Uustaantumuksellinen vaara

Tarkoituksena on kirjoittaa viime päivien kuumasta puheenaiheesta eli Jukka Hankamäen ala-arvoisesta kyhäelmästä Totuus kiihottaa, jonka perussuomalaisten ajatuspaja Perusta meni julkaisemaan. Kohun noustua teoksesta ja sen sisällöstä sanouduttiin irti, mutta sehän on tullut jo tavaksi puolueen suunnalta. Uskottavuus on kaukana irtisanoutumisesta. Puolueessa ollaan vahvasti samaa mieltä teoksen sisällön kanssa.

Mutta ennen kaikkea tätä on palattava ajassa taaksepäin noin vuoteen 1995 ja filosofiin nimeltä Nick Land. Hänen teoksensa Thirst for Annihilation (1992) osui monen sattuman kautta käteeni. Teos imaisi sisäänsä välittömästi; sen sekopäinen ja houreinen teksti oli jotain sellaista, jota en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Edelleenkin Thirst for Annihilation pysyy yhtenä omituisimpina lukukokemuksina elämässäni.

Nick Land (s. 1962) brittiläinen filosofi, joka vaikutti tuolloin Warwickin yliopistossa ja luennoi mannermaisesta filosofiasta. Muutamat opiskelukaverit hurahtivat sen verran vahvasti Landin tekstiin, että lähtivät Warwickiin tutustumaan mieheen. Hän oli matkan arvoinen ja ihan douppia tavaraa. Sen jälkeen miehen ylle laskeutui täydellinen radiohiljaisuus. Netissä häneen törmäsi silloin tälloin, mutta mitään julkaisua ei tullut.

Meni vuosia ja olin unohtanut Landin. Hänen teoksensa keräsi kirjahyllyssäni lähinnä pölyä. Sitten vuonna 2014 alkoi kuulumaan enemmän. Land yhdistettiin omituisiin filosofisiin suuntauksiin kuin acceleratiomnismi (sorry, en keksinyt parempaa uudissanaa) ja spekulatiivinen realismi. Jätän spekulatiivisen realismin käsittelemättä tässä, mutta accelerationismi katsoo kapitalismin tarvitsevan kiihdyttämistä entisestään ja digitaalinen teknologia on paras tapa toteuttaa tämä. Entisestä anti-kapitalistista oli tullut äärikapitalisti.

Mitä tämä kapitalismin kiihdyttäminen tarkoittaa? Yhtiöiden valtaa tulee lisätä äärimmäiseen pisteeseen asti. Ja tämä piste on demokratian tuhoaminen. Kansallisvaltiot tulee hajoittaa pienemmiksi yksiköiksi – yhtiöiksi, joita jokaista johtaa voimakasta toimitusjohtaja. Tämän näkemyksen mukaan ainoastaan ne, jotka ovat kykeneviä johtamaan, saavat johtaa. Muiden tehtävä on palvella yritystä omalla työpanoksellaan.

Tämän lisäksi Nick Land on kehittänyt oman filosofisen suuntauksen ja manifestin nimeltä pimeä valistus (The Dark Enlightenment). Mitään hirveän koherenttia kuvaa tästä opista on vaikea antaa, mutta sen sydämen muodostaa uusreaktionarismi eli uustaantumuksellisuus. Reaktionarismilla tarkoitetaan vallankumouksellisen vastakohtaa. Ensimmäiset reaktionaristit olivat Ranskassa niitä, jotka halusivat peruuttaa Ranskan suuren vallankumouksen. Uusreaktionaristien mielestä kehitys ei tuo parannusta oloihin, vaan ihmiskunnan tulisi palata monarkioihin. Liike vastustaa demokratiaa, ihmisoikeuksia, monikulttuurisuutta ja sekularismia. Myös misogynia kuuluu olennaisena osana liikkeen ajatusmaailmaan.

Ja ei pidä unohtaa vanhaa kunnon rasismia. Uusreaktionalistien mukaan eräät ihmisrodut ovat sopivia ainoastaan orjiksi. On kai sanomattakin selvää, että valkoinen ja kristitty ihminen ei kuuluu näihin ”luontaisiin orjiin”. Naisen asema on muualla kuin valkoisten miesten seassa työelämässä (luonnollisesti).

Nick Landin horinoihin voisi suhtautua olan kohautuksella. Mutta hänen ajatuksillaan on vahvaa kannatusta Piilaakson teknologiapiireissä. Pimeän valistuksen toinen vahva nimi on Curtis Yarvin, joka tunnetaan myös bloggaajana nimeltä Mencius Moldbug. Yarvin on äärioikeistolainen agitaattori, jolla on läheiset suhteen Steve Bannoniin ja miljardööri Peter Thieliin. Ja kun Steve Bannon on kyseessä, niin kaukana ei ole Valkoisen talon nykyinen isäntä. Houreinen valkoista ylivaltaa edustava filosofia alkaa saamaan pelottavia piirteitä.

