Media on valtaa

Vanhan sanonnan mukaan tieto on valtaa. Valitettavasti tämä ei enää pidä paikkansa. Silmiemme edessä on tapahtunut vallankumous, jossa tieto on pudotettu valtaistuimeltaan ja sillä istuu nyt kuriton media. Vanhaan ”hyvään aikaan” tieto hallitsi, koska sen haltija kykeni hallitsemaan ympäristöään.

Tiedon ja vallan välinen yhteys johti aikoinaan tiedon panttaamiseen ja sen väkivaltaiseen varjelemiseen. Tämän jälkeen valistuksen ihanteet alkoivat voittaa ilmapiiriä ja erityisesti tieteellisen tiedon avoimuutta alettiin pitää suorastaan pyhänä ja kiistattomana totuutena.

Avoimen tiedon katsottiin tuovan yhteiskuntaan enemmän hyötyä kuin sen aiheuttamat kulut. Ja toisaalta, on asioita joilla ei ole hintaa. Yksi sellaisista oli tiedon avoimuus. Mutta yksi asia ei koskaan ollut avointa kaikille – tiedonvälitys. Yliopiston luennot ovat avoimia tilaisuuksia, jonne saa tulla kuka tahansa. Samoin yliopiston kirjaston kirjat ovat kaikkien luettavissa. Käytännössä ei ole koskaan ollut näin. Esimerkiksi Helsingin Yliopiston Porthanian suureen lukusaliin on helppo kenen tahansa pujahtaa lukemaan jotain massaluentoa, mutta pienempien luentosalien erikoisluentojen aika ja paikka on vaikeampi saada tietoon. Samoin kirjat ovat kirjastossa kaikkien luettavissa, mutta suosituimpien kurssikirjojen saaminen on työn ja tuskan takana jopa opiskelijoille.

Mutta tämä tiedonvälityksen ”sulkeutuneisuus” on selitettävissä niukkuudella. Heideggerin myöhäistuotannon Hölderlin-luennan kurssia on turha pitää Porthanian suurimmassa luentosalissa luentojen ”prime-timen” aikana, vaan jossain syrjäisemmässä luentosalissa, jonne ne 10 –  15 innokasta kerääntyvät luennoitsijaa kuuntelemaan.

Tämä niukkuus ei ole aiheuttanut yhtään mitään vallankumousta. Se on aina ollut meidän keskuudessamme ja tulee aina olemaan. Todellinen vallankumous tapahtui, kun jokaisen laajakaistayhteydellä varustetun kansalaisen kodissa on periaatteessa samat edellytykset harjoittaa lähetystoimintaa kuin mitä ainoastaan YLEllä on ollut aikaisempina vuosikymmeninä. Tiedonvälityksen niukkuus on murtunut. Tämä on tietenkin teoreettisesti totta, mutta meillä on jo esimerkkejä kuinka YouTuben suurimmat tähdet tienaavat miljoonia vuodessa kotitekoisilla videoillaan. Saman voi saavuttaa jopa suomalainen ”tubettaja”.

Kansa ei tiedä!

Tämä median demokratisoituminen on päätä huimaava ja monella meillä on mennyt pää täysin sekaisin siitä. Karl Marx katsoi, että uskonto on oopiumia kansalle.  Hänen  mukaan, uskonnot edustivat yhteisöjen virheellistä tajuntaa. Se estää hallittuja etsimään ratkaisun hallinnalleen ja vain lisää heidän hallintaansa.

Uskonnon repressiivisestä luonteesta olen samaa mieltä Marxin kanssa, mutta median demokratisoitumisen luoman ”vapauden” katson yhtä haitalliseksi (tai jopa haitallisemmaksi) kansalle. Se, että hallitsee tiedonvälityksen instrumentteja (vaikka vain periaatteessa) luo kollektiivisen hybriksen; enää ei tarvitse luottaa tiedon portinvartijoihin, vaan voi omaa ”harkintaa” käyttäen valita mediasta sen parhaiten itselleen sopivan aineiston.

Jos medialukutaito olisi kehittynyt vuosikymmenien ajan kansalaistaidoksi, niin meillä ei olisi mitään ongelmaa. Mutta median yksisuuntaisuus ei ole antanut juuri kenellekään valmiuksia media- ja lähdekriittisyyteen. YLEn ”puoliysin uutiset” olivat vuosikymmeniä se ainoa totuus, joka meillä oli. Jos siellä niin sanottiin, niin siten asiat olivat. Internetin aikakaudella meidät ympäröi samoja semioottisia pelejä seuraavia kanavia, joista mikä tahansa voi sisältää oikeastaan ihan mitä tahansa. Kun jokin sanoma tuntuu sopivan omaan ”fiilikseen”, niin siitä tulee ”totta”.

timppa

Meidän aikakautemme oopiumin muodostaa tätä hybristä myötäilevät lausunnot ja näkemykset. Kun Timo Soini toistaa haastattelusta toiseen: ”Kyllä kansa tietää”, niin hän pelaa laskelmoidusti nykyajan kansan oopiumilla. Kukaan valituksi haluava poliitikko ei halua sanoa sitä tosiasiaa ääneen, että ”kansa ei tiedä!”

