Demokraattinen media

Vuosien tauon jälkeen ostin printatun aikakauslehden. R-kioskin lehtihyllyssä ”suositeltavien” lehtien hyllyssä oli Cheekin uusimman levyn vieressä Miesten blogit -lehti. Voi olla, että tämä on jonkinlainen aikakauslehti-trendi maailmalla, mutta Google-hakujen perusteella en löytänyt muita samanlaisia lehtiä kuin iBlog Magazine (muista samanlaisia ilmiöitä otetaan vastaan mielellään). Miesten blogit ei kuitenkaan sisällöltään eroa mitenkään perinteisistä muoti- ja trendilehdistä. Mainostilojen väliin on tuotettu ostosuosituksia sisältävää ”sisältöä”. Ei mitään uutta auringon alla.

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Miesten blogit ja sitä julkaisevan Parhaatblogit -palvelu ovat viimeisin keino millä perinteisten mediatoimistojen täti- ja setä-ihmiset myyvät 90-luvulle jumittunutta tuotettaan. He eivät ajattele asiakkaidensa parasta, vaan yrittävät viivyttää omien PowerPoint -kalvojensa päivittämistä. Oikeasti. Kun tapaatte kotimaisen mediatoimiston edustajan, niin ottakaa varmistin pois päältä ja ampukaa… tai no, älkää ampuko, mutta älkää ottako heitä tosissaan.

Lehden selaaminen aiheutti kuitenkin korvaamattoman ajatusten  juoksun korvieni välissä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen elimme ”uusmedian” riemuvoiton vuosia. Tämä oli aikaa ennen sosiaalista mediaa. Puhuttiin suurella antaumuksella median demokratisoitumisesta. Kenestä tahansa voi tulla julkaisija. Justin Hall julisti suureen ääneen mantraa ”Publish yourself!”. Ja me innokkaat bloggaajat Suomessa seurasimme hänen esimerkkiään.

Ennen SoMea puhuttiin ”kansalaisjournalismista”, joka tietenkin sai perinteisen journalismin edustajien toimesta suoranaista halveksuntaa ja vähättelyä osakseen. Kuten tällaisissa tarinoissa on tapana käydä, niin traditionaalisen lehdistön edustajat jäivät kiinni pienistä valkoisista valheista ja kansalaisjournalismin edustajien voimaantumisen tunne vain voimistui. Me olimme oikealla asialla ja toimittajat Hesaria myöten sortuivat jatkuviin asiavirheisiin. Harvemmalle tuli mieleen, että tämä ei ollut mitään uutta…

Hesari ja muut perinteiset sanomalehdet Suomessa (ja maailmalla) ovat olleet säännösteltyjä. Heidän välittämä totuus on ollut aina totuutta tietyn filtterin läpi käyneenä. Vain sinisilmäisimmät aloittelevat toimittajat ovat uskoneet journalismin ”objektiivisuuteen”. Muille se on ollut vain mantra, jolla on pyritty pönkittämään omaa asemaa ”valtiomahtina”.

Internet ja sen mahdollistama median demokratisoituminen muutti tämän tasapainon, jonka jälkeläisten armoilla me elämme tällä hetkellä. Kun seuraa suosittujen muotiblogien ”postauksia”, niin suurin osa niistä koostuu kuvista bloggaajasta sponsorien lahjoittamien vaatteiden pukemana tai pelkästään kuvista tuotteista. Ne eivät eroa aiheeltaan vanhoista tuotekatalogeista tai muotilehdistä. Ja tätä ei tule ottaa kritiikkinä. Muoti- ja lifestyleblogit toteuttavat julkeasti sitä, mitä niitä edeltänyt lehdistö;  keskeisin asiakas ei ollut lukija, vaan mainostaja, jolle itse mediatilaa tuotettiin.

Olen useaan otteeseen viitannut Paul Virilioon, jonka ajattelun tulisi kuulua yleissivistävään koulutukseen Suomessa (eli lukioiden oppimäärään). Hänen ajatus, että jokainen teknologinen keksintö pitää sisällään oman pimeän puolensa on korvaamaton. Laivan keksiminen sisälsi haaksirikon keksimisen… mikä on demokraattisen median pimeä puoli?

Niitähän riittää. Mutta edes illusorisesti luotettavan sisällön puute taitaa olla aikamme suurin murhe. Vanhaan hyvään aikaan meillä oli Kekkonen, joka viimeistään veti median ruotuun, jos se lähti liikaa sooloilemaan. Nyt meillä on MV-lehdet ja Magneettimediat (linkit lähteisiin puuttuvat syystä), joiden journalistinen arvo on mitätön. Meillä ei valitettavasti ole mitään keinoa rajoittaa näiden roskajulkaisujen leviämistä, joiden toimintaa hoidetaan suurelta osin maamme rajojen ulkopuolelta. Mutta tämä ei estä näiden levittämän sisällön uppoamisen kansaan.

Pitäisikö meidän palata takaisin Kekkosen aikaan? Ei. Mutta näinkään ei voi jatkua ennen kuin vanha kunnon Kekkonen on asettunut korviemme väliin. Ja siihen menee aikaa. Internet on vapauttanut median, jonka vapauteen me emme ole tottuneet. Muitan erittäin hyvin kun Berliinin muuri oli murtunut ja Leonard Cohen lauloi kappaleessaan ”The Future”: ”Give me back the Berlin wall”. Muurin murtuminen päästi valloilleen sellaisia voimia, joita varten me emme olleet varustautuneet. Me juhlimme Euroopan demokratisoitumista, mutta emme kyenneet arvostamaan Kylmän sodan pitämää tasapainoa. Vain muutama vuosi muurin murtumisesta ja entisen Jugoslavian alueen sisällä oli taas keskitysleirejä. Neuvostoliitto ja sen luoma uhka Euroopan yllä oli suuri rauhan tae, joka menetettiin miltein yhdessä yössä.

Hyperkapitalismi, joka pääsi valloille Kylmän sodan jälkeisenä aikana, antoi vapauden vallanpitäjille tehdä, mitä heitä lystäsi. Amerikkalaisella keskiluokalla ei todellakaan ole suurta aihetta riemuun.

Ja me Suomessa olemme kiihdyttämässä kehitystämme samaan suuntaan. Nuorta työvoimaa ei kiinnosta liittyä ammattiliittoihin tai edes työttömyyskassoihin; ei edes jatkuvien YT-neuvotteluiden aikakaudella. Osittain AY-liikkeiden ja YT-kassojen edustajat voivat katsoa peiliin, mutta vielä enemmän meidän kaikkien tulisi ymmärtää medialukutaidon tarpeellisuus. Se, mitä valkeahampainen mediaseksikäs oikeistopoliitikko sanoo, ei tarkoita, että asiat maailmassa olisivat niin… ei, vaikka kuinka hyvältä se kuulostaisi.

Median demokratisoituminen näyttäytyi meille kauniina ideaalina, mutta itse asiassa siitä on muodostunut uusi kahle. Me emme osaa enää erottaa propagandaa uutisoinnista. Jopa puffin ja uutisoinnin välinen ero alkaa menettämään merkitystään. Hyvin kompositoitu selfie selkeällä ostosuosituksella voittaa uutisoinnin. Ketä kiinnostaa Syyrian sisällissodan analysointi, kun voi valita Niken tai Conversen lenkkareiden välillä… kumman kauden värit resonoivat parhaiten syksyn väreihin vuonna 2015…

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Demokraattinen media

  1. Paluuviite: Pitkittynyt 15 minuuttia | SchizoBlog

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s