Kilpailukyky ja loikka

Meidän SSS-hallituksemme on jo jonkin aikaa tuputtanut ”kilpailukykyloikkaa”, joka Suomen pitäisi tehdä pärjätäkseen kiristyneessä kilpailussa. Onnistuaksemme tässä loikassa meidän tulisi alentaa markkinoille tarjottavien tuotteiden hintoja. Ja tämä hintojen alentaminen tapahtuisi työn kuluja laskemalla. Myös yhteiskunnan kuluja tulee laskea, jotta meillä olisi varaa pitää maatamme yllä.

On melkein natsikortin pöytään lyömiseen verrattava teko sanoa Suomea insinöörimaaksi. Se, ei tee oikeutta insinööreille eikä Suomelle. Mutta pahemman kerran Sipilän hallitus sortuu suomalaisen liike-elämän helmasyntiin – numeroihin tuijottamiseen. Kilpailukyvyn nostamisessa unohdetaan markkinoinnin PPPP-periaate. Neljän P:n periaate tulee sanoista ”Product, Price, Place, Promotion”.

Ajatelkaamme BMW:tä. Autona Bemari ei ole sen hintansa väärtti. Mutta hinta ei koostukaan pelkästä materiaalisesta artefaktista. Bemari on auton lisäksi statussymboli, ajokokemus ja tyylistatement. Bemaria ei aja kuski, vaan Bemari-kuski. BMW:n hinta sisältää tämän kaiken ja paljon muuta. Mitään järkeä tässä ei ole.

Tässä pääsemme ongelman ytimeen. Kuluttaminen on järjetöntä. Me voimme vakuutella itsellemme, että teemme järkeviä valintoja, mutta lopullinen päätös tehdään sydämellä, ei aivoilla. Keskinkertaisestakin tuotteesta voidaan pyytää poikkeuksellisen korkeaa hintaa; kunhan kuluttajalle sitä markkinoidaan oikealla tavalla ja sen saatavuus tehdään houkuttelevaksi. Jos tästä halutaan esimerkki, niin sellaiseksi käy mikä tahansa Applen tuote. Niiden materiaalinen arvo ei nouse lähellekään sitä, mitä niistä maksetaan. Ja silti Applen tuotteista maksetaan erittäin mielellään korkeaa hintaa.

Ennen saavutettavuus oli elintärkeää markkinoilla. Coca-cola voitti Pepsin pullon muodon ansiosta. He pystyivät yksinkertaisesti lastaamaan samoihin kontteihin enemmän omaa tuotettaan kuin Pepsi perinteisellä pullolla. Tämä pätee edelleen, mutta sen tilalle on tullut myös keinotekoinen niukkuus. Googlen lanseeratessa Gmailin sitä ei tehty avoimeksi kaikille yhdellä kertaa. Gmailiin piti saada kutsu. Tämä loi etuoikeutettujen luokan, jotka hoitivat markkinoinnin Googlen puolesta.

Kilpailussa pärjääminen edellyttää siis muutakin kuin hyvää tuotetta ja mahdollisimman huokeaan hintaan. On totta, että kulutustavaroiden kohdalla pelataan osittain erilaista peliä kuin teollisuustuotteiden kanssa, mutta vain ainoastaan osittain. Ihminen ei ole niin rationaalinen eläin, etteikö se sortuisi toistuvasti emotionaaliseen päätöksentekoon. Ja tätä tapahtuu useammin kuin halutaan myöntää… myös teollisuuden piirissä.

Nyt meillä ollaan tekemässä suurta muutosta Excel-taulukkoja täyttämällä ja laskelmia tekemällä. Mutta tämä ei ole se kaikkein kohtalokkain virhe, johon ollaan sorruttu. Jokapäiväisessä ja arkisessa liiketoiminnassa on hyvä olla varovainen ja tehdä mahdollisimman vähä-riskisiä päätöksiä. On varmistettava, että tänään investoidut rahat tuottavat voittoa huomenna. Mutta mitään suurta muutosta ei tehdä turvallisuusalueella toimimalla ja riskejä minimoimalla. Yksinkertaisia ja monotonisesti toistettavia tekoja tehdään rationaalisesti ja laskelmoiden. Suuria tekoja ei optimoida tai tehosteta.

rome

Kun John F. Kennedy julisti Yhdysvaltojen päämääräksi lähettää ihminen kuuhun ennen 60-luvun päättymistä, niin päämäärää pidettiin päättömänä. Amerikkalaisilla oli tuolloin ylivoimaisia vaikeuksia kuljettaa happipulloja ehjinä ilmakehän ulkopuolelle. Mutta Kennedyn täysin järjetön haaste sai vastakaikua intohimoisissa tutkijoissa, kehittäjissä ja insinööreissä… loppu on niin sanotusti historiaa.

