Seksuaalisuus, parisuhde ja valta

Olen viimeisten parin kuukauden aikana alkanut kiinnittämään huomiotani enenevässä määrin ihmisten parisuhteisiin, niiden puutteeseen ja niihin hakeutumiseen.  Samaiset huomiot vievät ajatukset väistämättä myös seksuaalisuuden alueelle. Tuttavapiirissäni on hyviä parisuhteita, huonoja parisuhteita ja pariskuntia, jotka eivät tiedä missä menevät. Vielä enemmän tuttavapiirissäni on sinkkuja. Toiset heistä hakevat aktiivisesti toista elämäänsä. Toiset taas tekevät kaikkensa elääkseen onnellisesti yksin. Ja sitten on heitä, jotka ajelehtivat suhteesta ja suhteettomuudesta toiseen.

Olen elänyt ”uussinkun” elämää kohta neljä vuotta. Sen aikana olen käynyt kaikki mahdolliset vaiheet läpi ja tällä hetkellä en tiedä, missä vaiheessa menen. Toisaalta elämän jakaminen toisen kanssa tuntuisi ideaalilta. Toisaalta taas lukuisten parisuhdekarikoiden seurauksena itsenäinen elämä ei tunnu mahdottomalta vaihtoehdolta.

Ystäväni kysyi Facebookissa mitä hänen kaverinsa ovat alkaneet opiskelemaan aikuisiällä. Uusien asioiden opiskeleminen on kuulunut elämäntapaani koulusta asti, mutta hetken kysymystä pohdittuani vastasin ”ihmissuhdetaitoja”. Ainakin olen pyrkinyt ymmärtämään itseäni, suhdettani toisiin ja toisten suhdetta minuun mahdollisimman monesta näkökulmasta. Se, mitä olen oppinut, jää nähtäväksi.

Olen aikaisemmin maininnut, että meidän on turha tuntea itseämme yksinäiseksi omien ongelmiemme kanssa. Kirjallisuuden historia on täynnä tekstejä, joissa meidän ongelmaamme muistuttavia ongelmia on käyty useita kertoja. On vain osattava löytää teksti, jossa ongelma on jo esitetty ja mahdollisen ratkaisunkin se voi sisältää. Tämä ei ole mitään uutta. Isaac Newton jo totesi, että hän pystyi näkemään kauas, koska seisoi jättiläisten harteilla. Nämä jättiläiset olivat kaikki se tieto, joka oli jo olemassa ennen häntä. Kirjallisuus on parhaimmillaan meille tuo jättiläinen, joka nostaa meidät omien ongelmiemme ja huoliemme seasta niiden yläpuolelle nähdäksemme tien niistä ulos.

Kuvitteellinen tukahduttaminen

Michel Foucault’n kolmiosainen Seksuaalisuuden historia (alkup. 1976 – 1984, suom. 1998) on hämmentävä, häiritsevä ja silmät avaava tutkielma seksuaalisuudestamme. Mutta samalla se pyrkii avaamaan meille niitä tekniikoita ja mekanismeja, joiden kautta me muodostamme ymmärryksen itsestämme. Kuten kaikissa analyyseissään, niin Foucault ei näe seksuaalisuutta minään luonnollisena ominaisuutena meissä, vaan se on historiallisesti rakentunut ja täten luotu ”taito” kuten arkkitehtuuri tai musiikki.

foucaulta29

Foucault’n tuotannon kantavana voimana oli osoittaa luonnollisiksi ja muuttumattomiksi tulkisemamme ilmiöt historiallisesti rakentuneiksi. Hänen tarkoituksena oli järkyttää lukijaa, mutta samalla osoittaa laajemmaksi se alue, johon me voimme vaikuttaa. Mitä pienemmäksi ikuisten ”elämän totuuksien” alue supistuu, niin sitä laajemmaksi meidän oman vaikuttamisen alue kasvaa. Vanha viisaus: ”Hyväksy se, mitä et voi muuttaa; muuta se, mitä et voi hyväksyä” tulee pitää Foucault’a lukiessa mielessä. Järkyttäessään maailmaamme meille avautuu kokonaan uusia mahdollisia maailmoja, jotka ovat käsiemme ulottuvilla tässä ja nyt.

Seksuaalisuuden historia lähtee liikkeelle ns. repressiohypoteesin pyörtämisellä. Perinteisesti on katsottu, että porvarillinen yhteiskuntamme perustuu seksuaalisuuden tukahduttamiselle. Puhutaan ns. viktoriaanisen aikakauden siveydestä, jossa seksuaalisuus tukahdutettiin ja ulkoistettiin yleisestä diskurssista, joksikin josta tuli vaieta. Tämän tukahduttamisen kautta yhteiskunta käytti valtaansa ihmisiin. Samoin ainoaksi hyväksyttäväksi seksuaalisuuden muodoksi katsottiin perinteinen heteroseksuaalinen käytäntö, joka tähtäsi lisääntymiseen ja kuului kristilliseen avioliittoon. Repressiohypoteesin mukaan me emme ole vieläkään päässeet kokonaan irti viktoriaanisen aikakauden siveydestä. Kaikesta avautumisesta ja vapautumisesta huolimatta meidän seksuaalisuutemme on tukahdutettua.

