Jyrkkää miesvihaa

Viikolla törmäsin mielipidekirjoitukseen Washington Postin sivuilla, joka oli otsikoitu osuvasti “Why can’t we hate men?”. Tällaiset purkaukset voisi tietenkin jättää pelkiksi purkauksiksi, jotka voi ohittaa sen suuremmin asiaan syventymättä. Mutta tapani mukaan en jättänyt asiaa sikseen. En sen takia, että kirjoitus olisi minua loukannut, vaan siksi että siinä piilee osa totuutta.

Kirjoituksessa Suzanna Danuta Walters Northeastern Universitystä (never heard) on saanut tarpeekseen miehistä ja heidän aiheuttamasta kärsimyksestä naisille. Joka puolella Suzanna maailmassa paljastuu uusia maskuliinisen kulttuurin ilmiöitä, jotka tähtäävät suoremmin ja vähemmän suoremmin naisten alistamiseen ja heidän paikkansa heikentämiseen yhteiskunnassa.

Waltersille ei riitä, että miesten keskuudessa on yksilöitä, jotka eivät syyllisty väkivaltaan, seksuaaliseen hyväksikäyttöön, mansplainingiin ja muihin misogynismin muotoihin. #NotAllMen ei Suzannalle ole mikään tekosyy siirtää tuomiota osoittavaa sormea miehistä toiseen suuntaan. Muutenkin hastagilla varustetun tweetin kirjoittaminen ei suuremmin maailmaa muuta suuntaan taikka toiseen. Vain teot, joita tweetistä tai tweettien armeijasta seuraa, saavat aikaa muutoksen. Ja kun muutosta ei näytä muutoin saatavan aikaan, niin on aika nostaa feministinen viha esille.

So men, if you really are #WithUs and would like us to not hate you for all the millennia of woe you have produced and benefited from, start with this: Lean out so we can actually just stand up without being beaten down. Pledge to vote for feminist women only. Don’t run for office. Don’t be in charge of anything. Step away from the power. We got this. And please know that your crocodile tears won’t be wiped away by us anymore. We have every right to hate you. You have done us wrong. #BecausePatriarchy. It is long past time to play hard for Team Feminism. And win.

Rankkaa tekstiä. Ja en voi sanoa suoralta kädeltä Suzannan olevan väärässä. Mieleeni tulee vuosia vanha dokumentti rastafari-uskonnosta, jossa liikkeen radikaalia puolta edustava dreadlockseilla varustettu saarnaaja puhui kuinka moraalisesti alhaisin ja vähäisin olento maan päällä on valkoinen mies. Näkemyksensä perusteluksi hän mainitsi: “Historia osoittaa sen aukottomasti”. En tuolloinkaan voinut sanoa hänen olleensa väärässä.

Olen valkoinen heteromies. Eli edustan maailman vihatuinta ihmisrodun osaa. Jokaisella muulla paitsi toisella valkoisella heteromiehellä on täysi syy vihata minua. Itsekin vihaan itseäni ajoittain, mutta silloin puhutaan ihan toisenlaisesta vihasta. Ja tästä kaikesta huolimatta nukun yöni varsin hyvin (siis kuvainnollisesti, koska kärsin insomniasta enemmän kuin liian usein). Miksi näin?

Koska niin feministinen kuin etninenkin raivo ovat ainoastaan osittain oikeassa. Vien raivon ja vihan astetta radikaalimmalle tasolle. Vihaan ihmistä! Ja tämä ei ole mitään tekosyvällistä syyllistymisen ja uhrautumisen kieromielistä dialektiikkaa, vaan olen jo pidemmän aikaa pyrkinyt haastamaan ihmisen ajatuksen.

Ja tässä kohdassa on määriteltävä, että mitä “ihmisellä” tässä tarkoitetaan. Biologisesti määritellyn ihmisen vihaaminen olisi helppoa, koska luoti korvan takaa kohti aivojen etulohkoa ratkaisisi asian; yksi ihminen vähemmän. Mutta tällainen määrittely on filosofisesti katsottuna naiivia ja ei johda mihinkään muuhun kuin banaaleihin lopputuloksiin. Kuinka latteaa ja tylsämielistä olisi tehdä itsemurha moraalisin perustein?

Ihminen käsitteellisesti tulee jättää taakse. Ja juuri tätä Nietzsche tarkoitti puhuessaan yli-ihmisestä. Kun katsomme aikakautemme keskustelua feminismistä, niin miesviha ei muuta asetelmaa mitenkään. Ihmisen emotionaaliseen dna:han kuuluu toisen alistaminen. Se, että mies astuu alas positiostaan ja siihen samaan positioon astuu nainen ei muuta rakennetta mitenkään. Sama vanha meno jatkuu vaikka ilmiasu on muuttunut. Ei mitään uutta auringon alla.

Jos afrikan mantereella kehitys olisi ollut erilainen, niin musta mies olisi orjuuttanut valkoisen. Jos Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat olisivat saavuttaneet voiton teknisessä kehityksessä eurooppalaisia lajitovereita aikaisemmin, he olisivat valloittaneet Euroopan ja me vihaisimme “punaihoisia”. Mikään ihmisrodussa ei sano, että ihonväri korreloisi älykkyydessä, mutta samaa voidaan sanoa valloittamisesta ja alistamisesta. Meistä jokainen olisi ollut valmis holokaustiin. Se, että juutalaisia satuttiin tappamaan Toisessa maailmansodassa on pelkkä sattuma (ihmisen kulttuurin näkökulmasta katsottuna pitkän kehityksen aikaan saama sattuma, mutta silti sattuma). Silti holokausti olisi tapahtunut muodossa tai toisessa.

Meidän ei tule vihata toisiamme, koska toiset meistä alistavat toisia ja nostavat itsensä muiden yläpuolelle. Meidän tulee vihata toisiamme, koska ihmisinä me emme parempaan pysty. Tämä ei palaudu meidän vajavaisuuden tunnustamiseksi, vaan sen tosiasian myöntämiseksi, että olla ihminen tarkoittaa kaikkea sitä, mitä meidän historiamme osoittaa meidän olevan. Naiset voivat vihata miehiä ja he ovat siihen oikeutettuja. Mutta muutosta ei saavuteta sillä tavalla, koska todellinen vihan kohde on ihminen. Ihminen tulee saattaa hautaansa. Ihminen on epäonnistuminen ja irstas olemassaolon riena. Hän on huono vitsi, joka ei naurata ketään.

Mitä on se, joka ylittää ihmisen? – Hyvä kysymys. Voi valitettavasti olla niin, että ihmiselle sitä on turha selittää, koska hän ei kykenisi sitä ymmärtämään. Niin vajavainen hän on. Ihminen ei ymmärrä, että elämä on muutakin kuin hengissä selviytymistä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s