vaara ei piile Nietzschen ajattelussa tai sen akateemisessa … Jatka lukemista Nuoli yli-ihmiseen osa 1: Miksi luen Nietzscheä? →

Tapaus Lindstedt

Viime viikon torstaina jaettiin taas vuotuinen Finlandia-palkinto. Vuoden 2015 voittaja oli Laura Lindstedt teoksellaan Oneiron. En ole vielä teostaan lukenut (seuraavana vuorossa lukulistalla), joten en mene siihen. Eikä ole edes tarve, koska Lindstedtin kiitospuhe palkintotilaisuudessa nosti sellaisen myrskyn, jota ei ainakaan Finlandia-palkintojen yhteydessä ole totuttu kokemaan. Mikä tässä puheessa sitten oli niin kontroversiaalista? - Itse asiassa ei … Jatka lukemista Tapaus Lindstedt →

Marcel Proust ja rakkaudessa epäonnistumisen vääjäämättömyys osa 2

Romanttinen rakkaus on tuomittu epäonnistumaan, koska pohjimmiltaan rakkaus on omien tunteittemme projisointia toiseen. Tästä johtuen me emme koskaan kohtaa toisiamme, joka on edellytys romanttiselle rakkaudelle. Kun olemme lyöttäytyneet yhteen toisen kanssa, alkaa romanttisen rakkauden illuusion taustalta paljastumaan jokapäiväisyys. Toinen ei ole enää mysteeri, vaan kuin ornamentti kotikatumme talon katonrajassa, jota emme ole enää vuosiin huomanneet. Tarvitsemme … Jatka lukemista Marcel Proust ja rakkaudessa epäonnistumisen vääjäämättömyys osa 2 →