Foucault piti repressiohypoteesiä vääränä ja keksittynä. Itse asiassa viktoriaaniselta aikakaudelta lähtien seksuaalisuutta käsittelevien diskurssien määrä on vain kasvanut. Seksuaalisuutta alettiin käsittelemään mm. lääketieteellisenä, juridisena ja psykologisena ilmiönä. Seksuaalisuus liitettiin oleellisesti totuuteen, joka kertoi aivan uudenlaista tietoa ja totuutta meistä itsestämme. Seksuaalisuudesta tuli kanava, jota kautta avattiin näkemys yksilön moraaliin, terveyteen, haluun ja identiteettiin. Luonnollinen ja terve seksuaalisuus, jota porvarillinen yhteiskunta pyrkii tukahduttamaan näyttäytyykin keinotekoisena ja keksittynä… aivan kuten koko repressiohypoteesi.

Vallan luonne

Foucault’a ennen kysymys vallasta oli ollut lähinnä marxilaisten teoreetikoiden ominta aluetta. Vaikka he olivat oikeassa vallan analyysissään, niin heidän suurin ongelmansa oli, että he ymmärsivät vallan pelkästään taloustieteellisenä ilmiönä. Valta oli marxilaisille teoreetikoille jotain, jota voitiin kerätä ja omistaa.

Foucault katsoi vallan jokisin sellaiseksi, joka oli olemassa ainoastaan, kun sitä käytettiin. Valta hänelle oli jotain dynaamista, joka toimii ihmisten välisissä suhteissa. Se muodostaa suhteiden verkoston, joka kulkee koko yhteiskunnan läpi. Vallan todellinen luonne ei avaudu seuraamalla ylhäältä alas kulkeutuvaa komentoketjua, vaan se paljastuu analysoimalla niitä lukuisia tapoja, joiden kautta me muodostamme itsemme. Valta on olemukseltaan ”tiedostamatonta”. Se ilmenee epäsuorasti ja on aina toimijoiden välissä.

Valaistakseen valtakäsitystään Foucault esitteli kaksi erilaista valtasuhdetta: a) strateginen suhde ja b) dominoinnin tila. Strategisessa suhteessa ihmiset pyrkivät vaikuttamaan toisiinsa ja ohjaamaan toisiaan. Tämä valtasuhde ei välttämättä ole pahansuopaista tai negatiivista. Esimerkiksi oppilaan ja opettajan välinen suhde on strateginen. Kitaraopettajan ja -oppilaan välinen suhde voi muuttua, kun opettajalla ei ole enää mitään opetettavaa. Oppilas on valmistunut. Tai oppilas voi antaa opettajastaan palautetta opiston johtokunnalle. Strategisessa suhteessa valtasuhteet voivat kääntyä.

Dominoinnin tilassa taas valtasuhde pysyy järkkymättömänä. Vankilassa vartijalla on sellin oven avaimet ja ne eivät koskaan päädy vangin käsiin. Dominoinnin tilat vallitsevat instituutioissa. Niissä valtasuhteilla on hyvin vähän liikkumatilaa. Osoittaessaan näiden instituutioiden historiallisuuden ja kontingentin luonteen, Foucault pyrki raivaamaan dominoinnin tilojen pinta-alaa yhteiskunnassamme mahdollisimman pieneksi. Luonnollisiksi katsottujen järjestysten keinotekoisuuden osoittaminen ei vapauta meitä vallasta, vaan asettaa valtasuhteet strategisiksi suhteiksi.

Seksuaalisuus

Mitä seksuaalisuus on? Foucault’lle seksuaalisuus on jotain sellaista, joka voi olla olemassa ainoastaan yhteiskunnassa. Seksuaalisuutta ei tukahduteta yhteiskunnassa, vaan yhteiskunta luo sen. Puhe tukahduttamisesta olettaa seksuaalisuuden, joka meillä on luonnostaan. Jotakin sellaista, joka on ollut vangittuna ja joka odottaa vapaaksi pääsyään.

