Onnellinen orjuus

Roomalaiset olivat suuria keksijöitä. Heidän tieverkostonsa ja viemärijärjestelmänsä ovat edelleen ylivoimaisia saavutuksia kun otetaan huomioon olosuhteet, joissa ne toteutettiin. Nämä suursaavutukset saatiin aikaiseksi massiivisella orjatyövoimalla. Roomalaisten orjainstituutio voi kuulostaa meidän korvissa raakalaismaiselta, mutta orjien asema on suoraan verrannollinen teollisen aikakauden työväestöön. Osittain voidaan sanoa, että Rooman valtakunnan orjilla oli jopa paremmat oltavat kuin 1800-luvun alun tehdastyöläisillä. Orjat olivat kallista omaisuutta, josta pidettiin hyvää huolta… jos he tottelivat käskyjä.

Teknologisia saavutuksia merkittävämpiä olivat roomalaisten hallinnalliset saavutukset. He kehittivät huippuunsa ne teknologiat, joilla jatkuvasti kasvava kansa kyettiin pitämään aisoissa. Me tunnemme nämä teknologiat lentävinä lauseina: hajoita ja hallitse (Divide et impera), leipää ja sirkushuveja (Panem et circenses). Jälkimmäinen lausahdus on Juvenaliksen käsialaa, jolla hän kuvasi keisarikauden kansaa, joka oli luopunut kaikista poliittisista oikeuksistaan tyytyen ilmaiseen viljaan ja sirkushuveihin. Tänäkin päivänä roomalaisten hallintamekanismit toimivat miltein sellaisinaan.

Ehkä kaikkein kontroversiaalein ”löydös” roomalaisten hallinnasta on Jeesus Kristus. On esitetty, että Jeesus olisi ollut alunperin roomalaisten keksintö. Roomalaiset olivat kyllästyneitä jatkuviin juutalaiskapinoihin. He kehittivät tarinan uudesta profeetasta ja messiaasta, joka neuvoi kääntämään toisen posken ja ”antamaan keisarille sen mikä keisarille kuuluu” (Mark. 12:17). Se, oliko Jeesus roomalaisten keksimä hallintakeino, on toisarvoista. Kiistaton tosiasia on, että kristinuskosta tuli hallinnan mekanismi Rooman valtakunnassa 390-luvulta lähtien.

Miksi roomalaisten hallintamekanismi oli niin voitokas? – Roomalaisten suuri keksintö oli ”roomalainen”. Roomalaisuus ei perustunut etniseen perimään, vaan se oli korostetusti juridinen oikeus. Rooman valloittamista kansoista osa sai kansalaisuuden, joka takasi heille parempia etuja kuin Rooman vihollisena oleminen. Samoin roomalaisuus merkitsi tietyn minuuden omaksumista. Kun katsomme Jeesusta opettajana, niin ymmärrämme hyvin kuinka hänen sanomansa sopii roomalaisten tarkoitusperiin kuin nyrkki silmään. Nietzsche oli oikeassa kutsuessaan kristinuskoa orjamoraaliksi. Sen tarkoitus oli orjuuttaa kansa, josta oli liian itsepäinen alistumaan Rooman valtakunnan tahdon alle.

Kun 300-luvun lopussa ja 400-luvun alussa kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan virallinen uskonto ja muut uskonnot kiellettiin, niin Rooman kansalainen alkoi vaihtumaan kristityksi. Vaikeuksiin ajautuneen valtakunnan pelastus nähtiin siinä, että vapaat kansalaiset alkoivat haluamaan omaa orjuuttamistaan. Kristitystä orjamoraalista tuli roomalainen hyve ja roomalaisen minän malli.

Tässä piilee kristinuskon viheliäisyys; se on minädisipliini ja identiteetin muodostamisen kurimatriisi. Jeesuksen asettama lähetyskäsky (Matt. 28:19) on itseorjuuttamisen sodanjulistus kaikille vapaille hengille maailmassa. Varsinkin länsimainen ihminen on kristinuskon itseorjuutuksen saastuttama. Me emme edes kunnolla tiedä, mitä voisi olla ihminen, joka ei haluaisi vimmaisesti omaa sortoansa. Jokainen vapautukseen tähdännyt pyrkimys on päätynyt uudeksi orjuuden muodoksi. Hyvä esimerkki on seksuaalinen vallankumous, joka on johtanut nykyiseen pakkoseksualisuuteen. Aseksuaalisuus on sairaus, joka tulee parantaa. Tukahdutetun seksuaalisuuden vapauttaminen on johtanut uusiin kahleisiin. Kahleisiin, joihin meillä on eroottinen rakkaussuhde.

Kulttuurien yhteentörmäys Euroopassa on johtanut identiteetin muodostamisen kurimatriisin kriisiin. Yhdysvalloissa samainen kriisi käytiin jo liittovaltion alkutaipaleella ja se kykeni muodostamaan ”amerikkalaisuuden”. Jopa maailman suurin kulttuurien sulatusuuni New York pelastaa itsensä newyorkilaisuudella. Voit olla ulkomaalainen Yhdysvalloille, mutta tarpeeksi kauan asuttuasi kaupungissa voit kutsua itseäsi newyorkilaiseksi. Tähän Eurooppa ei kykene vastaamaan. Me olemme liian tiukasti kiinni kristinuskon minädisipliinissä. Yleiseurooppalainen identiteetti on liian löyhä meille. Se ei orjuuta meitä tarpeeksi. Me tarvitsemme tiukempaa otetta ja jämäkämpää piiskaa tunteaksemme itsemme minäksi.

