Kulunut viikko on ollut mitä mainioin esimerkki siitä, että me elämme vaikeita aikoja. Meillä on suuria vaikeuksia käsitellä arvoja. Erityisen vaikeaa on arvojen yksityisen ja julkisen pohdiskelun välinen rajanveto. Konkreettisesti tämä tuli esiin Kauko Röyhkän pohtiessa Aku Louhimiehen tapausta Facebookissa. Reisille meni ja pahemman kerran. Röyhkä nähtiin lähinnä yhtenä setä-miehenä muiden pönöttäjien seurassa. Ilta-Sanomissa Jyrki Lehtola teurasti Röyhkän asettumalla hänen positioonsa.
Ajattelin, että olisin iskelmärockin Matti Apunen. Että kun minä provoan, jokin sisällänne kostuu ja te kyselette kiimaisina toisiltanne, miten se osaa provotakin noin ilkikurisen mahtavan upean karismaattisesti sekä myös rankasti.
Mutta te ryssitte tämänkin. Kävitte minun FB-sivuillani minua kyseenalaistamaan. Pienet, ällöttävät trollit piipittämässä jaloissani.
Mutta se Kauko Röyhkästä ja Aku Louhimiehestä. Huomattavasti mielenkiintoisempi julkinen munaus tapahtui Twitterissä Rosa Meriläisen toimesta.
Keskustelu alkoi, kun arkipäivän rasismia esiin nostavassa #olentodistanut -kampanjassa huomautettiin, että monen homomiehen treffi-ilmoituksessa kerrotaan avoimesti, että tietyt etnisen alkuperän omaavat henkilöt eivät ole toivottuja treffiseuralaisia. Tällaisesta avoimesta rasismista olen samaa mieltä.
Rosa Meriläinen vastaa keskusteluun seuraavasti:
Jokainen voi käydä toteamassa alkuperäisen keskustelun tästä ketjusta.
Minulla ei ole koskaan ollut juuri mitään mielipidettä Rosa Meriläisestä ja tätäkään ei pidä ottaa liian voimakkaasti mielipiteenä hänestä, mutta Rosan kommentti pitää sisällään paljon sellaista, mikä meidän aikanamme on yksinkertaisesti väärin. Itse asiassa siinä tulee ilmi meidän korostetun vinoutunut ja alkeellinen tapa käsitellä arvoja.
Antakaa kun selvennän. On suorastaan oikeamielistä olla sitä mieltä, että se kenen kanssa harrastaa seksiä tai on romanttisessa suhteessa, ei kuulu kenellekään toiselle. Tämä on ihmisoikeus. Miksi Tinderissä tietyn etnisen alkuperän preferoiminen eroaa tästä ihmisoikeudesta? Itse asiassa Tinderissä se on vielä hyväksyttävämpää kuin esimerkiksi ravintolassa tai baarissa. Kukaan ei näe kenen profiilin svipeät vasemmalle. Ravintolassa ja baarissa jokainen pois käännetty katse tulee huomatuksi. Eikä siinäkään ole mitään väärää. Sosiaalisissa tilanteissa paitsioon jääminen on yksi valitettava vaihtoehto.
Meriläinen ei varmaankaan katsoisi hyvänä vaatimusta, jonka mukaan jokaiseen lähestymisyritykseen baarissa pitäisi suhtautua ”avoimesti” ja kenellekään ei saisi antaa ”rukkasia”. Meillä ei saisi olla henkilökohtaisia mieltymyksiä. Tällainen vaatimus olisi täysin absurdi. Sen Merilläinenkin ymmärtää.
Henkilökohtaisten mieltymysten omaaminen ei voi täyttää rasismin tunnusmerkkejä. Ei siinäkään tapauksessa, että nämä mieltymykset sulkevat ulos tietyn etnisen alkuperän. Tällaista mieltymystä voidaan tietenkin arvostella ahdaskatseiseksi, mutta rasismia se ei ole. Rasismin piiriin astutaan vasta sitten, kun tämä mieltymys tuodaan julki. Julkisesti lausuttuna (esimerkiksi treffi-ilmoituksessa) tuo ulossulkeminen täyttää arkipäivän rasismin tunnusmerkit, mutta yksityinen valinta partnerin kohdalla ei voi olla rasismia.