Totuus kiihottaa

Se ameriikan meiningistä. Palataan pohjoiseen kotimaahamme. Meillä on yksi iso puolue, jonka henkinen ilmapiiri ei ole kaukana Nick Landin pimeästä valistuksesta. Suurin osa perussuomalaisten kannattajista eivät ole koskaan miehestä tai hänen filosofisesta suuntauksesta kuulleetkaan. Ja tuskin edes se heitä kiinnostaisi.

Mutta puolueen johdon lähipiirissä siipeilee ihmisiä, joille Nick Landin ajatukset ovat erittäin tuttuja. Kuvioon astuu Jukka Hankamäki teoksineen. Se edustaa pitkälle samoja teemoja kuin mitä pimeässä valistuksessa puhutaan suu vaahdossa. Ainoastaan ideologisesti täysin sokea henkilö ei näe yhteneväisyyksiä.

Meidän onnemme on, että Hankamäki on akateemisesti epäonnistunut älyllisesti kömpelö tolvana (tämä on todistetusti osoitettu viime päivinä monen häntä lahjakkaamman toimesta – tästä erityismainita päivystävälle filosofille Panu Raatikaiselle).

Koska meillä Suomessa ei edelleenkään ole kovin suuria ”rotuongelmia”, niin pääpaino kotimaisella pimeällä valistuksella on naisissa ja heidän aseman horjuttamisessa. Se ei tarkoita, etteikö rasismi rehottaisi maassamme. Ehkä me emme sorra mustia siinä määrin mitä Jenkeissä tehdään, mutta kun otetaan puheeksi romanit tai saamelaiset, niin eipä tämä pohjoinen ”lintukoto” kovin suloiselta näyttäydy.

Naisista sen sijaan Hankamäellä on paljon sanottavaa, kuten uusreaktionalistilta voikin odottaa. Kun halutaan palata ajassa taaksepäin. Edelleenkin on seassamme ihmisiä (miehiä ja naisia), joille naisten taloudellinen riippumattomuus miehistä on kauhistus. Kun nainen ei enää tarvitse miestä rinnalleen pärjätäkseen maailmassa, niin se asettaa miehet heille vieraaseen positioon.

En halua missään nimessä kieltää etteikö maassamme ole seksuaalisesti turhautuneita miehiä, jotka ovat kokeneet hyvin epämiellyttäviä kokemuksia vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. He eivät tee mitään niillä opeilla, jotka he ovat omaksuneet isiltään ja muilta vanhempien sukupolvien miehiltä. Nämä miehet eivät ole välttämättä pahoja, mutta heidän asemaa on käytetty hyväksi sen sijaan, että heistä oikeasti joku olisi välittänyt. Ja tämä masinointi on suunnitelmallista ja ohjattua.

Hankamäen kyhäelmä on toisintoa Halla-ahon misogyniasta. Älkää antako puheenjohtajan ulkomuodon hämätä. Siellä se sama viha naisia kohtaan nostaa päätään. Ei välttämättä Halla-aho vihaa naisia, mutta misogynialla saadaan kannatusta tietyssä kannatuspohjassa. Ja siitähän tässä kaikessa on kyse – äänien keräämisestä. Kaikki keinot ovat sallittuja sodassa, rakkaudessa ja populismissa.

Mutta palataan näihin miehiin. Se, että on duunissa ja on rahaa, ei riitä. Se, että on kunnollinen ja raitis, ei riitä. Se, että on mies, ei riitä. Tätä on turha kiistää. Näin oikeasti on. Mutta missä se suomalaisille luonteenomainen sisu on, kun ongelmat oikeasti iskevät päin naamaa? Puhua ja puhkua osataan, mutta kun pitäisi ottaa härkää sarvista ja alkaa toimeen, niin pupu menee pöksyyn… siitä ei ole enää kovin pitkä matka, kun käsi ojentuu yläviistoon eteen ja aletaan haikailemaan Suurta johtajaa.

Suomessa on paljon pahoinvointia, mutta mitään kulta-aikaa tuolla menneisyydessä ei ole, jolloin kaikki oli paremmin. Sellaisia lupailevat ovat poikkeuksetta valehtelijoita, joilla on aivan muut tarkoitusperät toiminnassaan. Pimeä valistus, uustaantumuksellisuus ja nuivuus ei ratkaise kenenkään muun ongelmia kuin niiden, jotka haluavat takaisin sellaisen maailmanjärjestyksen, joka tekee meidän elämästä vielä surkeampaa kuin se nyt on. Takaisin palaamisen sijaan suosittelen näkemysten laajentamista ja toisista välittämistä. Se ilkeästi käyttäytyvä incel-mies oikeasti kaipaa jotain kontaktia. Hänen suurin tragediansa on, että hänet on ohjattu aivan väärään suuntaan elämässä. Kun tämän pitää mielessä, niin osaamme ehkä suhtautua heihin rakentavasti eikä hajoittavasti. He ovat jo tarpeeksi hajalla. Peace & Love.