Turn on, Tune in, Drop out

Timothy Leary jaksaa edelleen, 23 vuotta kuolemansa jälkeen, järkyttää amerikkalaista kulttuuria. Hän taitaa olla Karl Marxin jälkeen eniten pelätty kapitalismin vihollinen. Se mikä erottaa Timothy Learyn vanhasta Marxista on, että Leary ei ollut kovinkaan kummoinen filosofi tai edes ennustaja. Vuonna 1967 lyhyen tekstinsä ”Start Your Own Religion” lopussa Leary ennusti, että kymmenessä vuodessa Times Squarella kasvaa ruohoa ja pilvenpiirtäjät ovat romahtaneet. Näin ei käynyt.

Leary aloittama LSD-vallankumous kutistui muutamassa vuodessa olemattomaksi alakulttuurien historian sivuhuomautukseksi. Tämän hän tavallaan edellä mainitussa kirjoituksessa osasi ennustaa oikein. Tästä huolimatta Learyn sotahuuto ”Turn on, Tune in, Drop out” sisältää meidän ajallemme edelleen voimakkaan sanoman, jota pyrin ajanmukaistamaan tässä kirjoituksessa.

Heti aluksi haluan tehdä selväksi, että sanoudun irti kaikista niistä huumesympatioista, joita Learyn tekstit ovat täynnä. Jokainen saa tehdä itse omat valintansa huumeiden suhteen. Ne eivät ole oman sanomani ytimessä mitenkään. Tärkeintä on kohdistaa katse siihen, mitä vastaan Leary halusi oman vallankumouksensa nostaa.

Learyn kiroama televisiokulttuuri on astunut ulos vanhasta olohuoneen täytteestä. Televisiokulttuuri ympäröi meitä kaikkialla. Siitä on kasvanut mediakulttuuri. Se tekee miltein realiaikaisesti kaikesta sitä vastaan nostetusta kapinasta nousevan trendin ja imaisee kapinan osaksi itseään. On tullut entistä vaikeampaa nousta kapinaan mediakulttuuria vastaan. Ja siitä huolimatta me tarvitsemme tätä kapinaa enemmän kuin koskaan.

Aloitan oman kapinahuutoni mediakulttuuriin olennaisena osana kuuluvalla provokaatiolla. ”Sosiaalinen media on meidän aikakautemme rutto; kirottu kulkutauti, joka ei ole tuonut mukanaan mitään säilyttämisen arvoista.” Kun nyt luen tuon kirjoittamani lauseen uudestaan, vakuutun entisestään sen sisältämästä totuudesta. Me eläisimme parempaa elämää ilman sosiaalista mediaa.

Mutta toisin kuin Leary, niin minä en haikaile menneen maailman perään, jossa maaseutuelämän yksinkertaisuus voittaa nykyisen monimutkaisen urbaanin elämän. En halua katsoa taaksepäin, vaan kohdistaa katseeni eteenpäin. Miten kiihdyttää kehitystä siten, että saavutamme sen jonkin, joka meitä odottaa tuolla horisontissa. On matkustettava nopeammin saavuttaaksemme sen.

Tässä tulee 2020-luvulle päivitetty ”Turn on, Tune in, Drop out”.

Turn on

Jos johonkin mediakulttuuri tähtää, niin se on kärsivällisyyden minimoimiseen. Välitön tarpeen tyydytys muodostaa mediakulttuurin mädän sydämen. Välitön tarpeen tyydytys on ansa, jolla meidät otetaan haltuun. Se vieraannuttaa meidät aisteistamme, aivoistamme ja ajatuksistamme.

Rosie Spinksin ilahduttavassa artikkelissa ”The Age of the Influencer Has Peaked, It’s Time for the Slacker to Rise Again” luen melkein kyynelehtien kuvausta 1990-luvun sukupolvielokuvasta Reality Bites:

Nobody cool was trying to monetize their lifestyle back then, or rake in the brand endorsements. Selling out (remember that?) was whack.

qz.com

”Selling out (remember that) was whack.” Maistelkaa tuota lausetta ja kohdistakaa sitten huomionne meidän aikakautemme some-vaikuttajiin. He ovat tehneet itsestään mainosalustan. Ja he eivät edes ymmärrä tuntea huonoa omatuntoa asiasta… koska sellaiseksi mediakulttuuri on luonut sille alisteisen kuluttajan. Me emme enää kuluta pelkästään kulutushyödykkeitä, vaan brändejä. Ja oikeasti me emme edes kuluta niitä. Me palvomme niitä.

