Suomi – mitä tapahtui?

vande

Vanhojen aikojen muistelemisessa on nostalgian vaara. Aika kultaa muistoja liikaa. Mutta toisaalta, kriittinen katse menneisyyteen voi antaa hyvän kuvan siitä mistä ja miten on päädytty sinne, missä nyt ollaan. Ihminen, joka ei tunne historiaansa kävelee sokeana nykyisyydessä.

Jos joku näyttäytyy sokeana tällä hetkellä, niin se on Suomi ja samalla suomalaiset. Katastrofaalista Stubbin hallitusta näyttää seuraavan vielä katastrofaalisempi Sipilän hallitus, jossa persut ovat päässeet lopulta puristamaan vallan kahvaa. Lyhyessä ajassa on osoittautunut, että oikeusministerinä toimii toimeen pätemätön tunari, ulkopoliittinen johto on tulehduttanut välimme suurimpaan ja vaikeimpaan naapuriimme ja Suomen maabrändityöryhmä työ voidaan lakkauttaa, koska hallitus on pilannut Suomen maineen lopullisesti Euroopassa. Ja tämä on vasta alkua.

Mutta miten tähän kaikkeen oikein on päädytty? Kun muistelen vuosituhannen vaihteen aikaa, niin muistoissani piirtyy aivan toisenlainen kuva Suomesta ja suomalaisista. Yhdeksänkymmentäluvun viimeisinä vuosina Helsingissä naureskeltiin länteen päin, koska meillä oli parempi meno ja muutenkin Suomen ilmapiiriä pidettiin ruotsalaista avoimempana ja parempana.

Nokian vanavedessä digitaalinen kulttuuri löi läpi ja edistystä oli muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Tästä hyvinä esimerkkeinä voi mainita Oulun ja Salon lähiseutuineen. On totta, että Nokia-ökyilijät osasivat ilmaista oman parempiosaisuutensa selkeästi ja kovaa. Mutta se oli enemmänkin 80-luvulta periytynyttä henkistä lättäjalkaisuutta, josta alettiin pääsemään eroon. Nokian teknologinen ylivoima oli jo menneen talven lumia jossain vuosien 2004 ja 2005 paikkeilla. Menestykseen tottumattomilla suomalaisilla oli jo korkea aika huomata ettei heidän keisarilla ollut vaatteita.

Valitettavasti Nokia-Suomen pyllähdys ei johtanut kokemuksesta oppimiseen, vaan alettiin käpertymään sisäänpäin ja haikailemaan jonkin sellaisen Suomen perään, jolla ei ole ollut mitään elinehtoja vuosikymmeniin. Matti Vanhasen unelmat pientalojen muodostamasta puutarha-Suomesta oli epärealistista haihattelua. Merkille pantavaa näissä ”takaisin luonnolliseen kyläyhteisöön” -saarnaajissa on, että he eivät näytä kykenevän ymmärtämään sitä tosiasiaa, että pientalossa asuminen on kaikkein eniten luontoa saastuttavin asumismuoto. Luonnon läheisyydestä puhuvat ovat biosfäärin suurimpia vihollisia.

Ja tässä piilee ainakin osatotuus Suomen nykyisestä tilasta. Me elämme hyvin monimutkaisessa maailmassa, jossa vanhat ”totuudet” joutuvat jatkuvasti koetukselle. ”Vanhalle ajalle” jää vähemmän ja vähemmän tilaa, joten sitä on tehtävä keinotekoisesti lisää. Tosiasioiden vääristely on valehtelemista, mutta niiden pohjalta syntyvät emootiot ovat kokijalle aitoja. Se, että tuntee esimerkiksi syvää vihaa toisen uskonnon edustajia kohtaan, on aitoa tunnetta vaikka se perustuisi täysin pätemättömille ennakkoasenteille. Kun maailma ympärillä alkaa tuntumaan vieraalta, niin varmuutta etsitään jostain mahdollisimman vahvasta pohjasta. Omien tunteiden vakuuttavuutta on vaikea epäillä vaikka kaikki muu kyseenalaistetaan. Koti, Uskonto, Isänmaa – pyhä kolminaisuus, jonka päälle rakennetaan vankka pilvilinna.

Ehkä osa kansasta on tätä kaivannut; ruotsalaiset nauravat meille, idässä on uhka ja loput lännestä ihmettelevät sivistymättömyyttämme. Ollaan palattu Kekkoslovakian positioon. Enää puuttuu se vahva isähahmo, joka ohjastaa kuritonta kansaa oikeaan suuntaan. Valitettavasti maailma ei suuremmin välitä, mitä joku mitättömän kansan mitätön osa haluaa takaisin. Uhmaikäinen pyristely ja nyrkkien heiluttelu tulee päätymään onnettomasti. Se, että puolueen johdossa on mukava letkauttelija tai lipevä hymypoika eivät tee heidän harjoittamasta politiikasta kovinkaan reaalista vaikka voimakkaita tunteita herättävätkin.

Me emme elä enää muusta maailmasta erillisessä perä-pohjolassa, mutta ei meitä myöskään näin vähäisin perustein länteen kuuluvaksi lasketa. Ainakaan EU:n ideaa ei ole Suomessa osattu vieläkään sisäistää. Ulkopolitiikka on meille keino edistää taloutta, ei ajaa yhteisiä arvoja. Metsäläisille on turha puhua arvoista, kun he vielä opettelevat hinnan käsitettä. Tai kuten meille on haluttu tuputtaa EU:n mallioppilaan roolia, niin samalla on unohdettu mallioppilaiden olevan yleensä passiivis-aggressiivisia psykopaatteja, joiden mallikäyttäytyminen on vain keino saavuttaa tyydytys narsistisille mielihaluille.

Jonnekin vuosituhannan vaihteen Suomi katosi ja tilalle on tullut katkera, kokematon ja ylimielinen tohelo, joka pilaa mahdollisuuksiaan sen minkä ehtii. Maailma muuttuu ja ainoa tapa olla osallistumatta tähän muutokseen, on kuolla pois sen tieltä. Elämä ei ole oikeudenmukaista, mutta siitä huolimatta elämisen arvoista. Kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, mutta se ei tarkoita että kaikkien tulee jakaa samat arvot. Sananvapaus ei merkitse vapautusta vastuusta sanomisistaan. Kaikkialla ei ole samanlaista ja kaikki erilainen ei ole vihamielistä. Kyllä Suomi pystyy muuttumaan meille paremmaksi maaksi,  mutta siitä ollaan etäydytty ennätyksellisen kauas.

lippu

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s