Euroopasta on tullut orjamoraalin pyhä maa ja temppeli. Kun Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliitto romahti, elettiin muutama ihmeellinen vapauden kyllästämä vuosi. Ja voi kuinka tuota tunnetta pelästyttiin. Jugoslavian sisällissodan puhjettua Euroopassa oli taas kerran keskitysleirejä ja etnisiä puhdistuksia. Vieras minä haluttiin eliminoida, jotta itseorjuuttaminen voisi jatkaa rauhassa omaa elämäänsä.

Kun nyt vuonna 2015 puhutaan monikulttuurisuuden epäonnistumisesta, niin mistä siinä oikein puhutaan? Siinä puhutaan siitä, että meidän minädisipliinille vieraat minuudet eivät ole omaksuneet meidän itseorjuutusta. Maahanmuuttajat nähdään laiskoina siipeilijöinä, mutta meidän luterilaista uutteruutta (lähinnä uutteruutta valittaa) ei kyseenalaisteta. Rooman valtakunnan ajoista asti kaikuvat hallitsemisen käskyt kantautuvat edelleen korviimme ja ainoa keino miten me osaamme niihin reagoida on totteleminen. Kaikki ne, jotka eivät tottele samoin, on pantava tottelemaan tai tuhottava. Ja mieluummin tuhottava, koska vähäinenkin muistutus kurimatriisin kyseenalaisuudesta on uhkaksi oman identiteetin olemassaololle. Mikä voisikaan olla hirveämpi muistutus kuin toisen ihmisen tummempi pigmentti ihossa.

Tämä aikakausi tarvitsisi uutta ymmärrystä eikä vanhojen mekanismien toisentamista meissä. Uuden ymmärryksen rakentaminen lähtee minuuden historiallisen luonteen hyväksymisestä. Kesti oman aikansa ennen kuin Darwinin evoluutioteoria tuli mahdolliseksi omaksua. Ennen Darwinia elolliset olennot katsottiin hyvin pitkälle ikuisiksi ja muuttumattomiksi. Evoluutioteorian vallankumouksellisuus oli elollisen luonnon historiallisuuden osoittamisessa. Muuttumattomaksi ja ikuiseksi nähty järjestys osoittautuikin kontingentiksi (toisissa olosuhteissa se olisi lähtenyt kehittymään toiseen suuntaan). Sattuma astui Jumalan pelilaudalle ja se johti Ison Miehen kuolemaan.

Vaikka me voimme hyväksyä evoluutioteorian, niin meidän identiteetin historiallisuus näyttää olevan edelleen meille liian suuri pala kakkua. Ihminen on historiallinen konstruktio ja sellaisena se voidaan muodostaa aina toisin. Samoin kuin ”ihminen” olisi voinut yhtä hyvin polveutua niin linnuista kuin apinoistakin. Meille niin rakas käsitys seksuaalisuudesta syntyi vasta 1700-luvulla lähtien. Mikään siinä ei viittaa siihen etteikö se olisi voinut kehittyä aivan toisenlaiseen käsitykseen. Se, mikä meillä nyt on vallalla on monen sattuman summa. Ja tässä pitää ymmärtää, että seksuaalisuudella ja lisääntymisellä ei ole juuri mitään tekemistä keskenään. Vaikka suurin osa ihmisistä olisi meidän määritelmin sanottuna homoseksuaaleja, niin lisääntyminen voitaisiin hoitaa aivan yhtä tehokkaasti kuin nytkin. Jos lisääntyminen olisi seksuaalisuuden ennakkoehto, niin homoseksuaalisuus olisi täysi mahdottomuus. Koska homoseksuaalisuutta esiintyy, niin lisääntyminen ei voi olla seksuaalisuuden ennakkoehto (tämä on jotain niin spinozalaista todistamista, että itseäni huimaa).

Informaatioteknologia ja erityisesti sen mahdollistama tiedonvälitys on ohittanut meidän identeettimme rakennustekniikat. Me tunnemme olevamme hukassa. Meille on annettu käteen avaimet vapauteen, mutta hyvin suuri osa meistä ei tiedä mitä vapaudella tehdä. Olemme täysin avuttomia ilman painavia kahleita. Osa meistä pröystäilee vapaudella ja tekee siitä makaaberia pilanäytelmää. Siitä tulee irvailua, joka lopulta johtaa entistä vahvempien kahleiden omaksumiseen. Ja siihen osa meistä todella haluaa viedä elämänsä. He ovat kokemattomia kakaroita, jotka tarvitsevat isällistä kuria ja vitsaa takamukselle. Orjan pitää saada syyttää yläpuolella hallitsevaa Herraa omasta kurjuudestaan. Muuten hän ei voi tuntea itseään siksi, mitä hän perimmäiseltä olemukseltaan on – alistettu ja kahlittu orja. Valitettavasti nämä alhaiset ihmisen irvikuvat ovat päättäneet viedä mahdollisimman monta viatonta mukanaan vaikka väkisin. Onnellinen orja on ihmiskunnan tuho.

Ja näin päätteeksi todettakoot, että työpöydällä on ollut jo jonkin aikaa Michel Foucaultin tuotanto uudelleen arvioitavana.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s