Carpe diem ja muuta puutaheinää

Imagen blogissa Muistiin panot kirjoittaja Ceci Ferox avautui postauksella ”Elätkö sinäkin kinkykaapissa?”. Kirjoituksessa kaivattiin kinky-kansalle vapautta ilmaista omaa seksuaalisuuttaan avoimesti. Postauksessa ei käynyt hirveän selkeästi, että minkälaista avoimuutta asian ilmaisemiseksi kaivattiin, mutta se ei saisi jäädä ”suljettujen makuuhuoneen ovien taakse vaiettavana perversiona”.

Olen ehkä sen verran vaniljaa, että mielestäni seksielämän jättäminen makuuhuoneen ovien taakse ei tunnu hirveän rajoittavalta. Ja tietääkseni ainakin Helsingin yöelämästä löytyy paljon paikkoja, joissa voi harjoittaa omaa kinkyilyänsä samanhenkisten kanssa suhteellisen vapaasti. Ekshibitionististen mielihalujen toteuttaminen voi tietenkin olla hieman vaikeaa, koska muutkin ihmiset tulisi ottaa huomioon. Iltapäivän piknik Josafatin kallioilla ystävien kanssa voisi hieman häiriintyä, jos vieressä joukko ihmisiä antautuisi kiihkeään karnaalisten nautintojen aktiin.

Me valitettavasti elämme yhteiskunnassa, jossa kaikkia mielihaluja ei ole hyvä lähteä tyydyttämään välittömästi, kun impulssi aivojen syvemmistä osista  saavuttaa kuorikerroksen. Itsehillintä on taito, jota kannattaa harjoittaa edes paikoitellen. Mutta meidän ei tarvitse mennä seksuaalisen elämän synkille kujille haahuilemaan löytääksemme tämän taidon vastaisia tendenssejä kulttuurissamme.

Aikakautemme näyttää suorastaan janoavan elämänohjeita ja -filosofioita. Kirjakauppojen hyllyt notkuvat self-help -oppaista ja samaisia neuvoja tarjoavat nettisivut kylpevät visiittien määrässä. New York Timesin kirjoittaja Adam Grant avautuu tästä ilmiöstä kirjoituksessaan ”Unless You’re Oprah, ‘Be Yourself’ Is Terrible Advice.” Me elämme aikakautta, jossa kaiken tulisi olla autenttista; hanki autenttinen työ, nai autenttinen puoliso, elä autenttista elämää… ennen kaikkea – ole oma itsesi.

Olen kyyninen paska ja tämä ”autenttisuus” hirvittää minua. Ei sen takia, että en uskaltaisi olla itse oma itseni ja toisten avoin omana itsenä oleminen muistuttaisi liikaa minua tästä vajaasta olemassaolostani. Päinvastoin. Minua hirvittää tämä autenttisuuden trendi, koska ihmiset ollessaan ”omia itsejään” muistuttavat entistä enemmän toisiaan. Suurin osa meistä toteuttaa itseään keksimällä pyörän kerran viikossa. Niin helvetin samanlaisia me olemme.

Erityisesti siinä me olemme yhtä ja samaa massaa, että me haluamme kuulla menestyvien yksilöiden sanovan kuinka uskomalla itseemme mekin voimme saavuttaa omat unelmamme. On vain uskottava omaan näkemykseen ja hellittämättä toteutettava sitä.

1856731708

Hollywoodin tähtikoneisto elää tämän unelman viljelemisestä. Valitettavasti se on sitä samaa kuin muukin tuon koneiston tuotanto – pilvilinna ja mielikuvituksen tuotetta.

Eikö ihmisellä saisi olla unelmia? – Saa ja pitääkin olla. Mutta on unelmia, joita ei kannata lähteä toteuttamaan sellaisinaan ja on unelmia joista ei kannata edes mainita kuin kaikkein läheisimmille (ja joskus jopa ei heillekään). Minä en esimerkiksi todellakaan halua kuulla kaikkia ihmisten seksifantasioita ja -unelmia. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä saisin voimakkaita ahdistuskohtauksia myötähäpeän noustessa yli sietokykyni. Just keep it yourself… please!

Viime vuosien aikana meille on tuputettu vaikka mitä itsemme toteuttamisen oppeja. Pari vuotta sitten downshifting nähtiin kuumimpana hottina elämän hallinnassa. On tietenkin hyvin johdonmukaista, että jos elinympäristöä yksinkertaistaa, niin tunne elämän hallinnasta nousee. Ja älkää ymmärtäkö minua väärin. Joillekin varmasti yksinkertaistaminen ja materiaalisesta omaisuudesta luopuminen on helpottanut elämää. Mutta ei se mikään taikakeino elämän parantamiseksi ole.

Olen kuullut hyvin yksinkertaista toimistotyötä tekevien valittavan ylivoimaisesta oravanpyörästä, josta heidän tulee päästä vapaaksi toteuttamaan itseään. Heistä miltein jokainen on päätynyt vielä surkeampaan tilaan. Ja miksi näin? – No, elämä on rankkaa ja vaikeaa. Mutta meidän elämämme on huomattavasti helpompaa ja vaivattomampaa kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Meidän käsityksemme elämästä, työstä, parisuhteesta ja vanhemmuudesta vain on ollut helvetin paljon naiivimpaa kuin aikaisemmin. Piloille lellityt kakarat kitisevät, kun tikkari on keltainen vaikka tänään haluttiin punaista.

