Työllä on merkityksensä

Vuosia sitten olin viettämässä iltaa ystävieni luona. Heillä oli tuolloin vierailulla pariskunnan ystävä Lontoosta. Aikamme keskusteltuamme ja muutaman viinilasillisen jälkeen tulin kysyneeksi erittäin fiksuksi osoittautuneen ja sympaattisen lontoolaisen ammattia. Hämmästyksekseni sain vastaukseksi hiljaisuuden. Lontoolainen katseli isäntäpariskuntaa kyselevästi ja he vastasivat, että minulle voi asian kertoa. Mies kertoi työnsä kuvaksi auttaa vankilasta vapautuvien pedofiilien sopeutumista yhteiskuntaan.

Välittömästi tämän jälkeen hän korosti, että pyrkii ymmärtämään pedofiileja, mutta ei missään nimessä hyväksy heidän rikoksiaan. Olin yllättynyt. En niinkään hänen työnsä johdosta, vaan siitä kuinka vaikeaa tämän ilmoittaminen oli hänelle. Mutta ymmärsin hyvin, että hänen ammattinsa voi joidenkin mielessä nostaa voimakkaita reaktioita. Mitä apua jotkut pedofiilit tarvitsevat? Telkien taakse ja avain kaivoon. Mutta me emme elä brutaalissa yhteiskunnassa… toivottavasti. Hetken keskusteluamme ymmärsin, että minua vastapätä istui erittäin arvokasta työtä tekevä henkilö. Olkoot ihmisen rikos mikä tahansa, niin rangaistuksensa kärsimisen jälkeen yhteiskunnalle on arvokasta, että hän kykenee osallistumaan omalta osaltaan sen pyörittämiseen ilman rikosta.

Samaa arvostusta ei aina tunnu saavan osakseen vaikka tekisi yhtä lailla laillista ja rehellistä työtä ns. kasvualalla. Tänään työnantajani ilmoitti toistamiseen YT-neuvotteluiden aloittamisesta vuoden sisällä. Tällä kertaa kilometritehdas uhkaa miltein kaksinkertaista määrää työntekijöitä kuin aikaisemmin. Tunnelma työpaikalla ja korvieni välissä ei ollut riemukas. Lehdet tietenkin repivät uutisesta kaiken irti – Techcruch vetäisi reippaasti riman kaikkein alimalle tasolle. Mutta eniten taas puhuttelee kotimaisten verkkosaittien kommenttiosastot.

Tuollaistahan tuo IT-alalla on. Idiootin diplomin voisi antaa kaikille alan valinneille. Toivottavasti mukana ei ole yli 40-vuotiaita, koska sellaiset ovat IT-alalla jo kehäraakkeja joita ei kukaan palkkaa.

Loistava uutinen. Rovio onkin niin epäisänmaallinen yritys, joten mahtavaa, että se on menossa konkurssiin. Malja sille!

Odotettavissa oli, kuten aina turhuuden markkinoilla.

Tuohan on aina ongelma kun pukumiehet marssivat powerpoint esityksineen yritykseen… oikein kuolemansuudelmaa… 😉

Tällaiset tähdenlentoyritykset kannattaisi myydä ajoissa, koska on erittäin todennäköistä, ettei menestynyttä tähdenlentoa saa ylläpidettyä loputtomiin tai tilalle uusia tähdenlentoja.

En nyt mene kirjoitusvirheiden määrään lainauksissa, mutta kollektiivinen nauramisen ja työn vähättelyn tendenssi on huolestuttavaa. Ennen näitäkin uutisia olen kyllä kuullut ”selän takana” kuiskuttelut lume- ja keinotodellisuusalasta sekä siitä helvetin turhasta työstä, jota muka teen. Suomessa ollaan edelleen aika kaukana siitä, että ymmärrettäisiin markkinoinnin merkitys.

Mutta vielä kauempana ollaan siitä, että työllä on sen tekijöille merkitystä. En minäkään ymmärrä kaikkien alojen hienouksia, mutta kutsua aloilla työskenteleviä idiooteiksi ja täysin turhiksi, on jo aika kova väite. Kapitalistisesta tuotantomekanismista ja markkinoinnista voidaan olla montaa mieltä, mutta sen äärellä työskentelevien syyllistäminen tuntuu kohtuuttomalta.

Don’t hate the players hate the game.