Foucault riisuu meiltä tämän romanttisen käsityksen. Mitään alkuperäistä ja luonnollista seksuaalisuutta ei ole koskaan ollutkaan olemassa. Voi vain kuvitella kuinka tyrmäävä hänen näkemyksensä on ollut 60-luvun seksuaalisen vallankumouksen jälkeisenä aikakautena. Suuri vallankumous osoitetaan vain yhdeksi vallan muodoksi. Mitään villiä ja vapaata ei päässyt valloilleen. Kahleet vaihtuivat toisiin; vapautuminen yksistä normeista tapahtuu aina omaksumalla toiset normit, jotka eivät ole sen vapaampia kuin aikaisemmat. Puhe vapaudesta ja vallankumouksesta näyttäytyy itsepetoksena ja harhana. Sen keskeisin päämäärä on ollut saada meidät uskomaan vapautumiseen.

Valta on siis luova voima yhteiskunnassa. Erinäisten diskurssien, tekniikoiden ja käytäntöjen kautta valta luo kokemuksen seksuaalisuudesta. Foucault ristii tämän vallan biovallaksi. Tämä valta ei ole tukahduttavaa, vaan tähtää elämän suojelemiseen. Äärimmäisessä muodossaan se on elämän päättämisen ja hallitsemisen valtaa. Päätös hankkia jälkeläisiä voidaan nähdä hyvänä esimerkkinä arkipäivän biovallasta. Myös päätös pitää ja synnyttää ”vahinkolaukaus” on osa biovaltaa. Me olemme kiinni vallassa jo ennen syntymäämme.

Koska seksuaalisuus on vallan luomaa, niin se voi aina olla toisin. Tästä johtuen me emme voi sanoa yhden seksuaalisuuden muodon olevan enemmän ”luonnollista” tai ”totta” kuin jonkun muun. Kysymys homoseksuaalisuuden luonnollisuudesta tai luonnottomuudesta ei ole kysymys laisinkaan. Se on pseudokysymys samassa mielessä kuin kysymys Jumalan olemassaolosta. Objektiivinen vastaus kysymykseen on periaatteessakin mahdotonta.

Miten esimerkiksi pedofilia tai raiskaus suhteutuvat Foucault’n näkemykseen seksuaalisuudesta? Vastaan tähän kuten olen itse Foucault’n ymmärtänyt. Kummatkin ovat ilmeisiä vallankäytön muotoja. Tässä on palattava jakoon strategisesta suhteesta ja dominoinnin tilasta. Pedofilia ja raiskaus ovat dominointia, jossa valta-asemaa ei voi vaihtaa. Kummatkin ovat pakottamista seksiin. Strategisessa suhteessa voidaan seksuaalisesta kanssakäymisestä. Pedofiliassa ja raiskauksessa ei voida puhua kanssakäymisestä. Sitomis- tai alistamisleikeistä innostuneet ovat alisteisessa suhteessa omasta tahdostaan ja yhteisestä sopimuksesta, joka voidaan lopettaa tahdottaessa.

Vaikka valta ympäröi meitä kaikkialla, niin kaikki sen muodot eivät ole hyväksyttäviä. Nekin dominoinnin tilat, joita ilman yhteiskuntamme ei voi pysyä pystyssä (vankila, armeija, poliisi), on rajoitettava ja jos mahdollista, niin arvioitava uudestaan voidaanko ne muuttaa ainakin osittain strategisiksi suhteiksi.

[—]

Lasken Seksuaalisuuden historian käsistäni. Ihmettelen edelleen miksi niin moni suhteeni on siirtynyt strategisesta suhteesta dominoinnin tilaan. Se näyttää olevan piste, jossa huomataan rakkauden loppuneen ja jonka jälkeen on lähdettävä kulkemaan omia teitämme kohti seuraavaa strategista suhdetta. On myös ollut tilanteita, jossa dominoinnin tilaksi jäätynyt suhde on jatkunut liian pitkään. Nuo kaudet elämässäni ovat olleet yksinäisempiä kuin yksikään yksinäinen ilta sinkkuna.

Iloitsen niistä eroista, jotka ovat tapahtuneet yhteisessä ymmärryksessä. Joskus suhde voi olla erittäin onnistunut vaikka se päätyykin eroon. Välttämättä sillä kyseisenä hetkenä kumpikaan ei näin ole voinut ajatella, mutta ajan kuluttua olemme ymmärtäneet tehneemme parhaan mahdollisen ratkaisun.

Me elämme monimutkaistuvassa kulttuurissa. Strategiamme pärjätä ihmissuhteiden kanssa näyttävät jämähtäneen jonnekin 1900-luvulle. Seksuaalisuuden tuomat ongelmat ovat joillekin meille ylivoimaisia. Seuraan edelleen toisten ja itseni soutamista ja huopaamista näissä tyrskyissä. Mitään suurempaa ratkaisua en voi sanoa löytäneeni, mutta ainakin ymmärrän ongelman monimutkaisuuden. Ei välttämättä ensimmäisenä masennu, kun mitään selkeää vastausta ei löydy. Siinä sitä on oppimista loppuelämän ajaksi – ihmissuhdetaitoja.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s