Meriläisen kommentti osoittaa sen kuinka liberaaliksi ja moniarvoiseksi tarkoitettu intentio on kääntynyt itseään vastaan. Parisuhde, seurustelu tai yhden yön seksisuhde on meidän intiimiä aluetta ja se kenen kanssa me sen jaamme ei tule kuulua kenellekään. Ihminen ei ole rasisti vaikka hän ei jakaisi sänkyään tietyn näköisten tai kulttuurisesta perinnöstä tulevien henkilöiden kanssa. Se, ei estä esimerkiksi ajamasta näiden henkilöiden aseman parantamista yhteiskunnassa ja maailmassa. Ei heidän kanssaan siitä huolimatta tarvitse lähteä treffeille tai sänkyyn.
Me voimme tietenkin arvostella Tinderin ja muiden treffipalveluiden luomaa kulttuuria pinnalliseksi ja ihmistä halventavaksi. Ne tekevät meistä kaikista pelkkiä kuvia ja tyhjiä profiileja, joiden läpi todellinen luonne ei pääse oikeuksiinsa. Tämä koskee kaikkia ulkoisia ominaisuuksia (ei siis pelkästään ihon väriä tai kulttuurista perimää). Mutta milloin näin ei olisi ollut? Ensivaikutelma on hyvin usein ulkokohtainen ja pinnallinen. Ja toista mahdollisuutta harvemmin tulee, jos ensivaikutelma on epäonnistunut (syystä tai toisesta). Tutustuminen toisiin alkaa pinnallisesti… syvenee sitten myöhemmin tai ei.
Toisaalla meillä on myös sapioseksuaalit, jotka kiihottuvat toisen ulkonäön sijaan hänen henkisistä kyvyistään; hyvin usein tämä tarkoittaa älykkyyttä. Mutta missä mielessä tämä on yhtään sen arvokkaampi mieltymys kuin ulkonäöstä kiihottuminen? Kummatkin sulkevat epämiellyttävät tapaukset ulos. Sapioseksuaali ei suuremmin kiihotu älykääpiön seurassa (olettaen, että älykkyys on se henkinen ominaisuus, josta kiihotutaan). Pitäisikö heidän tuntea huonoa omatuntoa tämän johdosta? – Ei missään nimessä. Tietenkin voimme kysyä, miksi sapioseksuaaliksi julistautuminen on hyväksyttävämpää, kuin esimerkiksi valkoisten kristittyjen seksipartnereiden preferoiminen. Kummatkin tuovat julki ulossulkemisen. Rakenne ilmiasun taustalla on sama.
Tämä kaikki osoittaa kuinka vierasta arvoista keskusteleminen meille on. Toisaalla kannatetaan, että kenellekään ei kuulu se, mitä toiset makuuhuoneessa tekevät. Mutta toisaalla, näennäisliberaali arvomaailma halutaan pakkosyöttää yksityiselämän intiimeimmillekin alueille. Minne katosi vapaus valita ja avarakatseisuus? Arvoista puhuminen on vaikea taitolaji, joka on hyvin monella meistä kadoksissa. Jo siitä yksinkertaisesta syystä, että tässä maassa harvemmin on käyty mitään arvokeskustelua. Olemme tottuneet enemmän siihen, että ylhäältä sanellaan mitkä ovat ne arvot, joiden mukaan meidän tulee elää.
Harva liberaaleja arvoja paasaavaa huomaa itse asettuneensa positioon, josta hänellä ei ole muita vaihtoehtoja kuin sortua siihen kaikkeen, jota vastaan hän on lähtenyt paasaamaan. Vapaus on myös vapautta valita petikumppaninsa. Tämä vapaus tulee olla kiistaton. Kun kaksi (tai useampi) aikuista vapaaehtoisesti päättävät harrastaa seksiä keskenään, niin siihen ei Rosa Meriläiselläkään ole oikeutta tulla väliin sanomaan: ”Väärä ihonväri! Väärät arvot!”
SchizoBlog 