Mitä hallituksemme tekee? Se leikkaa esimerkiksi yliopistojen avustuksista merkittäviä osuuksia. Helsingin yliopisto joutuu irtisanomaan 1200 työpaikkaa tämän takia… samaan aikaan yliopisto nousee sadan parhaan yliopiston joukkoon. Yliopistot ja korkeakoulut ovat aina olleet mullistavien innovaatioiden kehtoja.

Meille kerrotaan sankaritarinaa kuinka Google perustettiin autotallissa, mutta unohdetaan mainita, että se autotalli sijaitsi Stanfordin yliopiston lähistöllä, jonka tohtoriopiskelijoita Larry Page ja Sergey Brin olivat. On suoranainen emämunaus olla ymmärtämättä koulutuksen asemaa tulevaisuuden määrittäjänä. Vain laskelmia tekevä ja riskejä minimoiva näköalaton prosessijohtaja kykenee näin rationaaliseen typeryyteen.

Neljän P:n mallissa ”mainonta” (promotion) on se minkä piirissä tehdään taikoja. Mainonnan ansiosta tuotteesta tulee kokemus. Se ei pelasta huonoa tuotetta, mutta ilman sitä paraskaan tuote ei tuota siihen investoituja rahoja takaisin. Ja tämä puuttuu täysin Sipilän kilpakykyloikasta. ”Kilpailukyky” on kykyä pärjätä kilpailussa markkinoilla. Markkinat eivät ole mikään mekaaninen automaatti, vaan kompleksinen ihmiskonstellaatio, jossa rationaalisuus loistaa poissaolollaan. Ei riitä, että me kykenemme tuottamaan parhaita mahdollisia tuotteita halvemmalla kuin kukaan muu, jos me jäämme paikoillemme istumaan ja odottamaan, että joku tulee ne ostamaan pois.

”Loikka” on poikkeuksellinen ponnistus ylemmälle tasolle. Tai siis sitä sen ainakin pitäisi merkitä tilanteessamme. Meille ei voi riittää mikään pieni hyppy hieman korkeammalle, vaan todellinen tason nosto. Tällaista loikkaa ei tehdä vain toistamalla sitä samaa vanhaa kuin aikaisemminkin. Se edellyttää kokonaan uusia keinoja ja taitoja. Mitään tällaista ei Sipilän ”loikkasuunnitelmassa” kuitenkaan ole. Sipilä ei ole mikään visionääri. Pääministeri pyysi poikkeuksellisesti YLEltä lähetysaikaa puhuakseen kansalle latteuksia ja jo moneen kertaan kuultua liirumlaarumia. Sipilä on prosessijohtaja, joka osaa pitää jonkun toisen liikkeelle panemat pyörät pyörimässä entistä tehokkaammin. Pyörääkään hän ei kykene keksimään uudestaan.

Tulee ”Moosesta” ikävä…

 

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Kilpailukyky ja loikka

  1. Nuo ihailtavat esimerkkifirmat hallitsevat tuotteiden käytettävyyden ja käyttäjän ihastuttamisen brändeineen. Sen ymmärtäminen ja rakentaminen on tyypillinen heikkous kotimaisessa tuotesuunnittelussa. Vaikka käytettävyysproffia on useita niin tietotaito ei ole saavuttanut yrityksiä pelialaa lukuunottamatta. Niiden 5 vuoden aikana kun Saksa hoiti palkoissa 0-linjaa Suomessa nousivat palkat 40%. Silloin alkoi talouden alamäki. Teollisuus ei investoinut Suomeen ja teemme nyt töitä vanhoilla vehkeillä vanhoja tuotteita. Vain niiden avulla voi tehdä loikan nopeasti. Uudet tuotteet vaativat aikaa liikaa mutta ovat sitten pelastus.
    Kun muut kulut ovat lähes vakioita niin vain tuo liian aikaisin korotettu palkkapositio voi joustaa. Palkkoja voi nostaa vain tuottavuuden ja uusien tuotteiden kautta. Investoinneille on saatava riittävän lyhyt takaisinmaksuaika jotta niitä yleensä kannattaa tehdä. Finnairin tj juuri ilmoitti että uusien koneinvestointien avulla keskipalkka laskee koska uusien henkilöiden palkka on selvästi matalampi kuin vanhojen.
    Markka-Suomessa pelastettiin vienti devalvaatioiden avulla eli palkat maksettiin kevyemmillä seteleillä. Tämä on meiltä nyt puuttunut ja unohdettu €-aikana.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s