Mutta en mene nyt työni yksityiskohtiin, koska se harvempaa oikeasti kiinnostaa. Mielenkiintoisempaa on keskittyä tähän syyllistämisen ja sormellaosoittamisen ilmapiiriin, johon niin helposti astutaan. Olen käymässä YT-kierroksen toistamiseen vuoden sisällä. Sinänsä ei mitään uutta IT-alalla. Sehän on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Mutta sama pätee firman sisällä kuin sen ulkopuolella; sormellaosoittajat ovat kaikkein onnettomimpia kuviossa.

Kun henkilökunnan vähennyksiin joudutaan turvautumaan, niin se ei ole helppo paikka kenellekään. Varsinkin potku-uhan alla elävien työntekijöiden on helppo suunnistaa syyllistävät sormensa johdon suuntaan. Niin paljon kuin turhautumista tilanne herättääkin, se ei aina ole oikein. On tapauksia, jossa voidaan selkeästi osoittaa syylliset yrityksen kulloiseenkin tilaan, mutta nykyisessä monimutkaisessa maailmassa se tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi.

Tulee ymmärtää, että ison yrityksen johto joutuu tekemään eritasoisia päätöksiä päivittäin ja jokaisen päätöksenteon hetkellä ei kyseisen päätöksen seurauksia ole mahdollista tiedostaa. Samoin heidän briiffaajansa istuvat isojen asioiden päällä. Se, joka osaa parhaiten tehdä ns. ”elevator pitchin” voittaa, koska hän osaa selittää selkeimmin asiansa. Kun tilinteon aika tulee, niin he loistavat poissaolollaan.

Mutta toisaalta, yrityksen johdolle maksetaan korkeaa liksaa siitä, että rahoille saadaan vastinetta. Paras vastine korkealle liksalle on voitollinen tulos. Vastuunkanto on vaikea laji. Silti en haluaisi nähdä yritystä, jonka koko johto sanoo itsensä irti vaikeuksien kohdatessa ja jättäisi rypemään vaikeuksissaan.

Lähdettäessä osoittelemaan sormella syyllisiä, niin tulisi pohtia myös sitä, mitä tuo osoittelu tekee itse osoittelijalle. Kuten jo sanoin, niin oman kokemukseni pohjalta nuo sormea osoittelijat ovat kuviossa niitä kaikkein onnettomimpia. Mitä syyllistäminen tekee meille? – Se estää meitä toimimasta, koska niin paljon energiaa tuhlataan syyllisten etsimiseen ja solvaamiseen. Oma viehätyksensä siinä on, mutta loppujen lopuksi syyllistäminen johtaa kurjuuden maksimointiin. Hyvin usein syytetyt ovat niitä, joiden kurjuus ei siitä muutu suuntaan taikka toiseen.

Tämä ei tarkoita etteikö yritysten johdossa olisi täysin laskelmoivia koneita töissä, joiden maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin voiton maksimointi. Nämä ihmiset ovat maksaneet kylmyydestään oman hintansa. Heidän johtamien yritysten alaisuudesta pääseminen pitäisi olla enemmänkin riemun kuin surun hetki. Karma hoitelee heidän kohtalonsa. Miksi turhaan vaivata omaa elämäänsä tai energiaansa heihin? Suurin osa yrityksissä työskentelevistä ihmisistä ovat tavallisia ihmisiä osaamisineen ja vikoineen. Johto tekee virheitä aivan samoin kuin muutkin. Kuka meistä on suorittanut täysin virheettömän uran?

Meidän jokaisella työllä on merkityksensä. Voi olla, että toisen työtä ei ymmärrä, mutta älkää hyvät ihmiset vähätelkö toisten työtä. Se merkitsee heille hyvin suurella todennäköisyydellä paljon. Sillä on heille merkitystä. Ja meistä kukaan ei ole niin hyvä ennustaja, että osaa 100% varmuudella kertoa, mikä työ on 10 – 20 vuoden päästä se ”kasvuala”,  johon varautemme perustuu… aivan samoin kuin kukaan ei osaa sanoa, että sellaista yhtä alaa ei ole.

Mutta yksi on varmaa. Ilman työtä tekemällä, me emme koskaan voi nähdä mikä on se tulevaisuuden menestystekijä. Oli se sitten yksi ala tai sata pientä alaa, mutta työtä se kaikki vaatii. Älkää siis väheksykö työtä. Ihan jo senkin takia, että se merkitsee tekijälleen… ei välttämättä ole elämän tärkein merkitys, mutta ei vähäisinkään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s