Yhdessä vai erikseen?

Jatkan edellistä aihetta, koska se ei näytä jättävän minua rauhaan. Mitä se tapa, jolla me kohtelemme toisiamme kertoo tästä ajasta ja meistä? Tämä ei ole mitenkään triviaali kysymys. Perinteisen näkemyksen mukaan yhteiskunta rakentuu sen pienimmistä yksiköistä, joka on perhe. Yksilö ei siis ole yhteiskunnan yksikkö, vaan juuri perhe. Se, miten perhe määritellään jätettäkööt tämän kysymyksen ulkopuolelle. Lähtekäämme siitä oletuksesta, että perhe on yhteiskunnan rakennuspalikka.

Vaikka avioliitto ei ole perheen määritelmä, niin nykyiset avioerotilastot kertovat valitettavan usein siitä, mitä perheille kuuluu nykypäivänä. Elämämme singleytyy. Ja tämä ei ole ainoastaan sinkkuina elävien keskuudessa vallitseva ilmiö. Pitkissäkin parisuhteissa eläneet näyttävät elävän hyvin itsenäistä elämää. Joskus tuntuu, että parisuhteessa elämisestä suorastaan vaietaan. Sitä ei välttämättä hävetä, mutta siinä eläminen ei nouse herkästi esille.

Asiasta voisi tietenkin jaaritella niitä näitä omieni ja tuttavapiirini kokemuksista, mutta tahdon lähteä tätäkin perusteellisemmasta perustasta; mennään vähän metatasolle, mutta pysykää mukana… konkretiaa on tulossa. Sitä ennen pieni mutka 1600-luvulle.

Jokainen yhteiskuntafilosofian alkeita opiskellut on kuunnellut luennon tai kaksi Thomas Hobbesista. En mene sitä syvemmälle hänen filosofiaansa, vaan mainitsen Hobbesin pääteoksen Leviathanin keskeisestä ajatuksesta luonnontilasta. Hobbes katsoi luonnontilassa eläneet ihmiset tilassa, jota hän kuvasi ”kaikkien sota kaikkia vastaan”. Tämä tila käy kuitenkin ajan myötä sietämättömäksi ja ihmiset perustavat yhteiskunnan, joka nojautuu yhteiseen sopimukseen. Hobbesilaista näkemystä edustaa edelleen esimerkiksi näkemys, että meille kaikille yhteinen kieli on sopimus. Sen rikkominen johtaa ymmärtämättömyyteen. Mutta samalla sitä käytetään aseena kielen uudistajia vastaan. He eivät ainoastaan uudista kieltä, vaan samalla nousevat kapinaan meidän yhteistä sopimusta vastaan. Tämä selittää hyvin pitkälle kielipoliisien anaalisen suhtautumisen oikeakielisyyteen.

Mutta siis ennen yhteiskunnan perustamista me kaikki taistelimme elintilasta ja ruoasta toisiamme vastaan. Jatkuva elonkamppailu leimasi ihmisten elämää. On hyvin ymmärrettävää, että tällaisen jatkuvan taistelun tilassa korkeampien henkisten ominaisuuksien kehittyminen on mahdotonta. Yhteiskunnan perustaminen ja sopimus rauhasta antoi ihmiselle rauhan ja tätä myöten jäi tilaa henkiselle kehittymiselle.

On ymmärrettävä, että Hobbesin luonnontila ei ole historiallinen fakta, vaan filosofis-käsitteellinen konstruktio, jolla hän pyrki esittämään niitä syitä, jotka vaikuttavat yhteisöllisyytemme taustalla. Hobbes oli pessimisti ihmiskäsityksessään. Ihminen on peto toiselle ja yhteisöllisyytemme kumpuaa pelosta, jota tunnemme toisiamme kohtaan.

Kun katselee nykyistä yhteisöllisyyden kriisiä, niin on helppo tunnustaa hobbesilaisen näkemyksen olevan oikeilla jäljillä. Esimerkiksi naisten sosio-ekonominen status on hyvin pitkälle määräytynyt sen pohjalta, että aviottomaksi jääminen merkitsi aikoinaan toimeentulollista itsemurhaa ellei ollut hyvin rikas perijätär. Kun naisten asema erityisesti taloudellisesti nousi, niin pelko yksin jäämisestä menetti merkityksensä. On hyvin ymmärrettävää, että mies tuntee tässä muuttuneessa tilanteessa oman tilanteensa uhatuksi. Kun on elänyt etuoikeutettuna, niin vaatimukset tasa-arvosta alkavat tuntua uhalta. Syntymälahjana saatu penis ei enää oikeuta etulyöntiasemaan yhteiskunnassa… tai ainakaan siinä määrin kuin aikaisemmin.

