Marcel Proust ja rakkaudessa epäonnistumisen vääjäämättömyys osa 2

Romanttinen rakkaus on tuomittu epäonnistumaan, koska pohjimmiltaan rakkaus on omien tunteittemme projisointia toiseen. Tästä johtuen me emme koskaan kohtaa toisiamme, joka on edellytys romanttiselle rakkaudelle. Kun olemme lyöttäytyneet yhteen toisen kanssa, alkaa romanttisen rakkauden illuusion taustalta paljastumaan jokapäiväisyys.

Toinen ei ole enää mysteeri, vaan kuin ornamentti kotikatumme talon katonrajassa, jota emme ole enää vuosiin huomanneet. Tarvitsemme turistin osoittamaan meille tuota ornamenttia, että kohdistaisimme siihen katseemme ja muistaisimme sen olemassaolon. Ohitse kiitävän hetken ajan me hurmaannumme tuosta kivisestä koristeesta, vain unohtaaksemme sen hetken kuluttua uudestaan.

Tämä suhteen arkipäiväistyminen tulkitaan yleensä toisen tutuksi tulemiseksi. Mutta tuona ”tuttuuden” keskellä ainoastaan toisen tuntemattomuuden mysteeri on kadottanut mielenkiintoisuutensa. Toinen jää yhä tuntemattomaksi; hänestä on tullut vielä tuntemattomampi, koska olemme vieraantuneet hänen tuntemattomuudesta. Toisesta on tullut itsestäänselvyys ja meistä välinpitämättömiä häntä kohtaan.

Metodologinen uskottomuus ja mustasukkaisuus

Mutta Proustin maailma ei ole näin synkkä. Meillä on keino välttää itsestäänselvyyden ja välinpitämättömyyden muodostama noidankehä. Rakkaus säilyttää mysteerinsä, kun säilytämme epäilyksen toisen uskollisuutta kohtaan. Meidän on opittava tuntemaan mustasukkaisuutta. Ja ainoastaan sellainen henkilö voi tuntea aitoa mustasukkaisuutta, joka itse kykenee uskottomuuteen.

Uskottomuuteen ja mustasukkaisuuteen kykenemätön henkilö tuntee voimakasta omistautumista toista kohtaan, mutta rakkauteen hän ei kykene (proustilaisesta näkökulmasta katsottuna). Kohdatessaan suhteessa uskottomuutta omistautunut tuntee valtavaa pettymystä, joka manifestoituu parhaimmasta tapauksessa voimakkaana aggressiona ja vihana. Tämä toistuu hänen suhteissaan aina niin monta kertaa, kunnes pettymyksen varaama energia murskaa illuusion omistautumisesta ja henkilö oppii tien rakkauteen – uskottomuuden ja mustasukkaisuuden piirileikin. Mutta palatkaamme itse leikkiin…

Henkilön viehätysvoima on tavoittamattomuutta ja poissaoloa. Proust kutsuu tällaisia henkilöitä ”pakoilijoiksi”. He pakenevat meidän määrityksiä ja valloituksiamme, joko tietoisesti tai tiedostamattomasti. He herättävät meissä ahdistusta ja levottomuutta. Ihminen, jonka poissaolo ei tällaista tunnetta herätä on meille merkityksetön romanttisessa mielessä.

Mutta rakkauden kohteissa me kaipaamme, sitä mikä on meitä kaikkein lähimpänä – meidän omia fantasioitamme toisessa. Me tunnemme riistävää kaipuuta ja kärsimystä vaikka heidän ominaisuudet ovat meidän korvien välissä koko melankoliamme ajan.