Kuinka moni meistä oikeasti tietää, mitä oikeasti tapahtuu kun kytkemme valokatkaisijan päälle. Siis sen koko tapahtumaketjun, jonka tuo yksinkertainen kytkentä saa aikaan. Vielä vähemmän me ymmärrämme sitä tapahtumien sarjaa, jonka yksi Google-haku saa aikaan. Väittää, että kansa tietää ja ymmärtää ympäröivää maailmaansa on laskelmoitu valhe, jonka tarkoituksena on vain lisätä silmiä sumentavaa hybristä.

Ja tämä strategia on siirtynyt Soinista Sipilään ja Stubbiin (eikä muidenkaan puolueiden johtohahmot sen puhtoisempia tässä kusetuksessa ole). Kun pääministeri päivittelee ”kaiken maailman dosentteja” ja kolmannen pääpuolueen johtaja vähättelee professorien työmoraalin kumpuavan kuvitteellisen pitkistä kesälomista, niin todellakin ollaan keskellä tieteen, tutkimuksen ja tieteellisen sivistyksen vastaista kampanjaa. Tutkitusta tiedosta on tullut poliitikoille toisarvoista, koska todellinen taisto äänestäjien sydämistä käydään aivan muualla kuin tosiasioiden alueella. Helpolta ratkaisulta kuulostava letkautus tai leveällä hymyllä varustettu tekorehellinen ”sorry ja se siitä” anteeksipyyntö ovat meidän aikakauden mediapeliä, jossa äänet voitetaan tai hävitään.

Kolmas tehtävä! Kolmas tehtävä!

Yliopistoille on annettu laissa ns. kolmas tehtävä, joka muodostuu yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Tämä on hyvin vaikeasti määriteltävissä oleva tehtävä, mutta yleisesti se on ymmärretty yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisena. ”Median ylivallan aikana” voimme nähdä sen muodostuvan esimerkiksi sosiaalisen median keskusteluun osallistumisena. Mutta valitettavasti tämä kutsu kaikuu turhaan ilmoille.

Näkisin mielelläni, että akateemisten puurtajien aika riittäisi esim. Suomi24.fi palvelun keskustelupalstojen ”siistimiseen” hömpästä, mutta se taitaa olla mahdoton tehtävä. Näitäkin merkittävämpää roolia väärän tiedon levittäjinä aikakaudellamme toimivat julkaisut kuten MV-lehti ja Magneettimedia. Nämä mediat on luotu vain ja ainoastaan tekemään rahaa levittämällä mahdollisimman hyvin kansaan uppoavia ”uutisia”. On aivan yksi ja sama onko uutisointi totta vai tarua; keskeisin kriteeri julkaistavalle tekstille ja kuville on, kuinka hyvin ne vahvistavat jo entuudestaan olemassaolevia ennakkoasenteita. Ja nämä asenteethan eivät tunnetusti ime elinvoimaansa faktoista, vaan huhuista ja juoruista.

Yksittäinen yliopiston dosentti tuntee tämän kaiken edessä voimattomuutta. Kiusaus käpertyä akateemisen maailman kuoreen nousee suureksi. Samalla yliopistomaailman sisäinen nokkimisjärjestys pitää huolen siitä, että pseudotieto ja epätieteelliset metodit jylläävät muualla. Mediaan osallistuminen tai sen pelisääntöjen mukaan pelaaminen, on liian alhaista ja banaalia dosentin työtehtävien ohella. Onneksi meiltä löytyy aina Panu Raatikaisen kaltaisia rohkeita henkiä, jotka uskaltavat tuoda julki näkemyksiään tieteellisin perustein (vaihtelevin tuloksin kylläkin).

academy

Mutta me emme ole hukassa pelkästää siksi, että tieteellinen ja tutkittu tieto on menettänyt arvonsa. Samaa voidaan sanoa siitä kaikesta, jota voidaan kutsua sivistykseksi. Nykyistä kansan hybriksen kyllästämää mediapeliä pelaavat median vanhatkin tekijät. Kun Finlandian voittanut naiskirjailija käyttää kiitospuheen antaman tilaisuuden sivaltamalla nykyistä hallitusta, niin printtimedian ikääntyneet ukko-lierot sisäpiirissään teroittavat kynänsä teurastaakseen tämän julkean akan. Ihan sama keinoista, koska valheista kiinnijääminen ei enää horjuta kenenkään paikkaa, jos valhe on puettu mahdollisimman hyvin mediapelin muotosääntöjen mukaisesti. Ketään ei oikeasti kiinnosta, jos jää valehtelusta kiinni housut kintuissa. Ja se on enemmän kuin erittäin surullista.

Paskan jauhamisesta ja puhumisesta on tullut aikakautemme valtaa. Tieto on menneen maailman valtaa. Nykyään sillä ei ole mitään väliä mitä sanot; kaikki riippuu siitä miten sen sanot. Totta tai ei, mutta oikein puettu lausuma jyrää kaiken muun yli ja jäljelle jää omassa hybriksessään rämpivä kansa, joka ei edelleenkään tiedä, mikä on heille hyväksi. Ei se sitä tiennyt Marxin aikana, eikä se tiedä sitä tänäänkään. Ja mikään ei viittaa siihen, että se tietäisi vastaisuudessakaan. Koska en ole voittamassa teidän ääniä seuraavissa tai tulevissakaan vaaleissa, niin voin sanoa: ”kansa ei tiedä ja mitä luultavammin se äänestää jatkossakin omaa etuaan vastaan seuraavissa vaaleissa”.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s