Muistan vielä ajan, kun suomenkielessä oli vastine käsitteelle ”selling out”. Se oli ”rahahuora”. Ja kaikessa karkeudessaan se on juuri sitä, mitä itsensä brändeille myynyt some-vaikuttaja on. Hänen ainoa tehtävä on olla esillä ja pitää yllä mahdollisimman laajaa seuraajakuntaa. Mitään muuta hänellä ei ole. Hän on tyhjää täynnä oleva kupla, jonka pinnan on muodostanut brändit. Kun some-vaikuttaja ajautuu ristiriitaan seuraajiensa lukumäärän kanssa (huom. ei seuraajien kanssa), niin hän tekee mitä tahansa säilyttääkseen lukumäärän. Ilmaiseksi saaduilla tuotteilla sattuu olemaan huomattavasti kovempi hinta kuin mitä kaupan hintalapussa lukee…

Miten tehdä vastarintaa tälle? Timothy Learyn vastaus olivat psykedeeliset kokemukset huumeiden avulla. Tänään se ei riitä, koska huumeet on imaistu mediakulttuurin sisälle. Niissä ei ole enää mitään vallankumouksellista. Huumeista on tullut tavallisia kulutushyödykkeitä, joiden laajentama tajuntakin on yhtä ja samaa mediakulttuuria. Saman kohtalon ovat kokeneet jooga ja meditaatio. Ja kun sanon tämän, niin se ei tarkoita etteivätkö edellä mainitut keinot voisi vielä toimia kitkana mediakulttuurin pintaa vasten.

Itse nostan esille vanhan kunnon lukemisen. – Kyllä. Se on mitä meidän aikakautemme tarvitsee. Ihmisten tulee istua alas (tai seistä tai kävellä, jos siltä tuntuu) ja lukea tekstiä. Ja mikä tahansa teksti ei kelpaa. Ainoa oikea tapa lukea, on paperista (tai jostain muusta vastaavasta) tehty kirja. Lukulaite on kirjan simulaatio ja sellaisena osa ruttoa, jota meidän tulee vastustaa. Amazonin Kindle on salakavala juoni, jolla yritetään ujuttaa välitön tarpeen tyydytys jopa lukemisen alueelle. Näen kirjan, jonka haluan lukea. Ostan sen Kindleeni ja alle minuutissa kirja on luettavissa. Näin helposti olemme astuneet välittömän tarpeen tyydytyksen alueelle. Heitä lukulaite pois käsistäsi ja kävele kirjastoon tai kirjakauppaan. Jos kirjaa ei ole kummassakaan saatavilla, niin tilaa fyysinen kirja. Lukulaite on ruton paise, joka pitää puhkaista ja vasta kun se on eliminoitu, voi paraneminen sairaudesta alkaa.

Tune in

Learyn ansioksi on sanottava, että hänen ”Tune in” -vaihe seuraa siitä tosiasiasta, että me emme voi olla jatkuvasti ”Turn on”. Jos ihmiskunta ei tekisi mitään muuta kuin lukisi kirjoja, niin me emme selviäisi hengissä.

Samoin kun Leary näki, että psykedeelinen kokemus laajentaa tajuntaamme, niin meidän tulee ilmaista lukemamme antamaa kokemusta elämässämme; levittää sanomaa. Jos jotain voin suositella, niin edellä mainitun Karl Marxin lukemista. Hänen tekstejään lukemalla oppii ajattelemaan. Marxin tekstien kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta hänen ajattelun selkeyttä ja johdonmukaisuutta, ei kukaan (häntä lukenut) voi kieltää. ”Tune in” Marxin lukemisen kohdalla tarkoittaa tuon saman terävän älyn ilmaisua omassa elämässä. Jos kohtaat ihmisen, joka sanoo Marxin olevan ihan täyttä paskaa, niin hän ei ole 100% varmuudella elämässään koskaan edes pitänyt yhtäkään Marxin teosta kädessään. Unohda hänen mielipide, koska se perustuu ei millekään.

”Turn on” -vaiheessa me koemme jotain, joka kasvattaa meitä. ”Tune in” merkitsee tämän kasvun ilmaisua maailmassa. On osattava löytää ne sanat ja merkit, jotka välittävät mielen kasvamisen ympäristölle. Niille, jotka ovat jo kasvaneet toimii tämä ilmaisu signaalina yhteenkuuluvuudesta. Toisille, taas se olkoot kutsu parempiin pitoihin. Ja muista, että olet tuolloin pitojen isäntä tai emäntä. Käyttäydy sen mukaisesti. Ylimielinen asennoituminen merkitsee, että olet edelleen mediakulttuurin sisäpuolella. Et tuo ulkopuolelta mitään uutta vanhaan peliin, vaan pelaat jo pelattuja kuvioita. Olet vielä liiaksi robotti.

