Itserakkaus revisited

Maaret Kallion HS-blogi Lujasti lempeä edustaa miltein poikkeuksetta kaikkea sitä, mitä psykoterapeuttinen löpinä pahimmillaan voi olla. Mutta tässäkin näyttää olevan poikkeuksensa. Postaus ”Ensin on opittava rakastamaan itseään – ja muut paikkansa pitämättömät ohjeet” näyttäisi sisältävän näkemyksen, jonka minäkin voin allekirjoittaa.

Sanoa ihmiselle, että hänen tulee oppia rakastamaan itseään ennen kuin häntä voidaan rakastaa, on jotain sellaista johon olen itsekin syyllistynyt. Kuvaan kuuluu, että noita sanoja viljellessäni elin onnellisessa parisuhteessa.

Ajatus on ankara ja kestämätön. Ihmisen on helpointa osata sitä, mitä on saanut kokea toisen ihmisen antamana. Sitä, mitä ei ole saanut, on vaikeaa antaa eteenpäin – itselleen tai toisille.

Boom! Osui ja upposi. Kun elää ”saamapuolella”, näkökulma aidan toiselle puolelle hämärtyy kummasti.

Samoin tänään saimme lukea kuinka kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps) on huolissaan kantasuomalaisista maaseudun miehistä, kun heille ei riitä naisia paikkakunnalla. Tämä huoli tietenkin nähtiin maatamme ”uhkaavan” islamisaation valossa. Muslimimiehet tulevat maahamme ja vievät naiset maaseudun yksinäisiltä pirttien miehiltä.

Tämä avorasistinen umpikela on tarkoituksellisesti asian vierestä puhuva kusetusyritys, kuten lähes kaikki mitä kansanedustaja Hakkarainen suustaan ulos suoltaa. Islamisaation uhalla poliittisten irtopisteiden kerääminen auttaa näitä yksinäisiä miehiä yhtä vähän kuin self-help -oppaiden ”rakasta itseäsi ja rakkaus löytää luoksesi” -hokemat. Seuraavaksi varmaan Hakkarainen ehdottaa naisten pakkosiirtoja muuttotappiollisille paikkakunnille.

Harvempi meistä oikeasti ajattelee näitä naimattomia miehiä maaseudun yksinäisyydessä. En yhtäkään heistä tunne, mutta jos maalta kaupunkiin muuttaminen olisi heille helppoa, niin tuskinpa he sinne maaseudulle olisivat jääneet elämään. Jokaisella heillä on omat syynsä, miksi ovat paikkakunnalleen jääneet. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa tästä maailmasta, että elämänkumppanin löytäminen sieltä maaseudulta on vaikeampaa kuin kaupungista, ja joissakin tapauksissa jopa mahdotonta. Muualle on lähdettävä ellei yksin halua elämäänsä viettää.

Tätä tosiasiaa harvempi uskaltaa heille sanoa ääneen. Me kyllä uskallamme sanoa itsensä rakastamisen olevan edellytys rakkauden kohteena olemiselle. Allekirjoitan Kallion kanssa ajatuksen ankaruuden ja kestämättömyyden, mutta sellaista elämä on. Tai sellaista ainakin minun elämäni on: ankaraa ja kestämätöntä. Mutta samalla ymmärrän myös toisten elämän olevan yhtä ankaraa ja kestämätöntä.

Meille tuputetaan romanttista kuvaa yksilöllisyydestä, mutta se on pelkkää illuusiota. Todellisuudessa me ihmiset olemme hyvin samankaltaisia. Ne ainutkertaisilta tuntuvat tunteet on tunnettu lukemattomia kertoja aikaisemmin. Niistä jokainen on tallennettu muodossa tai toisessa kulttuurimme koodistoon. Pelkästään kirjallisuus pitää sisällään kuvauksen jokaisesta mahdollisesta tunne-elämän koukerosta, jota ihminen voi tuntea. Ja siitä huolimatta harva meistä on näihin teoksiin tutustunut. Elämän vaikeudesta valittaminen tuntuu vähemmän uuvuttavammalta vaihtoehdolta. Samankaltaisuuden lisäksi me ihmiset olemme itsepäisen laiskoja olentoja.