Uskottomuus ja mustasukkaisuus ovat mukana rakkaudessa alusta saakka. Toisin kuin romanttisen rakkauskäsityksen mukaan, niin Proust katsoo tämän dikotomian olevan aidon rakkauden elinehto. Mustasukkaisuus on merkki siitä, että me emme tunne rakastettumme kaikkia ajatuksia ja tunteita. Hänen tuntemattomuudesta ei ole tullut meille itsestäänselvyyttä. Me emme kohtele rakastettuamme välinpitämättömästi.

keaton-playhouse_2

Koska me olemme romanttisen rakkausideaalin saastuttamia, niin me harvoin osaamme toimia oikein uskottomuuden ja mustasukkaisuuden piirileikissä. Proust itse antaa esimerkin, kun romaanin Kertoja pitää Albertineaan mustasukkaisesti vankinaan pääsemättä varmuuten hänestä. Rakkauteen ei kuulu uskottomuus, vaan ennemminkin ajatus siitä. Samoin mustasukkaisuuden tulee pitää yllä rakkauden liekkiä, ei tukahduttaa toisen vapautta. Terve uskottomuus muodostuu siitä, että rakkaudella on aina useita kohteita. Se, mitä me koemme suhteessamme nyt voi kohdistua kummankin osapuolen toimesta johonkin toiseen toisaalla. Rakkaudesta ei tälloin voi koskaan tulla itsestäänselvyyttä, koska se voi suuntautua muualle.

Rakkautta ylläpitävä voima on metodologinen uskottomuus ja mustasukkaisuus. Mielessämme näemme kuinka voisimme olla uskottomia ja kuinka se meissä herättää mustasukkaisuutta. Meidän ei tarvitse tuota kaikkea toteuttaa suhteessamme, mutta ajatus siitä kaikesta pitää itsestäänselvyyden ja välinpitämättömyyden syövän loitolla suhteesta. Ja koska rakkautta voimme tuntea elämän aikana usean henkilön kanssa, niin siinä epäonnistumista ei tule ottaa liian henkilökohtaisesti. Me teemme rakkaudessa suuremmalla todennäköisyydellä epäonnistuneita kuin onnistuneita valintoja. Seuraavalla kerralla ottakaamme paremmin opiksi uskottomuuden ja mustasukkaisuuden piirileikistä.

Rakkauden itsekkyys

Rakkaus on itsekäs teko. Me emme koskaan rakastu toiseen ihmiseen, vaan meidän projisoimiin mielikuviin itsestämme häneen. Ehkä juuri tästä syystä itseään täynnä olevat ihmiset vetävät piilevästi narsistisia persoonia puoleensa. Avoimesti narsistinen henkilö avaa piileville narsisteille tyhjän kankaan piirtää kuva itsestään. Koska heidän narsisminsa on ollut piilevää, niin toiseen piirretty idealisoitu kuva tuntuu vapauttavalta. Ja tässä neuroottisessa kuviossa paljastuu meidän jokaisen rakkauden luonne.

Mutta rakkaus on enemmän kuin tämä. Onnistuessaan murtautumaan tylsyyden ja jokapäiväisyyden harmaan muurin läpi, rakkaus tekee meistä herkempiä. Me herkistymme taiteelle ja luonnolle. Yksinkertainen melodia saa yht’äkkiä suuren sisällön tai syksyinen lehtien peittämä maa maalaa eteemme suuren taideteoksen. Pessimismistään huolimatta Proust ei ole kyynikko tai nihilisti. Rakkauden itsekkäistä lähtökohdista huolimatta se on suurinta, mitä meillä on. Valitettavasti romanttinen rakkauskäsitys on vieraannuttanut meidät tästä rakkauden itsekkäästä ytimestä.

Ja on Proustin rakkaudessa toinenkin merkittävä puoli –  rakkaus on luovaa. Vaikka me projisoimme toisiimme omia tunteittamme, niin tämä on aina luova teko. Rakkaussuhteen arkipäiväistyminen ja toisen välinpitämättömäksi tunteminen on tämän luovan teon mitättömäksi tekemistä. Uskottomuuden ja mustasukkaisuuden piirileikki on taas tämän luovuuden ylläpitoa. Ottakaa rakkaus taideteoksena. Pitäkää toinen tuntemattomana… tulkaa sen kanssa toimeen.

Vive la différence!!* 

*Suom. huom. välinpitämättömyys = indifférence

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s