Drop out

Pääsemme Learyn sloganin kaikkein kiistanalaisimpaan kohtaan. Hölmöt ja ilkeämieliset haluavat nähdä kehoituksen ”hypätä pois oravanpyörästä” toimettomaksi heittäytymiseksi. Sitä se ei todellakaan ole. ”Drop out” on valheellisesta todellisuudesta irtisanoutumista, mutta ei missään nimessä maailmasta kieltäytymistä.

Me tarvitsemme enemmän kuin koskaan ”Drop outia”. Taskuissamme tai laukuissamme lepäävät kännykkät eivät nuku koskaan. Otamme kännykkämme esille ja sen näytöltä näemme heti mistä kaikesta me olemme jääneet paitsi, kun emme jakaneet huomiotamme sille. Tärkeintä on, että me emme pysähdy hetkeksikään pohtimaan tämän kaiken täydellistä merkityksettömyyttä.

Tee itsellesi palvelus toimittamalla seuraavat toimenpiteet:

• Ota kaikki notifikaatiot pois päältä (yhdelläkään notifikaatiolla ei ole mitään merkittävää kerrottavaa sinulle)
• Laita kännykkä silent modeen (anna vain ja ainoastaan kaikkein läheisimpien ihmisten puhelujen ja viestien hälyttää sinulle)
• Kahta tuntia ennen kuin olet aikonut mennä nukkumaan, sammuta kaikki (ja tämä tarkoittaa kaikki) näytöt pois päältä; ota kirja esille ja lue sitä, jos sinulla on läheinen vierelläsi keskustelkaa tai kosketelkaa toisianne, mutta sammuttakaa jokainen näyttö.

”Drop out” ei merkitse mediakulttuurista luopumista, vaan sen otteesta irtisanoutumista. Meillä jokaisella on kaikki keinot irtautua tästä otteesta ja nousta tilanteen herraksi. Kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä kehittämällä me pääsemme niskan päälle ja lopulta selätämme meille asetetun ansan.

Tässä konkreettiset ohjeet:

(i) Keskity ja kärsi vaivaa; ota vaikka jokin ihan liian vaikea teksti ja ala käymään sitä läpi. Päämäärä ei ole ymmärtää tekstiä, vaan sen keskittynyt läpikäyminen. Se kasvattaa kärsivällisyyttä ja kasvattaa ajattelua. Hyviä esimerkkejä – Volter Kilpi: Alastalon salissa, Thomas Pynchon: Painovoiman sateenkaari. Jos kirjallisuus tökkii, niin vanhojen shakkiotteluiden läpikäyminen on hyvä vaihtoehto (hyvänä bonuksena tulee, että oppii pelaamaan peliä, joka voittaa kaikki digitaaliset pelit…).

(ii) Kehitä oma tyylisi; brändit haluavat tuhota luovuutesi. Ne ovat tauti sinussa: mielessä ja kehossa. Sairastuneen ainoa keino on tehdä sairaudesta luova voima. Big Mac ateriasta tehdyt jalkineet helteisessä bussissa mahdollisimman pitkän matkan ajan on luova teko. Keksi uusia ilmaisun muotoja. Jo keksityt mediat ovat ”so last season”. Älä unohda tätä. Mene ulos ja tee kokeiluja.

(iii) Kävele omilla jaloillasi; kun olet hypännyt pois pyörästä, niin siitä alkaa oma elämä, jota sinun tulee elää. Sanoutua irti kaikesta on helppoa. Kysy vaikka keneltä tahansa syrjäytyneeltä. Syrjäytyneeksi tuleminen on edelleen mediakulttuurin määrittämässä reuna-alueessa olemista ja täten ”sisäpuolessa” kiertämistä. Astuminen ulos edellyttää voimakkaita jalkoja, koska silloin on kannettava itse painolastia harteilla. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Jätä sanominen sloganien kirjoittajille. Treenaa jalkoja, koska ihan kohta tulee se hetki, jolloin on tehtävä suuri askel. Ole vahva. Älä sorru. Varo liukumiinoja; niitä riittää.

Näin. Hyvää matkaa 2020-luvulle…