Kun sanotaan, että: ”Ihmisen on ensin rakastettava itseään, jotta kykenee rakastamaan jotakuta toista tai olemaan rakkauden kohteena.”, niin me itse asiassa olemme oikeassa. Me vain olemme väärässä sanonnan kohteesta. Vaikka me sanomme sen rakkaudessa epäonnistuneelle, niin meidän tulisi sanoa se ennen kaikkea itsellemme. Ja tämän jälkeen ymmärtää, että me toiset olemme avainasemassa toisen itserakkauden kehityksessä. Ei ole olemassa mitään mystistä rakkauden tukahdutettua kipinää sisällämme, joka syttyisi liekkiin sisäänpäin kääntyneen rakkauden puhalluksesta.

Päinvastoin. Me toiset olemme toistemme rakkauden tulukset, joilla liekki saadaan syttymään. Se ei tapahdu yksin pimeässä istuen. Vaikka istuisin kuinka kauan pimeydessä odottaen, niin koskaan eteeni ei ilmestyisi Jumalan kättä ja taivaasta kuuluisi ääntä: ”Tässä lapseni. Ota rakkauden tuli sisääsi.” Tietenkin väsymyksen aiheuttama hallusinaatio voisi tämän kokemuksen aivoissani tuottaa, mutta mitään todellista se ei olisi. Ja siitä huolimatta me näytämme ostavan tämän kusetuksen kuin Hakkaraisen islamisaatio-propagandan.

Ehkä tämä johtuu siitä, että vain hyvin harvoilla meistä on selkeä ja kirkas näkemys siitä, mitä rakkaus oikeasti on. Spinozalaisen näkemykseni mukaisesti ihminen, joka on tällaisella sekavalla ja hämärällä ajatuksella varustettu, elää orjuudessa. Eli siis suurin osa meistä.

Vuorovaikutus on sanana viisas ja kuvaava: olla vuoroin vaikutuksessa, vaikuttuneena ja vaikuttaa. Oikealle vuorovaikutukselle suostuminen on sitä, että ymmärtää ja antaa toisen vaikuttaa itseensä ja havainnoi myös sitä, miten itse vaikuttaa toiseen ihmiseen. Rakkautta on saatava opiskella läpi elämän. Mutta ennen kaikkea yhdessä räpiköiden, etsien, mokaillen ja oppien. Ei yksinäisyydessä tietäen.

Koska elämä on ankaraa ja kestämätöntä sekä suurin osa meistä ihmisistä tekee toistemme elämästä epäoikeudenmukaista, niin vähintä mitä voimme tehdä, on olla hyväntahtoinen toisiamme kohtaan. Rakkaudettomuuden kierre voidaan katkaista, mutta ei kehoittaen menemään itseen, vaan asettumalla tuohon vuorovaikutukseen.

Ja juuri tässä päästäänkin siihen suureen elämän ristiriitaan. Asettua vuorovaikutukseen toisen kanssa vaatii meiltä vaivaa ja sitoutumista. Harvempi meistä tähän kykenee, kun pitää pyykit pestä, tiskit tiskata, uusin Game of Thronesin jaksokin on katsomatta ja mitä kaikkea tätä nyt onkaan. Mutta sillä välin kun etsin aikaa kiireisestä kalenteristani, niin voit opetella rakastamaan itseäsi, koska…

Elämä on ankaraa ja kestämätöntä. Sen kestämiseksi meillä olisi toisemme, mutta omaa laiskuuttamme ja saamattomuuttamme jätämme tämän option käyttämättä. On niin paljon helpompaa kehoittaa jokaista etsimään omaa onneansa. Ja on niin helppoa kauhistua, kun seuraava kouluampumistapaus ilmestyy uutisfeediimme. Helvetin paljon vaikeampaa olisi yrittää ymmärtää kuinka meistä jokainen on vastuussa tästä maailmasta, jossa kaikkea tällaista tapahtuu. Se on vaikeaa, koska meidän tulisi kiemurrella oman itsekkyytemme orjuudesta vapauteen.

don’t open your eyes you won’t like what you see
the blind have been blessed with security
don’t open your eyes take it from me
I have found
you can find
happiness in slavery

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s