Kun katsoin uudestaan elokuvan Dead Poets Society (1989), niin en voinut olla peilaamatta Robin Williamsin esittämää opettajaa nykyaikaisiin self-help -guruihin. Kun elokuvan romanttista pintatasoa alkaa raaputtamaan, niin  sen alta paljastuu omaan erinomaisuuteensa rakastunut opettaja/guru, joka ajaa oppilaansa epärealistiseen hurmioon. Seurauksena yksi oppilaista tekee itsemurhan, kun hänen vanhempansa eivät lämmenneet uudelle tulevaisuuden suunnitelmalle.

En nyt mene sen syvemmälle elokuvan teemaan, mutta oman intohimon seuraaminen voi olla jopa katastrofaalista ihmiselle. Suhtautua johonkin intohimoisesti on arvokasta, mutta harvemmalle meille siitä aukeaa toimeentulo. Noita intohimoja varten meillä on harrastukset ja vapaa-aika. Ja kyllä – palkkatyö, jota tehdään toimeentulon takia, on ihan hyväksyttävää. Niin ovat tehneet sukupolvet ennen meitä. Tehdastyössä ahertaneet vanhemmat eivät välttämättä ole toteuttaneet itseään tehtaan melussa ja pölyssä, mutta siitä saadulla palkalla he ovat tuoneet leivän perheensä pöytään, maksaneet asunnon ja aika pitkälle kustantaneet jälkikasvun elämän varhaisaikuisuuteen saakka (ja joissakin tapauksissa sitäkin pidemmälle).

Nyt samassa tilanteessa elävät vanhemmat musertuvat paineen alle. Ei pääsekään joka toinen viikonloppu bailaamaan, kaupunkilomalle Berliiniin kaksi kertaa vuodessa ja seksi avioliitossa on muuttunut tylsäksi (ja sille itse ei haluta tehdä yhtään mitään, koska se on toisen velvollisuus). Oma elämä tuntuu tyhjältä ja ei tunne yhtään mitään. On siis saatava aikaiseksi muutos elämään. Näin hyvin toimeentuleva mainosmies alkaa itujen luomuviljelijäksi tai hyvässä (vaikkakin suvantovaiheeseen ajautuneessa) parisuhteessa elävä sanoutuu irti suhteesta ja lähtee maailmalle etsimään itseään.

En sano, että irtiotolla entisestä ei voisi saavuttaa onnellisuutta ja uutta merkitystä elämään. Valitettavasti suurella osalla nämä teot kumpuavat äärimmäisestä itsekkyydestä (eikä yhtään mistään muusta). Työstä irtisanoutunut ei suuremmin näe vaivaa valmistaa työyhteisöä irtiottoon (koska eihän se hänelle kuulu) ja parisuhteessa maailmalle kirmaava ei sen enempää ajattele toista osapuolta (koska jokainen on oman elämänsä herra). Pitää olla niin oma itsensä, että siinä samassa unohtuu toinen. Se toinen, jota pakoon ei pääse edes autioimmalle saarelle eristäytymällä. Ennemmin tai myöhemmin yksinäisyyden keskelle ilmestyy Perjantai.

Jos se elämä tuntuu niin tyhjältä, niin ennen kuin jätät kaiken taaksesi ja kaasutat kohti auringonlaskua, niin harkitse seuraavia vaihtoehtoja:

  • Lue kirja (jotain muuta kuin se viimeisin dekkari)
  • Opi nauttimaan kuvataiteesta – käy näyttelyissä
  • Kuuntele jotain sellaista musiikkia, jota et ole koskaan aikaisemmin kuunnellut
  • Juo 10 kuppia kahvia päivässä ja tunnustele, miltä se kehossa tuntuu
  • Osta sormivärejä ja tee niillä taulu itsellesi (ei välttämättä kannata laittaa seinälle)
  • Käy kävelyllä luonnossa, kaupungissa, lähiössä tai jossain muualla
  • Opettele jokin uusi taito (ruoanlaitto, shakki, kitara, piano…)

Tai jotain tuollaista. Se elämä ei muutu miksikään vaikka muuttaisit maapallon toiselle puolelle. Kaikki muu jää taakse, mutta ne samat ongelmat tulevat mukana, koska ne ovat korviesi välissä. Ei missään muualla. Tottakai paskasta duunista kannattaa lähteä vetelemään ja huono parisuhde kannattaa jättää taakse, jos mikään muu ei auta. Mutta mitään salamaratkaisua harvemmin on olemassa.

Samoin meditaatiota voi harrastaa ryhtymättä munkiksi tai joksikin evankelistaksi. Maailma tarvitsee sinun parantavaa kättäsi vähemmän kuin sinä itse. Paranna ensin itsesi ja lähimmäisesi, palaa sen jälkeen maailman kimppuun jos siltä tuntuu. Tällä hetkellä liian moni sokea taluttaa toista sokeaa tässä maailmassa.

Hanki harrastus itsellesi. But don’t quit your day job… really!!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s