Elämän ja ihmissuhteiden singleytyminen ei kuitenkaan poista sitä pelkoa ja negatiivisuutta, joka yhteisöllisyytemme perustassa pilkottaa. Itse asiassa Hobbesin ”kaikkien sota kaikkia vastaan” ei ehkä ollutkaan filosofis-käsitteellinen perspektiivi historiaan, vaan tulevaisuuteen. Ja tuo tulevaisuus on meidän aikaamme. Kun toinen ihminen typistyy pelkäksi satunnaiseksi baari- ja seksiseuraksi, niin ei olla kaukana eristäytymisestä toisesta. Me valitsemme seuramme sen mukaan, mikä meille kulloinkin sopii. Hyvät ystävät sunnuntai-brunssilla tuntuvat parin mimosan ajan parhaalta mahdolliselta tässä maailmassa, mutta onneksi heitä ei tarvitse sietää kotona muutaman tunnin kuluttua.

Lisääntyminen ja vanhemmuus ovat ongelmallisia ja toinen ihminen on näissä projekteissa hyvä instrumentti. Varsinkin, kun lasten ongelmalliset vuodet ovat takana, niin vuoroviikoin tapahtuva huoltajuus avioeron jälkeen voi tuntua jopa paremmalta ratkaisulta kuin jatkaa yhteistä elämää, josta on tullut enemmän ongelmallisempaa kuin elämää helpottavaa.

Ja kun olen nämä rivit kirjoittanut, niin älkää ymmärtäkö väärin; en ole tuomitsemassa kenenkään valintoja elämässä. Haluan vain kuvata tilannetta, joka näyttää vallitsevan aika monen katon alla (ei siis kaikkien). Mutta väitän, että meidän toisiamme kohtaan tuntema välineellinen arvo on yleistynyt kuin harventunut.

Tässä päästään asian ytimeen. Me tunnemme vähenevässä määrin ottavamme osaa johonkin meitä suurempaan. Aikaisemmin esimerkiksi uskonto oli keino, jolla ihmiset ottivat osaa tähän suurempaan jaettuun. Kuten on tapana, niin aikojen myötä tämä kaikki unohtui ja itse rituaalista tuli tärkeämpi osa ja lopulta itsetarkoituksellinen toiston kohde. Asia (yhteisöllisyys) rituaalin taustalla unohtui.

Kun me emme enää tunne olevamme osa mitään suurempaa kokonaisuutta, niin ei ole ihme että elämämme alkaa singleytymään. Toisen arvo rinnallamme kyseenalaistuu, koska meillä ei ole edellytyksiä kohdata häntä uudesta näkökulmasta nähtynä. Me emme enää ota osaa siinä määrin kuin aikaisemmin. Mutta pois se minusta, että haikailisin menneiden perään. Mennyt on mennyttä ja sitä ei koskaan saada takaisin. Kulta-aika on aina menneessä aikamuodossa nykyaikaisten haihattelijoiden korvien välissä.

Koska olen spinozalainen, niin on ymmärrettävää että näen Hobbesin olleen väärässä. Hänen pelkoon perustunut yhteisöllisyys johtaa vääjäämättä kaikkien sotaan kaikkia vastaan. Se ei siis ole yhteiskuntaa edeltävä tila, vaan sen päätepiste. Meidän tulisi arvioida yhteisöllisyys kokonaan uudestaan. Sen ei pitäisi perustua pelolle, vaan positiiviselle rationaalisuudelle. Ihminen haluaa elää toisten ihmisten kanssa, koska se on hänelle järkevää ja edesauttaa häntä paremmin kuin erillään eläminen. Ihminen saavuttaa oman potentiaalinsa elämässä yhteiskunnassa toisten kanssa.

Yhteiskunta ylittää meidät kaikki aina ja meidän ottaessamme siihen osaa, me nousemme korkeammalle tasolle ihmisinä. Ei ihmisenä (yksilönä), vaan ihmisinä (yhteisönä). Kehittyäksemme ihmisinä, me tarvitsemme toisiamme. Yksin meistä ei olisi juuri mihinkään.

Annan erittäin hyvän esimerkin vanhemmistani. Me voimme elää täysillä singleytynyttä elämäämme, mutta ennemmin tai myöhemmin me vanhenemme ja emme enää kykene toimittamaan ennen niin arkisia toimia. Vanhempani ovat kuin toistensa vaastakohdat. Isäni sairastaa alzheimerin tautia ja äiti on pahasti liikuntarajoitteinen. Toisella toimii keho, mutta ei pää ja toisella juuri toisinpäin. He elävät symbioosissa. Tulee aika, jolloin me kaikki kohtaamme tuon pisteen. Sinkkuna tuo aika tulee olemaan erittäin vaikeaa. Me voimme ostaa itsellemme huoltoa ja hoitoa. Mutta kuka on pitämässä meidän kädestämme kiinni niinä pimeinä yön hetkinä, jolloin vanhenemisen vaikeudet murtavat meidät allensa? – Ja voin kertoa, että se hetki on meillä jokaisella edessä. Ennemmin tai myöhemmin.

Ei siis ole mikään ihme, että omat filosofiset sankarini ovat esittäneet aikoinaan utooppisia käsityksiä ihmisestä ja hänen tulevaisuudesta: Spinozan vapaa ihminen, Nietzschen yli-ihminen ja Deleuzen (ja Guattarin) Skitso. Meidän nykyinen käsitys ihmisestä ja ihmisyydestä ei kestä aikakauttamme. Ennen kaikkea tulisi haudata individualismin harhan itsekseen pärjäävästä yksiköstä.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s